Lähdimme golfaamaan Provencalen kentälle klo 11.10. Picnic paikalla ei ollut "Working Girls", joten ajattelimme, että he ovat siirtyneet talvipaikoille. Parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja, mutta paikka löytyi helposti. Aikaa oli, joten harjoittelimme puttausta. Tapasimme suomalaisen golftutun, joka sanoi,että nyt kait on tosi kysymyksessä koska hän ei ole nähnyt meidän kertaakaan harjoittelevan. Ykköstiitä kohti siis. Siellä oli ranskalaisrouva, joka kysyi meiltä koska lähdemme. Aikamme oli 12,30 ja hänen 12,20, ja hän totesi hiukan onnettomana, että nyt hän joutuu pelaamaan yksin. Kohta tuli edelliseltä kierrokselta kaksi reipasta suomalaista, jotka ilmoittivat ajakseen 12,20, jonka välitin ranskattarelle ja hän ihastui asian saamasta käänteestä. Hän kertoi osaavansa huonosti englantia ja puhui minun kanssani ranskaa mutta suomalaisten kanssa englantia, joka mielestäni oli ihan mukiinmenevää. Toinen suomalaisista käväisi jossain ja minua pyydettiin kääntämään mitä rouva sanoi. Hän puhui englantia ja käänsin sen vaikka epäilin, että suomalainen luuli, että rouva puhuisi ranskaa ja siksi pyysi kääntämään. En ole varma, mutta molemmat olivat tyytyväisiä kun käänsin puheen suomeksi. Rouva sanoi,että hän oli onnettomuudessa kolme kuukautta sitten ja vasen olkapää vioittui. Hän on nyt onnettomuuden jälkeen ensimmäistä kertaa pelaamassa, mutta aloituksesta huomasin, että olkapää oli parantunut. Hän kysyi kuinka monta kieltä puhuin sanoin suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa. Hän oli kovin ihmeissään suomalaisten kielitaidosta. Jos nyt Ranskassa kaikki vaativat teitä puhumaan ranskaa niin syy on minun.
Meille tuli parikunta myös uudelta kierrokselta ja kysyimme heidän lähtöaikaansa ranskaksi, joka tuli hieman epäröiden, joten muutimme englantiin ja he sanoivat olevansa ruotsista, joten puhuimme ruotsia koko kieroksen. Oli todella mukava tunne, että muutaman ranskankielisen vastauksen jälkeen pääsi kiinni ruotsista ja kaikilla meillä oli todella mukava kierros. Kipa oli tyytyväinen , että löi aina aloitukset pitemmälle kuin Birgitta-rouva. Nimi oli helppo muistaa koska siskoni nimi on Birgitta. Moikka Birgitalle. No minä löin keltaisilta ja huomasin, että eivät kokonaistulokseni olleet kovinkaan erilaiset punaisiin nähden, piti vain käyttää pidenpää mailaa. Todella upea päivä. Läheisen Casinon kautta kotiin aperoille ja täytetyille munakoisoille.
Olimme väärässä "working girlsien" talviajasta. Tullessamme noin klo 16.00 Promenadea kohti oli entisen paikan vastapäätä yksi "working girl" korjaamassa kamppeitaan pique nique- paikaltaan. Eli ei talviaikakaan hidasta hormonien liikkumista Ranskassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti