Hyvää seuraa Rivieralla

Rivieran Suomi-seuran toiminta on hyvin aktiivista, tapahtumia järjestetään innokkaasti ja niissä tutustuu myös uusiin ihmisiin. Olemme innokkaita osallistujia olipa kyse kuukausilounaasta, golfista, petankista, kirjavaihdosta, esitelmistä tai retkistä. Tiistaina kävelimme seuran kahvilatapaamiseen, matka on toki pitkä ja vaati virkistäytymistauon ennen liittymistä mukavaan seuraan. Yritimme tilata demit, mutta paikassa oli vain enemmän tai vähemmän paikallisia pienpanimo-oluita pullossa. No mikäpä siinä, maistui hyvältä ja istuessamme kuului kopoti kop. Ratsupoliisipari  nosti kevyen laukan kadulla silmiemme edessä, tietämättä hevosista mitään toivoimme, että kunnon virkamiehille kuuluu kovan alustan laukkalisä, ehkä ylimääräisen kaura-annoksen muodossa.
Vuosien mittaan on tutustuttu ja ystävystytty ja tänä vuonna pieni retkemme ystäväpariskunnan kanssa suuntautui Mentoniin. Ajoimme rantatietä, koska kiire ei ollut. Ensin katsoimme Cocteaun museon ja pikku lounaan jälkeen kävelimme hotelliimme, jotta sitten sinne autolla löytäisimme. No löytyihän se ja pojat lähdimme hakemaan autoa ja tytöt kaupoille. Kun tulimme hotellille ei autotallin ovi heti avautunut joten Tapsu asialle. Ovi rupesi aukeamaan heti kun respan tyttö Tapsun näki, kuten oli tytön kanssa sovittukin. Autohallissa oli remontti käynnissä ja yksi miehistä näytti meille paikkaa, joka oli kahden betoniseinän välissä, niitä oli muitakin mutta autot sisällä. Tilaa oli sen verran , että kun jätin itselleni enemmän tilaa betoniseinään pääsin uloskin. Hotellissa oli seitsemännessä kerroksessa ulkoterassi, jossa pelattiin muutamat erät Triominosia ennen illallista ja happy hours drinkit naamariin. Oyster Bar oli kiinni vaikka netin mukaan auki, se siitä netistä. Kävelimme  taas samaan ravintolaan jossa lounastimme, koska siellä paikalliset söivät lounaaksi ostereita. Eivät olleet yhtä hyviä kuin Virginiessä, mutta syötyä tuli. Hotellilla vielä seitsemänteen yömyssylle ja petiin.

Aamiaisen jälkeen Latteen ja ostoksille paikalliseen superiin, tuorepastaa, prosciutto di Parma, viiniä, carpacciota ja parmesania. Kyllä muutakin tarttui mukaan. Takaisin Nizzaan moyen cornichea tai jotain sinne päin ja Ezestä partavedet (eau de parfum, Sportissimo) Molemmille ukoille Galimarista ja Nizzaan. Osti jo neljännen pullon. Aikaisimmin en muistanut nimeä oikein, jotain sport.., silloin mukana ollut vierailupariskunnan vaimo sanoi, etkö sä nyt tissiä muista. Nyt muistan nimen oikein hyvin.

Muutoksia kulkureiteissä

Puolessa vuodessa tapahtuu yllättäviä muutoksia. Ei vain meidän katu ja parkkihallin reitit ole jääneet rakennustöiden alle, vaan tuntuu, että ihan kaikkialla tehdään katutöitä. Lähdimme bussilla kohti satamaa tarkoituksena mennä syömään johonkin suositeltuun paikkaan. Bussiliput näyttivät jotenkin uudennäköisiltä, mutta tuttu bussi nro 3 tuli ja kiipesimme sisään. Käydessämme viime tiistaina kahvilatapaamisessa, olimme kyllä kiinnittäneet huomiota Garibaldin liikennejärjestelyihin, mutta yllättäin bussi jatkoikin matkaa kääntymättä Garibaldille ja satamaan. Mitenkäs 9 ja 10, onko niitä olemassakaan enää ja miten päästään petankkiin perjantaisin? Ravintolat ja ruokalistat sentään tuntuivat olevan ennallaan, päädyimme sataman itäreunalle.  Lounas ei ollut erityisen mieleenpainuva, joten huomiota riitti ympäristölle. Siinä ulkona syödessämme  pääsimme seuraamaan vanhojen urheiluautojen paraatia .Yli kolmekymmentä vähemmän ja enemmän vanhaa urheiluautoa paukutteli ravintolamme ohi kohden Corsika Linesin laituria. Suosituin tuntui olevan vanha ralliaudi, sillä niitä räjähteli ohi ainakin neljä. Lisäksi oli useita vanhoja avonaisia englantilaisautoja ja muutama vanha jenkkirassi. Arvelimme niiden olevan suuntaamassa Korsikalle, muutama vuosi sitten osuimme samaan aikaan saarelle, kun historialliset ralliautot kisailivat Korsikan kieltämättä mielenkiintoisilla teillä. Laskimme myös ohi ajavien Ferrarien määrän, kokonaista 4 kappaletta, jälkeenpäin mietimme kyllä, ajoiko joku eksynyt ympyrää, tuskin Korsika-ralliin olivat menossa korkeintaan katsojiksi olivat liian nuorta polvea.. Katumuotiakin tuli hämmästeltyä, rikkinäiset farkut näyttävät olevan edelleen  etenkin miesten muotia ja yhdellä nuorella naisella näytti olevan kokonainen pitkäkarvanen lammas olkapäällään, niin muhkea laukku oli kyseessä. Luultavasti se oli kuitenkin tekoturkista.

Uuden raitiovaunulinjan työt ovat olleet käynnissä jo jonkun aikaa ja jatkuvat edelleen monta vuotta. Tämä tuntuu vaikuttavan ihan kaikkeen, siis myös bussien reitteihin. Satamassa näytti kulkevan pikkubussi nro 38 ja netin mukaan vaihtamalla siihen pääsee satamaan, jos ei jaksa kävellä.

Nizza Lokakuu 2016

Ajelimme Lago Maggiorelta osittain  pienessä tihkusateessa. Aamulla majapaikan emäntä oli varustanut meidät matkaan purkillisella viinirypäleistä tehtyä hyytelöä ja palasella isännän leipomaa porkkanakakkua.  Sade loppui ja saavuimme Nizzaan hiukan etuajassa, joten parkkeerasimme Promenadille odottelemaan avainkeijumme saapumista. Kävelin Californieta pitkin meidän kulmaan, katutyöt raitiovaunureitillä jatkuvat edelleen ja kaikki näytti hiukan rähjäiseltä. Seudun ilme tuntui muuttuneen puolessa vuodessa.  Liikenne on sekavaa, pitää pujotella työmaan halki ja kaikki liikenevät tilat on täytetty (väärin) pysäköidyillä autoilla. Parkkihalliin meno ja poispääsy on aina ollut ahdasta, mutta nyt se vasta hankalaa on. Onneksi millekään hurjastelulle ei enää yksinkertaisesti ole tilaa, vaan kaikki joutuvat ajamaan hiljaa.  Kotiin jaetusta lehdykäisestä selvisi, että katutyöt jatkuvat vielä pari vuotta, jonka jälkeen pitäisi meidän kulmilta päästä raitiovaunulla lentokentän suuntaan. Lopullisesti keskustatunneleineen reitti on valmis syksyllä 2019, joten vielä pitää odotella.  Oma kulma on onneksi entisellään, vihanneskauppias toivotti iloisesti tervetulleeksi.  Leipäkaupassakin meidät selvästi tunnistettiin, eli tuli taas ne, jotka ei osaa sanoa, haluaako ne yhden vai kaksi patonkia, mutta me tiedetään, että ne haluaa vain yhden.

Asettuminen sujui rutiinilla, kaupassa käynti, tavaroiden purku ja pyykkikoneen täyttö. Television päälle saantia hiukan ihmeteltiin, epäiltiin viallista jatkopistorasiaa, mutta kaikki saatiin toimimaan. Kunnes tiistai-iltapäivällä ei toiminut enää netti eikä televisio. Pahaksi onneksi samaan aikaan naapurissa oli tehty jotain johtotöitä sekä kadulla meidän edessä oli myös porattu ja kaivettu. Myöhemmin huomattiin, että siihen tulee kaupunkipyörien telineet. No, päätettiin odotella, josko seuraavana päivänä asia selviäisi ja selvisihän se, aamulla yhteydet oli jälleen kunnossa.