Ajelimme Lago Maggiorelta osittain pienessä tihkusateessa. Aamulla majapaikan emäntä oli varustanut meidät matkaan purkillisella viinirypäleistä tehtyä hyytelöä ja palasella isännän leipomaa porkkanakakkua. Sade loppui ja saavuimme Nizzaan hiukan etuajassa, joten parkkeerasimme Promenadille odottelemaan avainkeijumme saapumista. Kävelin Californieta pitkin meidän kulmaan, katutyöt raitiovaunureitillä jatkuvat edelleen ja kaikki näytti hiukan rähjäiseltä. Seudun ilme tuntui muuttuneen puolessa vuodessa. Liikenne on sekavaa, pitää pujotella työmaan halki ja kaikki liikenevät tilat on täytetty (väärin) pysäköidyillä autoilla. Parkkihalliin meno ja poispääsy on aina ollut ahdasta, mutta nyt se vasta hankalaa on. Onneksi millekään hurjastelulle ei enää yksinkertaisesti ole tilaa, vaan kaikki joutuvat ajamaan hiljaa. Kotiin jaetusta lehdykäisestä selvisi, että katutyöt jatkuvat vielä pari vuotta, jonka jälkeen pitäisi meidän kulmilta päästä raitiovaunulla lentokentän suuntaan. Lopullisesti keskustatunneleineen reitti on valmis syksyllä 2019, joten vielä pitää odotella. Oma kulma on onneksi entisellään, vihanneskauppias toivotti iloisesti tervetulleeksi. Leipäkaupassakin meidät selvästi tunnistettiin, eli tuli taas ne, jotka ei osaa sanoa, haluaako ne yhden vai kaksi patonkia, mutta me tiedetään, että ne haluaa vain yhden.
Asettuminen sujui rutiinilla, kaupassa käynti, tavaroiden purku ja pyykkikoneen täyttö. Television päälle saantia hiukan ihmeteltiin, epäiltiin viallista jatkopistorasiaa, mutta kaikki saatiin toimimaan. Kunnes tiistai-iltapäivällä ei toiminut enää netti eikä televisio. Pahaksi onneksi samaan aikaan naapurissa oli tehty jotain johtotöitä sekä kadulla meidän edessä oli myös porattu ja kaivettu. Myöhemmin huomattiin, että siihen tulee kaupunkipyörien telineet. No, päätettiin odotella, josko seuraavana päivänä asia selviäisi ja selvisihän se, aamulla yhteydet oli jälleen kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti