Ruokaa ja golfia Lago Maggiorella

Illalla siis söimme Castagneto-ravintolassa, jaoimme annoksia, jotta voisimme maistella eri lajeja. Pastat on tietysti kotona tehtyjä, vasikanlihatäytteiset raviolit oli hyvä valinta. Alkuruuaksi söimme ymmärtääkseni lehtikaalitäytteisen voitaikinapasteijan, pääruuaksi toinen munuaisia ja toinen kania. Italiassa pääruuat ovat meidän kokemuksen mukaan varsin pelkistettyjä, salaatit ja vihannekset pitää tilata erikseen, jos niitä haluaa. Kanin kanssa oli perunamuusia ja munuaisten kanssa maissimuusia (polenta). Kummankin annoksen kastike vei kielen mennessään. Syötiin vielä sorbetit päälle ja  ajettiin takaisin majapaikkaamme Cascina Incocco. Navigaattori on tällaisessa tilanteessa paikallaan, tiethän tuskin ovat muuttuneet satoihin vuosiin näissä kylissä, ja etenkin pimeässä olisi vaikea muuten suunnistaa. Kipa on kylläkin nimittänyt navigaattoriamme paholaisen keksinnöksi kun se joskus keksii meille ihan kummallisia reittejä kuten kävelykatuja ja muiden pihoja. Navigaattoriin piti laittaa Via Sant Eufemia (Paruzzaro) ja piti kääntyä kylän kirkon vasemmalta puolelta jonka jälkeen ajeltiin vielä jonkin matkaa kovin hurjia kuoppia sisältävää hiekkatietä kohti maalaistaloa. Isäntäperheen auto on jeeppi. Talo lienee ainakin ollut paremminkin kartano, tilalla on ollut oma kirkko, joka nyt palvelee aamiaishuoneena.

Tänään oli sitten vihdoinkin pelipäivä, lähistöllä on monta golfkenttää. Pelattiin 9 reikää Golf Club des Iles Borromees. Vettä oli juuri tarpeeksi pallojen hävittämiselle. Kierros oli hidas, koska edellä oli menossa kilpailu, mutta ei haitannut, ihailimme maisemia ja perässä tuli sveitsiläispariskunta, joka myös pysyi rauhallisena.  Mukava päivä. Tullessa etsiydyimme Lidliin ja ostettiin ruokaa syötäväksi aamiaishuoneessa. Kysyimme emännältä aamulla sopiiko se, koska illallinen menee ravintolassa kovin myöhään ja ollaan nälkäisiä, kun tullaan pelaamasta. Tuli ostettua vähän liikaakin ruokaa ja viiniäkin, mutta eiköhän ne säily  Nizzaan, meillä on pieni kylmäboxi mukanamme.

Meidän lisäksi tänne on majoittuneena 3 ranskalaista, jotka  olivat hiukan hämmentyneen tuntuisia, kun aamulla tervehdimme ”Bonjour”. Talon asukkaisiin kuuluu myös vanha koira ja lukuisia kissoja.