Lago Maggiore

Aamulla Bodenseen rantaan ja laivalla kohti Friedrichshafenia. Sumuista aamulla, mutta päivä kirkastui ja oli yhtä kaunis ja lämmin kuin edellinenkin. Mielenkiintoinen kaupunki, jossa aikoinaan rakennettiin zeppeliinejä ja kas kummaa, taivaalla nähtiinkin ilmalaiva. Nykyajan pienillä ilmalaivoilla tehdään turistikierroksia Bodenseen ympäristöä ihailemassa.  Me  seurattiin iltapäivällä Meersburgissa rantakadulla Winzervereinin edustalla, kun jono traktoreita tuli kukin purkamaan kuormansa, 4-7 isoa tynnyriä viinirypäleitä. Rypäleet kipattiin ruuviprässiin ja yksi mies lapioi traktorin lavalla kuljettimen tuomia viiniköynnösten rankoja ja rypäleiden  kuoria ja ne taas kuljetettiin pitkin rantakatua pois. Tätä jatkui koko päivän. Katselupaikkana oli tietysti viinitupa, joka oli täynnä ihmisiä.

Syötiin italialaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli kuoliaaksinaurattajan lahjoja, ja ruoka oli hyvää. Sitä vaan taas kerran oli aivan liikaa. Jälkiruokia ei voitu ajatellakaan.

Aamulla sitten kohti Lago Maggiorea Sveitsin läpi. Vaikka ollaan ajettu jo monta kertaa St Gotthardista, ei yhtään muistettu, kuinka lämmintä vuoren sisällä tunnelissa on. Auton ulkolämpömittari nousi aina 37 asteeseen! Sveitsi on edelleen kallis maa, ostettiin auton ikkunaan vinjetti, että saadaan ajaa moottoriteitä 40 euroa ja sitten poikettiin matkalla syömässä salaatit ja juomassa kahvit kakun kera. Salaatit oli 30 euroa kahdelta  ja kahvit ja kakut melkein sama hinta.    Sunnuntaina oli ostettu laivalta viikonlopun IS, jossa oli iso juttu suomalaisesta naisesta, joka oli päätynyt Italiaan perheravintolaan miniäksi. No, kun sinnepäin oltiin kerran menossa, päätettiin poiketa katsomaan, sikäli kuin navigaattori osaa sinne suunnistaa. Tiukkaa teki, mutta perille löydettiin. Montrigiasco di Arona, Maggiore-järven länsilaidalla ja  Castagneto-ravintolaan on hyvät viitat. Netistä löytyy tarkempaa tietoa, paikasta löytyy paitsi erinomainen ravintola myös vierashuoneita. Vietiin lehti sinne, sanoivat, että oltiin ensimmäiset, jotka sen perusteella tulivat, eivätkä olleet itse vielä nähneet painettua lehteä. Vierashuone ei ollut vapaa, mutta lähistöllä on toinen vierashuoneita pitävä perhe,  kanadalainen nainen.  Ystävällinen rouva ja isot huoneet kylpyhuoneineen ja kunnon sänky, mutta sen verran maalla (vanha maalaistalo), että tie on kovin kuoppainen. Kävimme syömässä Castagneto-ravintolassa, voimme lämpimästi suositella.