Syyskuu 2016

Vuosaaressa oltiin hyvissä ajoin, ja päästiin ongelmitta laivaan. Meillä oli sisähytti, joka ei ihmeemmin houkuttele oleskeluun, ja laivan kahvilatiloissa oli menossa remontti. Ruokasalin etuosan pöydissä oli mahdollisuus istuskella ja pelasimme muutaman Triominos-kierroksen.  Illalla ruokasali oli täydempi kuin koskaan aiemmin matkoillamme. Vieressä istui pariskunta, jolle pahoittelimme remonttia ja sisähyttiämme ja he kertoivat tilanneensa matkansa tiistaina ja valittavana oli vain ulkohyttejä. Me olimme tilanneet matkamme jo kesällä ja silloin oli saatavana vain sisähyttejä. No, eipä tuo haitannut, syönnin jälkeen yöpuulle. Meripäivä kului samaan tapaan, Triominosta pelaten ja lueskellen.  Lauantain lähtö on siitä hyvä, että saamme yöpyä laivassa Travemundessa ja aamulla lähteä eteenpäin.

Reittivalinta oli jälleen täysin sattumanvarainen, kartassa osui silmiin Bodensee, ja muistettiin, ettei olla siellä oikeastaan koskaan oltu, sivuttu kyllä matkoillamme. Majoituspaikkoja ei yleensä varata etukäteen, tilaa kyllä löytyy, toisinaan katsotaan sopiva kohde Flair-hotellien kirjasta ja mennään paikalle tai soitetaan.   

Matkalle osui paitsi maantiekiusaajia myös mahdollisia maantierosvoja. Maantiekiusaajat eli yhtäkkiä eteen tulevat toista ohittavat rekat pitävät kuskin hermot kireällä. Onneksi niitä ei nyt kuitenkaan kauheasti ole, ainakaan apukuskin mielestä. Ajoimme hyvää vauhtia A7 etelään, kunnes Kasselin paikkeilla näytti olevan hauska pikkutie, ja päätimme ajaa pikkuteitä valittuun Zum Stern Flair-hotelliin. Ajelimme hiljakseen, liikenne ja tie oli myös hiljainen eikä asutusta oikeastaan ollut, jokunen auto ohitti meidät. Yhtäkkiä tienreunassa elehti mies  vilkkaasti pysäyttääkseen meidät. Hänellä oli kartta kädessään ja tökki sormella jotain kohtaa. Toinen meistä ajatteli, että mitäs apua meistä olisi, vieras kieli ja vieras paikka, taatusti ei osata neuvoa ja toinen (fiksumpi?) tiesi, ettei missään tapauksessa  pidä pysähtyä, voi joutua ryöstetyksi. Mies oli aika turhautunut ja paiskoi karttaansa, kun ei pysähdytty, mutta eipä meidän takanakaan kukaan pysähtynyt, jos hän  niitä edes yritti pysäyttää.  Vähän matkan päässä oli metsän reunassa auto ja meissä heräsi jonkinlainen epäilys. Oltiin vähän ennen poikkeamista käyty levähdysalueella, syöty ja tehty ostoksia ym.  Mekin on kyllä joskus tarvittu kartasta huolimatta neuvoja, mutta silloin on ajettu johonkin kylään, huoltoasemalle tms. ja otettu kartta käteen ja menty kysymään. Ei ole ikinä tullut mieleen pysähtyä tienlaitaan ja yrittää pysäyttää muita autoja.