Heräsin yöllä yhtäkkisesti ja ihmettelin, missä olen. Samalla hetkellä tajusin, etten ole oman untuvapeittoni alla, mikä pettymys! Uni kaikkosi ja huomasin, että olenkin Nizzassa, missä Välimeren aurinko paistaa ja lämmittää eikä tarvitse liukastella jäisillä kaduilla. Ehkäpä se korvaa untuvien puutteen. Aamulla kyllä ihmettelin, miksi ihmeessä untuvatäkki on Keravalla ja minä täällä, täällä sitä tarvittaisiin eikä Keravalla, jossa sisällä on lämpimämpää kuin täällä. Ensi syksynä pakkaan sen varmasti mukaan.
Selvisimme talvesta liukastumatta ja kaatumatta, pakkas- ja lumitilanne vaihteli päivittäin. Perintöturkkikin pääsi pari kertaa ulkoilemaan, sen verran kylmää oli. Olemme myös kiitollisia kaikille takseille, jotka pahimmilla keleillä kuljettivat meitä ovelta ovelle, huoltoyhtiölle, joka piti pihan hyvin hiekoitettuna, Keravan kaupungille, joka huolehti kävelyteistä yllättävänkin hyvin sekä Liikennevirastolle, jonka asemalaiturit olivat nekin useimmiten hyvin hoidettuja. Moitteita voisi antaa Pasilan aseman kulkuteistä huolehtiville, yhtä kamalaa yrittipä junalta bussipysäkille tai tuli taksilla oven eteen. Mutta selvisimme siitäkin.
Kotikaupungissa Keravalla oli keritty rakentaa yksi uusi talo keskustaan.
Täällä Nizzassa taas katutyöt raitiovaunua varten ovat edenneet meidän kulmalle.Bussikaistat on suljettu betoniporsain. Ollaan päätelty, että bussikaistat muokataan ratikalle sopiviksi, asennetaan tarvittavia johtoja ja laitteita odottamaan, kunnes kiskot ja sähköt aikanaan laitetaan paikalleen. Toivottavasti ruuhkat siis ovat tilapäisiä ja bussit palaavat keskikaistalle niin kauaksi aikaa kun ratikka alkaa kulkea. Nyt oli tullessa kaameat ruuhkat kun bussit kulkivat kaksikaistaisella kadulla, jossa yleensä koko toinen kaista on varoitusvalot päällä pysäköityjen autojen vallassa eli vain yksi kaista yleensä käytössä.
