Joulu 2020 Villa Bellevuessa

 

Kummallinen vuosi lähenee loppuaan. Ensimmäiset kansalaiset ovat saaneet koronarokotteensa, tautiin, josta vuosi sitten emme olleet vielä kuulleetkaan. Eikä tässä kaikki, Amerikkaan on valittu uusi presidentti ja Brexitin jälkeinen kauppasopimus EU:n ja brittien välillä on syntynyt. Täällä näistä on uutisoitu hyvin maltillisesti.  Meidän joulunviettomme on aivan sivuseikka näiden tapahtumien rinnalla, mutta perinteitä kunnioittaen sitä vietimme. Tänä vuonna varasimme lihakaupastamme helmikanan, jonka paistaminen onnistui mielestämme erittäin hyvin. Siitä syötiin pari-kolme kertaa, rippeet käytettiin salaattiin ja vielä keitettiin luista liemi. Joulupäivän iltana saatiin valkoinen joulu, ukkoskuuro ja rakeita. Yö oli niin kylmä, että vielä aamulla polulla oli riitettä. Jouluhalon tilasimme jälleen Gambettalla olevasta suklaapuodista.

Liikkumisrajoituksia höllennettiin kuun alussa, sai liikkua 20 km säteellä 3 tuntia päivässä, edelleen lupalappu mukana. Kävimme rantakävelyillä, mutta kun kahvilat ja ravintolat edelleen pysyivät kiinni, se ei ollut niin hauskaa. Matkoineen golfkierrokseen meillä ei riitä 3 tuntia, tosin kuulimme, että kukaan täällä ei ollut joutunut tarkastukseen, ja toisilla kentillä oli annettu pelata jopa koko kierros. No, se ei ole sinänsä ihmeellistä, monet suomalaispelaajat  sanovat helposti suoriutuvansa kierroksesta alle 3 tunnissa, kunhan vaan ei ole senioreita edessä. Lopulta ennen joulua päiväsajan liikkumisrajoitukset poistettiin, ja suuntasimme golf-kentälle. Valitettavasti vain sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmäksi, ensimmäistä peliä ennen oli satanut tosi rankasti ja kenttä oli likomärkä. Toinen yritys peruuntui kokonaan koko päivän sateen takia. Eilen pääsimme pelaamaan,  ja vaikka lämpöasteita ei ollut paljoa, oli tyyntä ja poutaa, välillä ihan aurinkoakin, joten itse asiassa erinomainen pelisää. Hyvin käytetty päivä.

 Ravintolat eivät ole avautuneet, ja yöllinen ulkonaliikkumiskielto alkaa jo klo 20, mutta eipä näillä ole merkitystä meidän olemiseen. Oikeasti kyllä tekisi jo mieli  päästä ravintolaan syömään.

Onnellista tulevaa vuotta 2021

Jouluvalmistelut aloitettu - marraskuu 2020

Rajoitukset jatkuvat täällä edelleen, kohta tulee kolme viikkoa täyteen ja viikko vielä on edessä. Tautitapaukset ovat ainakin jossain määrin laskussa ja paine sairaaloissa hellittää. Miten sitten käy, kun rajoituksia puretaan, no, se nähdään sitten. Nyt on huolena etenkin paikalliset pikkukaupat, kaupanteko on täälläkin siirtynyt nettiin ja se hyödyttää lähinnä isoja ketjuja. Niinpä on syntynyt spontaaneja kansanliikkeitä tukemaan paikallisia yrittäjiä ja boikotoimaan suuria nettikauppoja. Suuri huoli on ollut joulukuusista, saadaanko niitä myydä ja missä. Nyt on vakuutettu, että kuusikauppa kyllä käynnistyy normaaliin tapaan, ja tämän hetkisen käsityksemme mukaan kaupat avataan muutenkin ensi viikolla, tosin tarkoin rajoituksin, kuten kuinka monta henkilöä kerralla voi kauppaan mennä. Arvaamme, että jonoja riittää, pitäähän päästä lahjaostoksille ja luulisi myös talvivaatteita ja kenkiä tarvittavan. Me yritimme pakata kotoa mukaan kaikenlaista tarpeellista ja vielä hiukan ylimääräisiä vaatteita varalle, joten ei tarvita mitään.  Voimme siis keskittyä joulunajan menujen suunnitteluun, pakastekauppa Picardilta otin mukaan jouluherkkujen esitteen. Vesi herahtaa kielelle sitä selatessa. Alkuruuissa hummeria, langustia, kampasimpukoita, tiikerirapuja, lohta jne., unohtamatta ankanmaksaa. Pääruoka pääasiassa lintua, eli kalkkunaa, helmikanaa, viiriäisiä  ym. täytteillä tai ilman. Lisukkeina vaikka perunamuusista muovattuja joulukuusia. Siinä kohtaa kävi mielessä, että missä päin maailmaa näitä kaikkia herkkuja väsätään, valikoimaan kuuluu näiden valmisruokien lisäksi loputon määrä erilaisia pikkupaloja, ei ehkä ihan kokonaan käsin tehtyjä, mutta tuskin  3d-tulostettujakaan. Viime vuonna tilasimme täytetyt viiriäisemme omasta lihakaupastamme, ne onnistuivat oikein hyvin. Alkupalat ja jouluhalko ostettiin Gambettalla olevasta Canet-suklaakaupasta, josta jo useana vuonna olemme ainakin jouluhalkomme hankkineet, valikoima on monipuolinen ja vaihtuu vuosittain. Herkullista. Kotikeittiöllä pitänee  pärjätä, ravintolat on edelleen kiinni (nouto sallittua) , avattaneen kuitenkin ennen joulua, mutta me pysymme omissa oloissamme.

Kesäisiä päiviä marraskuussa

Olemme asettuneet aloillemme. Pikku kauppamme ovat ennallaan, samat ystävälliset ihmiset ja aamupäivisin klo 9-10 välillä näyttää olevan hyvää tilaa tehdä ostoksia. Pakastekaupassa kävimme myös jo, eli ruokaa täällä kyllä riittää. Pakastekauppa on myös alkuviikosta puolen päivän aikaan hiljainen, joten kontakteja ei todellakaan tule kassaa lukuun ottamatta. Maskipakko kaikkialla, ja lupalapun kanssa kuljetaan. Onneksi todistuksen  saa puhelimeen, ja ilmeisesti täällä on myös Koronavilkkua vastaava sovellus, jossa myös tuo lupalappu, mutta ei olla  ladattu sitä.  Ei ole vielä kukaan kysynyt todistusta, ja arvellaan, ettei ihan lähikaupoille mennessä kukaan tule kysymäänkään, mutta täytyy se olla mukana. Henkka toimii kuskina ja odottaa autossa, parkkipaikkaa kun ei käytännössä ole, ja Kipa käy pikaisesti kaupassa. Kaupassa ei voi kierrellä, vaan on osattava ottaa tuotteet  reitin varrelta, takaisinpäin ei saa mennä. Joten usein jää jotain ostamatta, mutta seuraavalla kerralla tietää jo, missä mitäkin on.  Eipä tässä juuri muuten liikkeellä olla, omalla tontilla käyskennellään ja jos haluaa kuntoilla, voi aina viedä roskat, sen verran tiukka tuo ylämäki alkaa olla.  Pari kertaa päivässä nuo mäet pitänee eläkeläisen jossain kuosissa, tosin paikalliset herkkuruuat voivat olla kohtalokkaita. Tänään vasikanmaksapihvit, papuja, porkkanaraastetta, perunamuusia, paistettua sipulia ja puolukkasurvosta. Puolukoista erikoiskiitos Tumille. Koronan lisäksi terrori-iskut vaikuttavat täällä elämään, tuntuu parhaalta pysyä pois tieltä, kun ei ole tähdellistä menoa.

 Uima-altaan vesi meni vaihtoon, se on nyt varmaan tosi kylmää, mutta suunnitellaan kyllä pulahtavamme, mikäli kesäpäivät jatkuu tähän malliin. Uutuutena täällä on pingispöytä, ei taida olla meidän vahvoja lajeja, mutta ehtii kyllä tulla. Golfkentät on kiinni.

Täälläkin televisiossa seurataan USA:n jokseenkin sekavia vaaleja, vaikka kaikkea puhetta emme ymmärräkään, silti mukava katsoa, miten ja mitä muualla ajatellaan. Tutut ohjelmat ovat myös paikallaan, ja ranskankielen sanoja palautuu mieleen.

Paluu Rivieralle marraskuussa 2020

Keväällä lähdimme täältä sekavissa tunnelmissa, toiveikkaina, ehkäpä korona todella vain ykskaks katoaa, kuten presidentti Trump on sanonut. No, ei ole ainakaan vielä minnekään kadonnut. Kesä oli monin paikoin rauhallisempi, mutta syksyn tullen luvut lähtivät nousuun.  Pohdimme tilannetta, siirsimme päätöstä ja punnitsimme vaihtoehtoja. Hyvää ratkaisua vaan ei ole olemassa.  Lopulta päätimme lähteä ja lähtöä edeltävänä iltana ilmoitettiin rajoitustoimenpiteistä niin Saksassa kuin Ranskassakin, sen mukaan palaamme samaan tilanteeseen, mistä keväällä lähdimme. Sen verran paremmalla ajoituksella, että pääsimme Saksassa hotelliin yöksi (2 yötä). Matkassa ei sinänsä ollut mitään ongelmia, ja olemme varautuneet olemaan talven yli täällä.

Maaliskuu 2020 - paluumatka Suomeen

Elämme outoja aikoja. Päätimme lopulta lähteä omalla autollamme Nizzasta kohti kotia. Meillä oli oikein hyvä paikka asua, uima-allas, isot piha-alueet, joilla käyskennellä uimakautta odotellessa, joten paluu kotiin kaupunkiasuntoon ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Mutta pelkäsimme paluun hankaloituvan entisestään poikkeusolojen jatkuessa ehkä pitkällekin eteenpäin. Lähtö oli haikea, koska paluusta ei ole mitään tietoa, toivomme tietysti. Pikkukauppamme ehtivät jo tämän maaliskuun aikana tulla tutuiksi, kiitos heille, he huolehtivat meistä avuttomista ulkomaalaisista. Myös paikallinen suomalaisyhteisö on kullanarvoinen tällaisessa tilanteessa.

Ranskassa kaikkien pitää pysyä kotona, saat liikkua vain tietyissä ennalta määritellyissä tilanteissa. Liikkumista myös valvotaan, ravintolat, rannat, muut kaupat kuin apteekit ja ruokakaupat ovat suljettuja, ulkoilua koskevat tarkat säännökset, kuinka kauan ja kauas kotoa. Täytetty lappu, missä myös päivämäärä ja kellonaika, piti olla mukana.

 Meitä ei tarkastettu kertaakaan, mutta mehän kävimme vain autolla lähikaupoissamme ja ulkoilimme omalla pihalla. Kauppareissut tehtiin nekin aika harvoin, olimme 3 viikkoa käymättä isompaa kauppareissua ja sinä aikana 4-5 kertaa omissa kaupoissa, leipomo, lihakauppa ja Proxi, joka lähinnä vastaa meikäläistä pientä K-markettia. Jääkaappi oli enimmäkseen melko tyhjä ja muutkin varastot hupenivat. Pikkukaupassa ei tullut mieleenkään hamstrata, kauppa on elintärkeä alueen vanhemmille ihmisille. Arvelimme, että kahvi ei kuulu ranskalaisten hamstraamiin tuotteisiin, aina käydessämme otin yhden neljänneskilon paketin. Vessapaperista ilmeisesti tuli ihan yleismaailmallinen hitti, kaupassa oli lappu ”vain yksi pkt/asiakas” Paketissa on 6 hyvin pientä rullaa, joten ei se kovin kauaa riitä. Kanamunat oli myös säännösteltyjä, muuten ei näyttänyt olevan pulaa.

Lähdimme matkaan lauantai-aamuna klo 8, runsaasti evästä, vettä ja lämmintä vaatetta mukana. Moottoritien maksupaikalla oli poliisit, olimme tulostaneet laivalippujen tilausvahvistuksen ja he huiskauttivat meidät matkaan. Moottoritien varrella huoltoasemat olivat auki, bensaa sai kortilla, vessaan pääsi (erikoisjärjestelyjä, ulkokautta kiertäen yms.), kahvia ja pikku purtavaa sai ostaa mukaan. Matka joutui, koska liikennettä ei ollut. Tunnelma oli kuin heinäkuisena sunnuntaiaamuna Mannerheimintiellä. Lähellä Saksan rajaa oli poliiseja, mutta näkivät meidän Suomen rekkarit ja viittoivat vaan eteenpäin. Rajaa lähestyttäessä varoitettiin jonoista, mutta eipä kahdesta autosta jonoa syntynyt, molemmat tarkastettiin yhtä aikaa tarkastuspisteessä ja taas jatkettiin. Ainoa takaisku tuli Freiburgissa, josta oli varattu hotelli, mutta he sanoivat, etteivät saa ottaa turisteja, liikematkustajat olisivat päässeet. Ei muuta kun paanalle ja levähdysalueen parkkipaikalle nukkumaan autossa. Kävimme myös eräässä lähikylässä katsomassa majoitusta, hotelli oli suljettu, mutta siinä oli puhelinnumero, johon kehotettiin ottamaan yhteyttä hätätilanteessa. Arvelimme, että joku luova ratkaisu olisi voinut löytyä, mutta meillä siihen ei varsinaisesti ollut tarvetta.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme aamun valjetessa matkaan, yksin saatiin pitkään ajella kolmikaistaista tietä. Rekat olivat parkeissa tien varressa ja muu liikenne mitätöntä. Saatiin aamukahvit ja croissantit, kylläpä kahvi maistui. Pohjoisessa satoikin sitten jo räntää, samantien oli ”winterdienst” pistetty liikenteeseen ja saimme oivan suolakylvyn. Räntäsade vaihtui auringonpaisteeksi ja ryhdyimme odottamaan laivan lähtöä, kapteeni huolehtii lopusta.

 

PS. Nyt olemme kotikaranteenissa, kapteeni ja miehistö hoiti hommat 100% ja  kotitonttu samoin, kaapit on täynnä ruokaa. Kiitos kaikille!

PS. PS. Nyt on aika pysyä kotona ja ajankuluksi muistella vanhoja matkoja. Meillä on matkapäiväkirjoja 70-luvulta alkaen, ja niistä voi löytyä mukavia Ranskan muistoja blogiinkin.  Kävihän toinen meistä Rivieralla ensimmäisen kerran jo vuonna 1967, ja vieläkin vanhempia muistoja löytyy  suvussa säilyneistä kirjeistä.

Maaliskuu 2020 - restez chez vous

Toiset meistä ovat ihan luonnostaan kotona olijoita. Toisilla veri vetää maailmalle. Pienikin sukututkimuksen pala osoittaa, että liikuttu on ja kaikkiin suuntiin ja toisaalta on sukuja, jotka ovat asuneet vuosisatoja saman kadun varrella tai samassa kylässä. Kotona olijat voivat nyt  käpertyä sohvannurkkaan ja lukea muiden seikkailuista.
Lehdessä suositeltiin ajankohtaista luettavaa, yhtenä esimerkkinä Defoen kirja Ruttovuosi, joka kertoo 1665 Lontoossa vallinneesta epidemiasta. Kirja on olevinaan päiväkirja, mutta on kirjoitettu paljon myöhemmin 1770-luvulla. Jostain kummasta sattumasta olen lukenut sen, kun se ilmestyi suomennettuna 1997. Kirja lienee saatavissa.
Sattumalta olen  lukenut myös  ruotsalaisten Listervikin sisarusten matkakirjan "Jorden runt på alla fyra". Kirjaa tuskin saa mistään, omiin käsiini se joutui jonain sateisena kesänä Häijään Sattuman kaupan korista, mistä sai ottaa ilmaiseksi kirjoja. Sisarukset lähtivät v. 1938 seikkailumatkalle maailmalle kuninkaan suosituskirje mukanaan, nimestä saa käsityksen, että jalkapatikassa matkattiin, mutta muistelen kirjassa olleen, että Göteborgissa laivaan olisi lastattu polkupyörät. En muista, kuinka kauan matkalla oli alun perin  tarkoitus viipyä, mutta matka  vähän venähti tunnetuista syistä johtuen ja kotiin palattiin liki 10 vuotta myöhemmin. Netistä löysin vuosikymmeniä myöhemmin tehdyn haastattelun, jossa toinen sisaruksista kertoi  heidän tarinansa. Haastattelussa taisi sanoa, että kävivät 24 maassa, en ole siitä varma, mutta  päätyivät lopulta Australiaan.
Kyllä korona on lisännyt lukuaikaa, joten kirjoja on joka puolella, suurin osa luettuja ja vain kolme ja puoli lukematonta. Tulee hetken kuluttua kovin tylsää kun ei ole lukemista. Toivottavasti tauti asettuu, että pääsee lähtemään kotiin karanteeniin, siellä on kirjahyllyssä kyllä luettavaa.

Maaliskuu 2020 - Suomi mainittu

Illat kuluvat televisiota katsellen. Olemme Suomessakin uutisten ja ajankohtaisohjelmien sekä säätietojen suurkuluttajia, ja samaa tapaa noudatamme täällä. Suomen televisiota emme näe, mutta Ranskan TF1, 2 ja 3 ovat tulleet tutuiksi. Emme ymmärrä ranskaa kovinkaan hyvin, mutta aika paljon kuitenkin, olimme viime syksynä Espanjassa ja tavallaan vähän hämmennyimme, kun ei ymmärretty yhtään mitään, ei kannattanut  ollenkaan katsoa espanjalaisia kanavia.
Asetumme telkkarin ääreen viiden maissa illalla, Affaire conclue, missä ihmiset huutokauppaavat esineitään. Ohjelman juontaja on kovasti sympaattinen, esineiden arvioijat vaikuttavat oikeilta asiantuntijoilta ja ostajat, käsittääksemme siis antiikkikauppiaita, mukavia persoonallisuuksia.  Esineitä on laidasta laitaan, onhan täällä vaikka mitä ja moniin liittyy mielenkiintoisia tarinoita, joita myyjät auliisti kertovat. Keskustelut sujuvat saman kaavan mukaan, joten pysytään tekstien avustuksella kärryillä tapahtumista. Osa myyjistä on Belgiasta, tuovat yleensä tuliaisina suklaata ja esineet saattavat olla hiukan erilaisia kuin ranskalaisilla. Seuraavaksi Questions pour un champion, ohjelma, joka  on pyörinyt televisiossa iät ja ajat, edellinen juontaja, legendaarinen Julien Lepers jäi eläkkeelle jokunen vuosi sitten ja seuraaja Samuel jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä. 4 kilpailijaa, ja ilmeisesti täytyy jotain tietääkin. Tästä tullaan otsikon aiheeseen Suomi mainittu. Urheiluaiheisissa kysymyksissä vilahtelee joskus formulatähtemme ja historiakysymyksissä voi joskus harvoin olla yhteyttä Suomeen, mutta tällä viikolla saatiin bingo 2 kertaa. Eurooppalaista kirjallisuutta käsittelevässä kysymyssarjassa kysyttiin Arto Paasilinnan kirjan nimeä ja pari päivää myöhemmin kysyttiin, minkä maan pääministeri on Sanna Marin. Molempiin tuli välittömästi oikeat vastaukset, Sannan tietäjä oli tosin kanadalainen. Tuli mieleen, tiedänkö itse kovinkaan monen maan pääministerin nimeä, toki nimen perusteella saattaisi  päätellä/arvata maan.
Sitten istutaankin uutisten ja sään parissa, paikallisuutisia, valtakunnallisia ja vähän ulkomaitakin. Vielä ajankohtaisimitaattori C'ést Canteloup ja siinäpä se on ilta paketissa ja kello 21. "Myöhäisohjelmia" ei  aikaisin nukkumaan menijä katso, paitsi jos tulee Asterix, Camping Paradise tai muuta ajanvietettä. Toi imitaattoriohjelma on kylläkin nyt lopetettu koronan takia, koska se on ns. suora ja siellä on yleisöä, jota ei nyt voi olla.

Maaliskuu 2020 - hiljaiseloa 3

Eilen pysyttiin kotona, petankkikuulat otettiin esille ja jaksettiin vähän aikaa heitellä. Tänään oli sitten heti aamulla kauppareissun aika. Lupalaput täytettiin ja suunnattiin ulos. Muutama lenkkeilijä nähtiin ja bussi, kauppojemme edessä oli jakeluautoja ja muutaman ihmisen jonot kaupan ulkopuolella. Pikku odottelun jälkeen leipäkaupasta normaaliostosten lisäksi croissantit, niitä ei tule ostettua, kun harvoin käydään näin aikaisin kaupassa. Nyt maistui erityisen hyvältä aamukahvin kanssa. Leipäkaupan ovella oli lappu, että ovat auki 8-14, siis ei enää illalla. Lihakaupan nuori mies huomasi, että olin jonkin verran stressaantunut, sanoi, että älkää pelätkö, heillä on kauppa normaalisti auki, kun ostin vähän useamman paupietten ja sanoin ostavani ne viikonloppua varten. Lähikaupassa ei ollut kaikkia tuotteita, mitä siellä on normaalisti, jonkin verran oli tyhjiä hyllyjä, mutta mitään ongelmaa siis  ei ollut ruuan saannissa. Kukaan ei kysynyt lupalappuja, ei tietenkään, eihän poliiseja nyt joka kulmaan riitä. Enemmän vanhempaa väkeä oli liikkeellä, oletettavasti vakiasiakkaita kuten mekin ja etäisyyttä pidettiin. 
Ulkoiluun on kuulemma virallinen metrimäärä, kuinka kaukana asunnosta sopii liikkua. Meille riittää liikunta omassa pihassa. Eilen heitettiin petankkia. Triominos alkaa jo kyllästyttää, pidetään siitä pientä taukoa. Lukemista saa lisää netistä ja mukana on aika paljon ristisanatehtäviä. Tänään kait tsippaillaan nurmikolla.
Kauppaan lähdettäessä olikin mustavalkoinen kissaystävämme jo odottelemassa, joten se piti ruokkia ensin. Ruoka ja maito tuntui maistuvan. Ei ollutkaan käynyt useampaan päivään. Kirsti huomasi eilen, että mustavalkoisia onkin kaksi, mutta tämä on se, joka tuntee meidät.  

Maaliskuu 2020 - hiljaiseloa 2

Edellispäivänä tarkkailin vastapäisiä rakennustyömaita. Tänään ne ovat hiljaisia, ketään ei näy missään. Aamupäivällä vastapäätä on vähän autoja liikkeellä, bussi näytti kulkevan ja yksi lenkkeilijä. Kaupassa ja apteekissa saa käydä, itse täytetty lupalappu pitää olla mukana. Meillä on pakastimessa ruokaa, mutta jääkaappi näyttää jo aika tyhjältä. Mitenkähän perheet osaavat varautua, normaalisti syödään lounas työpaikoilla ja kouluissa, nyt monet syövät kaikki ateriansa kotona. Meillä jäi itse asiassa yhden viikon  kauppareissu väliin, yleensä käydään samalla kuin golfissa ja nyt golf peruuntui. Täydennystä hankittiin  lähikaupasta, ei varsinaista varastoa. Toki kauppaan pääsee, mutta parempi olisi, jos käynnit olisi harvoja. Yritin paikallisen K-kaupan sivuille selvittääkseni netistä ostoa, mutta jo varsinaiselle sivulle  pääsyyn oli 5 minuutin jonotusaika. Toisaalta, niin kauan kuin pikkukauppamme ovat auki, lienee paras tehdä ostokset siellä. Liikunnan vähäisyys pitäisi myös ohjata vähempään syömiseen, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä. Ehkä joku joskus tutkii vaikutuksia, osittainhan ne saattavat kumota toisensa.

Ystävät ovat soitelleet. Vakuutamme, että meillä on kaikki hyvin. Pelaamaan olisi mukava päästä, mutta näissä oloissa se olisi sellaista ylellisyyttä, ettei voi toivoa. Ylellisyyttä on piha, jossa voimme vapaasti liikkua, vaikka chippausta pääsee harjoittelemaan tai petankkia, odottakaa vaan, millaisia mestareita täältä tuleekaan. Puutarhan hoitoakin pääsisi harjoittamaan, mutta se ei oikein koskaan ole ollut meidän juttu. Katsotaan nyt, mihin päädytään. Tänään on pelattu Triominosta ja putsattu golfmailat.

Maaliskuu 2020 - hiljaiseloa

Aurinko paistaa ja Välimeri kimaltelee. Lehtensä tiputtaneet puut ovat jo hyvällä alulla taas viheriöimässä ja kukat kukkivat pihassa. Päivän aktiviteetteihin kuuluu roskapussin vieminen ja ympäristön tarkkailu.
Vastapäätä rinteessä on kaksi talonrakennustyömaata ja  myös meidän yläpuolella on työt  käynnissä, siellä tehdään taloon isoa laajennusta. Laajennusosa näyttää olevan vähintään puolet alkuperäisestä talosta, paikalla on iso nosturi, ja kovien tuulien aikaan pelkäsimme sen romahtavan, tosin ei se ihan meille olisi ylettynyt. Vastapäisen rinteen taloissa suuri työ näyttää olevan tukimuurien rakentamisessa, talot ovat  jyrkässä rinteessä kolmikerroksisina ja muurit arviolta 3-4 metriä korkeita. Rinnerakentamisen osaamista täältä löytyy, mutta syksyn vesisateet ja tulvat osoittivat, ettei ihan kaikkiin paikkoihin ehkä kannata rakentaa. Bussireitin varrella korjataan vieläkin maansortuman talolle aiheuttamaa tuhoa ja pienempiä ongelmakohtia on tien varrella useampia, tie on kaventunut ja tiellä voi olla kiviä.
Vastapäätä on myös vanhoja taloja, jotka on otettu uudelleen käyttöön. Nykyään kuulemma ei saa rakennuslupaa, ellei ole tietä, mutta vanhoja taloja näyttää olevan paljon, jonne ei  pihaan pääse autolla. Tämä kävi hyvin ilmi, kun vastapäätä paloi maastoa ja paikalle hälytetty palokunta ajeli edestakaisin ihmetellen, mitä kautta pääsisi, kunnes lähtivät jalkaisin palopaikalle. Palo ei onneksi levinnyt rakennuksiin.  Epäilemme, ettei näille taloille samoin kuin monille muillekaan pysty tietä rakentamaan ja olemassa olevat tiet on usein sellaisia, ettei meistä toinen  uskaltaisi niitä lähteä ajamaan. Jyrkkiä mutkia eikä tietenkään kaiteita, ja kun huomioidaan olematon tai vähäinen valaistus, ihme, että onnettomuuksilta vältytään, ojaan ei kannata ajaa, koska sitä ei ole tai onhan se, laakson pohjalla kolmen sadan metrin päässä. Täällä vihreäksi merkitty tie on yleensä sellainen, jota Kipa ei haluaisi ajaa. Kuluukohan täällä renkaat enemmän kuin suorilla teillä, varmasti.

Päiväohjelmaan tuli lisäys kun levisi huhu, että presidentti julistaa tänään ulkonaliikkumiskiellon, vain ruokaostokset, apteekissa käynti jne. on luvallisia. Ruokaa meillä kyllä on, mutta juomavarasto sisältää lähinnä jouluna ostettua Suomeen tarkoitettua samppanjaa, eikä sitäkään rajattomasti. Salaattiin tarkoitettu oliiviöljy on myös loppu, mutta sitä nyt ei pidetty niin tärkeänä. Öljykauppa oli kiinni. Oltiin jo kuultu ruuhkasta kaupoissa, mutta lähdettiin kuitenkin pakastekauppa Picardiin, sieltä saa myös juomatäydennystä. Altaat oli varsin tyhjät, viinihyllyssä oli kuitenkin kaikkia laatuja. Kassajonossa seistiin kaukana toisistaan ja kassarouvalla oli maski suun edessä. Pysyttelin kaukana ja yritin toimia nopeasti, autossa sitten taas käsidesin lotrausta, kotiin tultua käsien pesua moneen kertaan. Monen kaupan edessä kierteli jono, sisään päästettiin vain tietty määrä ja porukat kulki isojen kassien kanssa.

Maaliskuu 2020 - poikkeuksellinen aika

Mukavasti sujunut vuosi Ranskan Rivieralla sai yllättävän käänteen. Koronaviruksen ensimmäiset uutiset tavoittivat meidät tammikuun lopulla, ja sitten kuultiinkin jo Italiassa olevan epidemian. Ensimmäinen ajatus oli, pitäisikö lähteä kotiinpäin, mutta ajatus tuntui kaukaiselta. Seuraavaksi tutkittiin karttoja, mistäpäin pitäisi ajaa, ei ainakaan Italian kautta. Joudumme yöpymään matkalla useamman yön, koska emme jaksa ajaa pitkiä matkoja, tai paremminkin istua autossa. Matkalla sairastuminen kävi myös mielessä, siitä on kokemusta vuosien takaa. Sitten tilanne muuttui aivan dramaattisesti, lentoja peruttiin ja kävi jo mielessä, josko vaan lennettäisiin kotiin ja jätetään auto tänne. Mutta täällä siis ollaan. Ollaan aika eristettyinä, ja meillä on onneksi oma piha, missä voidaan ulkoilla. Viikolla käytiin apteekissa ja ostokset on tehty paikallisista pikkukaupoista, joissa on yritetty pysyä etäällä muista ja heti autoon tultua on lotrattu käsidesiä. Todennäköisyys tartuntaan on toki pieni, mutta silti olemme huolissamme. Hamstrauksesta täällä emme tiedä mitään, lähikaupoissamme ainakin oli  eilen ihan kaikkea. Kieltämättä reilunkokoinen vessapaperi-ja kahvivarasto antaisi  tukea ja turvaa, mutta meillä ei kyllä ole monen viikon varastoja. Internetin kautta emme ole tilanneet mitään, mutta uskoaksemme sekin on mahdollista. Tämän ikäisinä ja toisen kuuluessa moneen muuhunkin riskiryhmään yritämme noudattaa kaikkia ohjeita välttääksemme sairastumista. Muiden sairauksien osalta voi vain toivoa, ettei juuri nyt tulisi mitään.
Täällä on nyt kaikki kiinni, paitsi apteekit ja ruokakaupat saa olla auki. Eli siis golfkentätkin on suljettu, olimme ajatelleet, että voisimme käydä pelaamassa, siellähän ollaan ulkona ja ainakin mailan heilautuksen etäisyydellä kanssapelaajista.  Ollaan kotona, luetaan, katsotaan televisiota, pelataan Triominosta, tehdään ristisanaa jne. Bon courage!
.

Golfia Ranskan Rivieralla

Huomasimme syksyllä, että olemme pelanneet täällä jo kymmenen vuoden ajan. Muutamat lähistön kentät ovat tulleet hyvin tutuiksi ja Rivieran Suomi-seuran puitteissa olemme tutustuneet myös kauempana Varin alueella sijaitseviin kenttiin. Peliseura on ollut hyvin kansainvälistä, ja meistä se on ollut hyvin mukavaa. Vastaanotto on myös kaikin tavoin ollut ystävällistä, joten voimme rohkaista kaikkia pelaamaan. Pelaamme kaksistamme "helpoilla" ja täkäläisittäin  kohtuuhintaisilla kentillä, enimmäkseen 9 r, hinta 30-45/kierros. Joskus kierrokset ovat hitaita, jos on paljon 4 hengen ryhmiä, siihen kannattaa etenkin loma-aikoina varautua. Huom. pelaamme siis talvella, kesästä ei ole mitään kokemusta.
Alkuaikoina lounastimme usein golfklubilla, ruoka on hyvästä erinomaiseen ja hinnat kohtuuhintaisesti hiukan kalliiseen. Nykyään syömme harvoin, siitä yksinkertaisestä syystä, että ruokaa on tarjolla klo 12-15 välillä, ja siihen aikaan on helppo saada lähtöaika, meidän yleisin lähtöaika on "midi dis", ihan sama, mihin aikaan yritetään, aina päädytään siihen. Ranskalaiset  tavallisesti syövät silloin ja peliseuraksi siis saa ulkomaalaisia tai saa pelata kaksistaan. Keskustelu aloitetaan ontuvalla ranskankielellä, kukaan ei ymmärrä, ja sitten vaihdetaan englantiin ja selviää, että ollaankin lähes naapureita. Toki monesti osuu peliseuraksi ranskalaisiakin, usein selviää, että ovat alun perin muualta Ranskasta ja muuttaneet etelään eläkepäiviksi.  Heistä useat puhuvat erinomaista ja meillekin ymmärrettävää englantia. Juuri viimeksi Le Provencalissa seuraan liittyi ihastuttava pariisilainen herra, juttua riitti englanniksi vaikka kuinka (jouduimme odottamaan paljon) ja lopuksi hän totesi, että tehän puhutte myös ranskaa ja vaihtoi osittain ranskaksi juttunsa.

Pelaaminen sinänsä on ihan samanlaista kuin kotimaassakin, joskus jotkut tuppaavat aloittamaan liian aikaisin ja onpa meille huudettukin, kun takana tulijoiden mielestä on pelattu hitaasti. Syy ei ollut meissä, edessä oli täyttä, mutta temperamenttisempi meistä kirosi kovaäänisesti suomeksi, eikä sen jälkeen tehty havaintoja takana tulevasta ryhmästä, sen verran kauaksi jättäytyivät. Joskus on myös seuran viikkokisassa valvoja tullut hätistelemään, näissä tapauksissa on ollut hiukan syrjintään viittaavia piirteitä, klubin omat pelaajat saavat maleksia miten tahansa, mutta ulkomaalaisryhmän pitäisi vaan jotenkin kadota jonnekin, sen jälkeen, kun rahat on saatu. Meillä kaksin ei ole ollut tällaista ongelmaa, paremminkin on pahoiteltu, kun on hitaita ryhmiä edellä ja  jopa päästy lähtemään ennen ryhmää.

Kenttien kunto on yleensä mielestämme vuodenaikaan nähden hyvä, pelaamme lokakuusta huhtikuulle. Sateisina talvina  jotkut kentät on märkiä ja joskus jopa suljettuja tai ainakin rajoituksia golfautojen ja myös kärryjen käytön suhteen. Kylminä  aamuina varsinkin ylempänä sijaitsevien kenttien greenit on aamulla huurteessa, jolloin talvigreenit saattaa olla käytössä ensimmäisille lähtijöille. Kuivat keväät on meidän ilomme, pallot tuntuvat rullivan loputtomiin ja niinpä viime lauantain kierroksen saalis toiselle oli yksi birdie ja toiselle 3 paria. 9 r kierros kesti ainakin 2,5 tuntia, mutta mikäpä siinä, aurinko paistoi, oli hyvää seuraa ja peli kulki ainakin ajoittain.

Kattia kanssa

Parina viime vuonna on mustavalkoinen naapurin kissa oppinut karjumaan ruokaa iltaisin ja saanut myös. Nyt syksyn ja alkuvuoden aikana ei sitä ole näkynyt, mutta pari viikkoa sitten se ilmestyi jälleen vaatimaan sapuskaa ja saihan se. Yleensä tämä tapahtuu iltayöstä, mutta tänään kissa juoksutti Kipaa jo aamusta. Oli ulko-oven takana marahtanut ja heti oli Kipa kiikuttanut ruokaa ja juomaa. Oli  tullut varmistamaan, että palvelu pelaa myös aamutuimaan jos sattuu huikomaan. Oli kait todennut palvelunopeuden kohtalaiseksi, koska oli hieman syönyt ja juonut sekä painunut matkoihinsa. Homma pelaa siten, että yleensä illalla kuuluu ulkoa kova marmatus, ja sitten kissa odottaa ulko-ovella mahantäytettä. Nyt ei sitten tiedetä alkaako myös aamulla kuulua tuttu vaatimus huumanille tuoda välipalaa, vai riittääkö iltapala tai sitten vaaditaan molemmat. Kyllä Kipalla muroja riittää. Kovin on myös tuttavalliseksi tullut vuosien myötä, koska oli ihan sisälle tulossa. Tää vouhotus johtuu siitä, että meillä oli nuorempana kaksikin kissaa pennusta asti. Toinen valitettavasti tippui avoimesta ikkunasta kolmannesta kerroksesta pienenä ruohikolle, mursi jalkansa ja oli lopetettava.
Toinen oli pitkään meillä Helsingissä, mutta kun minulla todettiin astma, oli Missu vielä vuosia Kirstin vanhempien ilona. Kesäisin se vaelteli vapaana mökkiympäristössä, vaikka ei millään olisi halunnut sinne lähteä mutta ei takaisinkaan halunnut. Vihasi kait automatkaa. Kipa on muuten samanlainen. Ei oikein haluaisi lähteä tännekään eikä täältä pois? Mukava kissa oli ja kait arvosti myös meidän ruokahankintoja, koska kun sai minulta vastapyydettyä kalaa, oli kerran sänkyni viereen raahannut riviin kolme saalistamaansa metsähiirtä ja odotti sängyn vieressä että herään päiväunilta. Sitten se tyytyväisenä tapitti minua ja vuoroin hiiriä, että tässä olis sullekin kun minua ruokit kaloilla. Oli kyllä hämmentävä ja liikuttava hetki ja kovasti oli kiiteltävä ja rapsuteltava, kunnes sitten vaivihkaa heitin lahjahiiret pitkälle luontoon. Muitakin hauskoja kokemuksia metsähiiristä oli. Kerran tulin sisään mökkiin kun kuului kummallista rytinää. Sisällä hiiri paineli seinän vierttä ja Missu perässä sitten konttasi anoppi ja sitten Kipa. Yrittivät pelastaa hiiri raukkaa kurjalta kuolemalta. En muista mikä oli lopputulos, mutta näky kyllä nauratti pitkään.

Aurinkoinen talvi 2020

Helmikuu on jo  yli puolen välin, ja niin alkaa olla meidän tämän kevään Nizzan aikammekin. Kahtena päivänä olemme huomanneet vähän sataneen, muuten on ollut aurinkoista ja olipa jo muutama lämmin päiväkin, golfkentällä näkyi  jo shortseja ja lyhyitä hihoja. Lakkopäiviä on edelleen ollut, mutta ovat kai jotenkin hiipuneet ja on ilmaantunut muuta ajateltavaa. Corona-virus ja poliittiset skandaalit hallitsevat otsikoita.  Karnevaalit ovat menossa, me elämme vuorellamme omassa rauhassa ja jos jonnekin lähdemme, emme keskustaan. Perinteisen mimosaretkemme teimme Tanneroniin, kukinta oli parhaimmillaan ja maisemat upeita, myös tie on henkeäsalpaava.

Täytyypä tässä välissä kehua ystävällistä palvelua ranskalaisessa apteekissa. Olimme syksyllä käyneet ostamassa Suomesta saadulla eu-reseptillä lääkkeitä, ja kielitaidon puutteiden takia emme ihan ymmärtäneet, miten siinä kävi. Samassa apteekissa käytiin sitten pari muuta kertaa samalla asialla ja kotona Suomessa totesimme maksaneemme osan lääkkeistä kahteen kertaan. Arvelimme, että kannattaa käydä asiaa tiedustelemassa, vaikka epäiltiin kyllä, että selvyyttä ei tule. Mutta eikös mitä, nuori mies sanoi heti "je regard" tai sinnepäin, ja katsoi koneelta tilannetta. Esiteltiin kuittejamme ja hän katosi takahuoneeseen ja ilmestyi sieltä yksi lääkepakkaus kädessään. Kiiteltiin kovasti ja uskottiin apteekin kirjanpitoon, hän selitti asian juurta jaksain, huom. hitaasti, ja kiiteltiin vielä enemmän.
Tästä tuli mieleen kokemukset ranskalaisesta sairaanhoidosta, kun siihen vuosia sitten jouduimme tutustumaan. Kädestä pitäen meitä vietiin oikeaan paikkaan ja verrattuna suomalaiseen itsepalvelukulttuuriin, missä potilaan pitää pystyä tekemään  hoitotoimenpiteet mukaan lukien itse kaikki, mitä suinkin voi,  siis mikäli on tajuissaan, huolenpito tuntui lohduttavalta ja turvalliselta.

 Myös  paikallisessa supermarketissa, vaikka kassalla oli asiakkaita, kassarouva lähti kädestä pitäen ohjaamaan, kun olimme ymmärtäneet vähän huonosti, mistä oli kyse. Kanta-asiakkaille oli jaossa lahjaksi metallisia tee- ja keksipurkkeja tietyn hyllyn päässä, mutta kun ei ihan ymmärretty, tuntui turhalta lähteä niitä etsiskelemään. Mutta ei auttanut, kassa jätti kassansa ja otti minut mukaansa. Hiukan nolona siinä muitten asiakkaiden ohi menin, mutta kukaan ei valittanut eikä siinä oikein muuta voinut kuin hakea purkkinsa. Anteeksi pyydellen ja kaikkia vuolaasti kiitellen siitä selvittiin.

 Ranskan kielen vähäisestäkin taidosta on  ollut näissä tilanteissa paljon apua. Ei haitannut poliklinikalla, vaikka meni oreillit ja orteillit sekaisin, naurettiin yhdessä. Parhaimmillaan kieli vaihtuu englanniksi.   Lihakaupan nuori mies vaihtoi englanniksi, kun ennen joulua tilasin viiriäisiä huolellisesti opettelemallani ranskankielisellä pyynnöllä.  Nyt kävin ostamassa lihaa lihakeittoon eli "pot-au-feu".  Sama nuorimies oli paikalla nytkin, enkä todellakaan tiedä, mitä lihakeitto on englanniksi, ja kun viime vuonna opin "avec os" eli luita myös, niin keskustelimme sitten sujuvasti ranska-englanti sekakielellä. Ruokalaji kuuluu Henkan erityistaitoihin, onnistui erinomaisesti tänäkin vuonna ja lihaa oli todellakin riittävästi.
Golfiakin on pelattu kiitettävästi, viime viikkoina päätetyn mukaisesti vähintään kahdesti viikossa. Kirsti on tapansa mukaisesti taas voittanut vaikka tasoitus on laskenut. minä pääosin kompuroin viime kierroksen, toivotaan parempaa torstain Opio-Valbonne kierrokselta. Viime Provencalin kierroksella pelasimme ranskalaismiehen kanssa, joka antoi meille vihkosen läheisistä golfkentistä ja kertoi asuntonsa lähellä olevasta 9 reiän kentästä, jossa on myös hyvä ravintola. Viimeiselle reiälle saakka olimme puhuneet englantia, mutta huomattuaan meidän puhuvan myös ranskaa, vaihtoikin ranskaksi. Pitänee mennä huomenna katsastamaan tämä ennen kokematon kenttä.

Tammikuu 2020

Vuosi ja vuosikymmen vaihtui Suomessa. Ei lunta eikä pakkasta, mutta pimeää oli. Nyt olemme jo takaisin Nizzassa.  Onneksemme tulopäivänämme ei ollut lakkoa, pääsimme raitiovaunulla lentokentältä, kävelimme Gambettaa bussipysäkille ostaen matkan varrelta valmista ruokaa, hedelmiä ja leipää.
 Välimeren aurinko jaksaa aina yllättää positiivisesti. Ranskalaisten taipumus lakkoihin ja mielenosoituksiin sen sijaan alkaa jo kyllästyttää. Johtuu varmaankin 1789 syngroomasta, sillä vallankumousta ollaan koko ajan tekemässä oikein joukolla. Näyttäähän heillä olevan ihan mukavaa, muistamme keltaliivit grillailemassa liikenneympyröissä kuin paremmissakin puutarhapartyissa, ei siellä makkaraa paistettu. Pahempaa oli sitten kuvat mm. Pariisista, jota hävitettiin oikein urakalla, tai poltetut moottoriteiden maksuasemat ja valvontakamerat. Tuntuu, että Ranskassa mielenosoituksissa saa tehdä laittomuuksia ilman rangaistuksen pelkoa niin kauheita tekoja tehtiin. Pahimmoillaan keltaliivien rähinöinti muistutti sisällissotaa, ihmisiä kuoli ja poliiseja loukkaantui, ei tuntunut enää pelkältä mielenosoitukselta, vaan tarkoitukselliselta vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Ennen joulua televisiossa ihmeteltiin, miten ihmiset pääsevät joulunviettoon, kun junat ei kulje tai saattaa joku kulkeakin, ehkä, joskus, jonnekin. Suljetut tiet ja liikenneympyrät estivät ihmisiä menemästä jouluostoksille tai kaupat oli pakko sulkea, verkkokaupoissa asiakkaita riitti. Tuntui, että lakot aiheuttivat eniten haittaa tavallisille ihmisille, joiden pitää mennä töihin, hankkia perheelle ruokaa ja tässä tapauksessa vielä joululahjatkin sekä myös pikkukaupoille, miksei isommillekin. Ihmeen kärsivällisiä tuntuvat olevan, ei kai ole muuta mahdollisuutta. Taitaa vaan olla niin, että eläkejärjestelmiäkin on pakko muuttaa, kun eletään entistä vanhemmiksi ja toisaalta opiskellaan kauemmin,  varsinainen  työaika jää  lyhyeksi. Samat ongelmat kaikkialla.

Marras- joulukuu 2019

Myrsky,  jonka jälkeen sininen kanarianlintu löytyi takkahormista, oli esimakua, millaista säätä täällä voi olla, ja seuraava myrsky  oli jo katastrofi. Sadetta kaksi vuorokautta putkeen, eikä mitään pientä sadetta, vaan kaatosadetta. Punainen varoitus, tarkoittaa pysykää kotona, ja me istuimme tiiviisti kotona. Televisiossa näytettiin kuvia tulvista, vesi oli noussut paikoin jopa 1,60 m ja jälki oli sen mukaista. Järviksi  muuttuneet golfkentät ovat pienimpiä murheita.  Me ollaan niin korkealla ja kaukana merestä ja joista, ettei tulvasta ole pelkoa, mutta television maanvyörymäkuvat olivatkin sitten läheltä. Kovalla sateella emme lähde liikenteeseen, koska ollaan jo kauan sitten lomamatkalla paettu äkkiä vuoriston pikkutieltä,  kun tien poikki kulki joki ja veden mukana kiviä  ja oksia ym. pienempää roskaa. Täälläkin on havaittu sama ilmiö, sen verran on liikkeellä oltu. Tällä kertaa maanantain kauppamatkalla nähtiin televisiossa näytetty paikka, meidän bussireitin varrella, sivutiellä. Jyrkkiä rinteitähän  nämä ovat ja rapautuvaa kiveä, tukimuurit kestävät aikansa.

Sateet ja myrskyt menivät ohi, ja joulu olikin sitten jo aurinkoinen. Tilasimme jouluhalkomme Gambettan suklaakaupasta (jo 4. kerta) ja omasta lihakaupastamme täytettyjä viiriäisiä. Osterit käytiin syömässä jo aatonaattona ravintolassa. Kotiin ruokaa oli varattu niin paljon, että yksi viiriäisistä lähti Tapaninpäivänä evääksi Suomeen samoin kuin jälkiruuaksi ostetut juustot.  Ranskalaisten jouluperinteet näyttäytyy meille lähinnä syömisinä, ensimmäisen kerran jouluhalkoa tilatessa hämmästyimme, kun kysyivät, haemmeko sen 24. päivä vai 25. päivä, eli joulupäivänäkin kaupat ovat aamupäivän auki. Jouluaattona olemme nähneet pitkiä jonoja leipomoiden ovilla, joulupäivänä emme itse ole liikkeellä, mutta ilmeisesti silloinkin liikkeellä ovat tuoretta leipää ja leivonnaisia arvostavat ranskalaiset. Lihakaupassamme oli seinällä "menu", pitkä lista mahdollisista herkuista ja hakiessani tilaamiani viiriäisiä, näytti kylmävarasto olevan täynnä noutamista odottavia paketteja. Viiriäiset oli oikein hyviä, katsoin netistä erilaisia ohjeita ja päädyin ruskistamaan ne ensin pannulla ja sitten kypsentämään uunissa. Viiriäisten tilaaminen sujui sikäli mukavasti, että ohi mennessämme huomasimme kaupan olevan auki, vaikka siihen aikaan se yleensä ei ole.  Poikkesin sisään ja siellä olikin nuori mies, jolta kysyin, oliko kauppa auki. Tyhmä kysymys, ovihan oli kutsuvasti auki, mutta kun oli maanantai, jolloin kauppa on kokonaan kiinni ja vielä siestan aika, jolloin se ei ole koskaan auki. Olin  harjoitellut ranskaksi viiriäistilaukseni ja sitten ystävällinen nuori mies katsoikin parhaaksi vaihtaa englantiin, joten tuli varmistettua oikea hakupäivä.