Mukavasti sujunut vuosi Ranskan Rivieralla sai yllättävän käänteen. Koronaviruksen ensimmäiset uutiset tavoittivat meidät tammikuun lopulla, ja sitten kuultiinkin jo Italiassa olevan epidemian. Ensimmäinen ajatus oli, pitäisikö lähteä kotiinpäin, mutta ajatus tuntui kaukaiselta. Seuraavaksi tutkittiin karttoja, mistäpäin pitäisi ajaa, ei ainakaan Italian kautta. Joudumme yöpymään matkalla useamman yön, koska emme jaksa ajaa pitkiä matkoja, tai paremminkin istua autossa. Matkalla sairastuminen kävi myös mielessä, siitä on kokemusta vuosien takaa. Sitten tilanne muuttui aivan dramaattisesti, lentoja peruttiin ja kävi jo mielessä, josko vaan lennettäisiin kotiin ja jätetään auto tänne. Mutta täällä siis ollaan. Ollaan aika eristettyinä, ja meillä on onneksi oma piha, missä voidaan ulkoilla. Viikolla käytiin apteekissa ja ostokset on tehty paikallisista pikkukaupoista, joissa on yritetty pysyä etäällä muista ja heti autoon tultua on lotrattu käsidesiä. Todennäköisyys tartuntaan on toki pieni, mutta silti olemme huolissamme. Hamstrauksesta täällä emme tiedä mitään, lähikaupoissamme ainakin oli eilen ihan kaikkea. Kieltämättä reilunkokoinen vessapaperi-ja kahvivarasto antaisi tukea ja turvaa, mutta meillä ei kyllä ole monen viikon varastoja. Internetin kautta emme ole tilanneet mitään, mutta uskoaksemme sekin on mahdollista. Tämän ikäisinä ja toisen kuuluessa moneen muuhunkin riskiryhmään yritämme noudattaa kaikkia ohjeita välttääksemme sairastumista. Muiden sairauksien osalta voi vain toivoa, ettei juuri nyt tulisi mitään.
Täällä on nyt kaikki kiinni, paitsi apteekit ja ruokakaupat saa olla auki. Eli siis golfkentätkin on suljettu, olimme ajatelleet, että voisimme käydä pelaamassa, siellähän ollaan ulkona ja ainakin mailan heilautuksen etäisyydellä kanssapelaajista. Ollaan kotona, luetaan, katsotaan televisiota, pelataan Triominosta, tehdään ristisanaa jne. Bon courage!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti