Parina viime vuonna on mustavalkoinen naapurin kissa oppinut karjumaan ruokaa iltaisin ja saanut myös. Nyt syksyn ja alkuvuoden aikana ei sitä ole näkynyt, mutta pari viikkoa sitten se ilmestyi jälleen vaatimaan sapuskaa ja saihan se. Yleensä tämä tapahtuu iltayöstä, mutta tänään kissa juoksutti Kipaa jo aamusta. Oli ulko-oven takana marahtanut ja heti oli Kipa kiikuttanut ruokaa ja juomaa. Oli tullut varmistamaan, että palvelu pelaa myös aamutuimaan jos sattuu huikomaan. Oli kait todennut palvelunopeuden kohtalaiseksi, koska oli hieman syönyt ja juonut sekä painunut matkoihinsa. Homma pelaa siten, että yleensä illalla kuuluu ulkoa kova marmatus, ja sitten kissa odottaa ulko-ovella mahantäytettä. Nyt ei sitten tiedetä alkaako myös aamulla kuulua tuttu vaatimus huumanille tuoda välipalaa, vai riittääkö iltapala tai sitten vaaditaan molemmat. Kyllä Kipalla muroja riittää. Kovin on myös tuttavalliseksi tullut vuosien myötä, koska oli ihan sisälle tulossa. Tää vouhotus johtuu siitä, että meillä oli nuorempana kaksikin kissaa pennusta asti. Toinen valitettavasti tippui avoimesta ikkunasta kolmannesta kerroksesta pienenä ruohikolle, mursi jalkansa ja oli lopetettava.
Toinen oli pitkään meillä Helsingissä, mutta kun minulla todettiin astma, oli Missu vielä vuosia Kirstin vanhempien ilona. Kesäisin se vaelteli vapaana mökkiympäristössä, vaikka ei millään olisi halunnut sinne lähteä mutta ei takaisinkaan halunnut. Vihasi kait automatkaa. Kipa on muuten samanlainen. Ei oikein haluaisi lähteä tännekään eikä täältä pois? Mukava kissa oli ja kait arvosti myös meidän ruokahankintoja, koska kun sai minulta vastapyydettyä kalaa, oli kerran sänkyni viereen raahannut riviin kolme saalistamaansa metsähiirtä ja odotti sängyn vieressä että herään päiväunilta. Sitten se tyytyväisenä tapitti minua ja vuoroin hiiriä, että tässä olis sullekin kun minua ruokit kaloilla. Oli kyllä hämmentävä ja liikuttava hetki ja kovasti oli kiiteltävä ja rapsuteltava, kunnes sitten vaivihkaa heitin lahjahiiret pitkälle luontoon. Muitakin hauskoja kokemuksia metsähiiristä oli. Kerran tulin sisään mökkiin kun kuului kummallista rytinää. Sisällä hiiri paineli seinän vierttä ja Missu perässä sitten konttasi anoppi ja sitten Kipa. Yrittivät pelastaa hiiri raukkaa kurjalta kuolemalta. En muista mikä oli lopputulos, mutta näky kyllä nauratti pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti