Viiniretkeilyä

Aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa kävemään Casino Ruhlin eteen, josta lähtisi seuran bussi Antibesin kautta (lisää matkalaisia) kohti viinitilaa lähellä Draguignania, Chateau de Bern. Tila oli hieno ja suuri. Kolmen viinin maistelu, kellarikierros erinomaista englantia puhuvan rouvan kanssa ja tilalla olevan hotellin ravintolassa hyvä lounas tilan viinien kanssa. Tila oli erikoistunut rose- viineihin mutta oli heillä valkoinen ja punainenkin. Valkoista oli käytetty kolmivuotisissa tammitynnyreissä, mutta meidän mielestämme tammi tunki läpi vahvana vaniljana, joten ei ollut meidän suosikkimme. Punainenkaan ei ollut Kipan mieleen, mutta Rose menetteli, siihen he olivatkin panostaneet. Mutta, mutta se hinta. Alkaen 12.50€ , 15€, 20€ ja sitä rataa. Me olemme ostaneet 3-4€ viinejä Casinosta. Mielestämme laatu ei ollut suuren hinnan väärti, mutta olihan se tietysti parempaa kuin Casinon viinit. Olisin kyllä ostanut 12ploa jos hinta olisi ollut jotain 10 korvilla, siihen laatu riitti. Hyvä ettei ostettu mitään raahattavaa, selviää seuraavasta.
Kun lähdimme tilalta oli ollut tarkoitus käydä toisellakin viinitilalla, mutta saimme hälyttävän tiedon uutisista, että läheisen tekojärven pato oli murtumassa jatkuvien sateiden johdosta ja oli annettu punainen varoitus, joten karkuun Antibesiin päin. Siellä oli kova ruuhka ja tuntui kuin koko Ranska olisi liikenteessä samaan aikaan. Antibesin ihmiset lähtivät pois ja me etsimään auki olevaa tietä Nizzaan. Rantatie oli suljettu, valtavat aallot roiskivat tien yli. Route National oli suljettu kaatuneiden puiden takia, joita raivattiin. Tuuli nimittäin myrskyn lailla. Siispä moottoritielle pääsyä etsimään. Kaikilla liittymiilä oli hurjat jonot ja matka taittui kävelyvauhtia. Kuskilta oli menossa hermot sillä hän koetti eri teitä moottoritielle ja sama ruuhka tai sitten tie oli suljettu. Hermot pettivät eräässä liikenneympyrässä ja hän soitti toisen kuskin paikalle ja lähti kotiin. Ennen sitä hän ajoi minunkin mielestäni kymmeniä kilometrejä takaisin päin, todennäköisesti kotikulmilleen, josta tilasi uuden kuskin. No oltiin jo kaksi tuntia myöhässä aikataulusta ja porukalla alkoi olla kaikenlaisia tarpeita. Avasivat kuitenkin bussin vessan, joka oli ollut kiinni. Minä kelluttelin hampaitani, koska olin varma, etten mahtuisi koko koppiin. Uusi kuski koetti taas kohti Nizzaa. Älytöntä ruuhkaa vaikka kello oli jo 20.00. Kuultiin,että Promenadin itään päin menevä kaista oli kiinni, aallot löivät yli.
Uusi kuski kuuli kolleegoiltaan, että idästä päin pääsisi helpommin, joten ajoimme moottoritietä ohi Nizzan ja tulimmekin Massenalle yllättävän helposti. Olimme ajaneet Antibesista yli kolme tuntia normaalin puolen tunnin sijaan. No loppu hyvin kaikki hyvin. Massenalla, jossa opas jäi pois sovittiin, että kuski heittää paluumatkallaan muut jäljellä olevat Promenadella olevilla pysäkeillä heille sopivassa paikassa. Promenad oli auki länteen päin vain itään päin menevät rannanpuoleiset kolme kaistaa olivat kiinni. Päästiin kotiin. Olipa reissu!!!! Sais nyt jo loppua tää sadekausi.