Lentäminen ei välttämättä ole hauskaa. Aikaisia lähtöjä, jonotusta ja odotusta kentillä, myöhästymisiä. On siinä hyvät puolensakin. Koska kännyköitä ei saa käyttää, säästyy kanssamatkustajien edellisillan bilekuvauksilta, leikkausalin kauhukertomuksilta ja muilta lasten korville sopimattomilta jutuilta, jotka aamujunassa eivät sovi kenekään korville. Lentokoneessa voi rauhassa syventyä lukemiseen, nukkumiseen tai mietiskelyyn. Paitsi ei nyt sitten. Menomatkalla kotiin lueskelin Nizza- Munchen välillä lentoyhtiön asiakaslehteä, jossa ihmeekseni joku tottunut matkustaja kertoi ottavansa mukaansa aina kuulokkeet, jotta välttyisi takanaistuvien höpinöiltä. No, Munchenissä kone täyttyi ja alkoi olla suorastaan ahdasta koripalloilijan pituisen nuoren miehen taitellessa itsensä ikkunapaikalle kolmen rivissä. Etenkin, kun naapuri alkoi innokkaan seurustelun pari penkkiä taempana istuvien nuorten naisten kanssa. Ei, kyse ei ollut alkoholista, seuranpito sujui ihan kokiksen voimin. Valokuvia otettiin, juoruiltiinkin. Toinen meistä kuorsasi käytäväpaikalla ja minä siinä välissä sitten mietiskelin syntyjä syviä. Lopulta sain kakaistua kysymyksen: oletteko te jollain luokkaretkellä vai? Vastaus oli, että pelimatkalla. Päätin liittää korvatulpat lentomatkojen vakiovarustukseen.
Valitettavasti vaan en muistanut päätöstä, kun lähdimme Helsingistä takaisin. Kone ei ollut täynnä, mutta se tuntui olevan täynnä. Italialaisia. Nuoria urheilullisia naisia. Ehkä olivat tavanneet suomalaisia nuoria miehiä. Emme ymmärrä italiaa. Jotain todella hauskaa kuitenkin oli tapahtunut, ja oleellinen sana oli "bello". Sitä toisteltiin eri muodoissa matkien jonkun ääntämystä. Onneksi lähdön jälkeen tarjottiin pieni aamupala, ja tytöt ottivat nokkaunet sen jälkeen, kuten mekin. Mutta sitten hauskojen tapahtumien kertaus taas alkoi. Kaiken lisäksi takanani istui italialaisen koripalloilijan pituinen nuori nainen, joka seurusteli joka suuntaan potkien samalla penkkiäni.
Mielessä on käynyt, että minusta on yksinkertaisesti tullut vanha. En muista aiemmin kanssamatkustajien hörinöiden häirinneen, ja olen sentään joskus tullut perjantain iltakoneella Lontoosta, Frankfurtista tai Kööpenhaminasta Helsinkiin. Näissä koneissa aikoinaan työpaikkajuorut eikun siis liikesalaisuudet vaihtoivat kovaäänisesti penkkiriviä. Muuten on ollut hiljaista. Mutta kiltit lentoyhtiöt, älkää ikinä salliko kännyköiden käyttöä lentokoneessa. Ja jakakaa meille korvatulppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti