Tammikuun lopulla alkaa mimosan kukinta-aika, eri lajikkeet kukkivat hiukan eri aikaan. Sateet olivat runsaat, on ollut suhteellisen lämmintä, ja nyt auringon paistaessa mimosat puhkeavat kukkaan. Mandelieussa oli vuoden ensimmäinen seuran peli torstaina, ja siellä ensimmäiset mimosat olivat kukassa. Mimosa-festivaaleja vietetään eri puolilla Rivieraa, Mandelieun "La Fete du Mimosas" kestää peräti 2 viikkoa 14.-23.2, eli karnevaaliaikaan. Muutamia vuosia sitten teimme autoretken "La Route du Mimosa", Grassesta Bormes-les-Mimosasiin, n. 100 km. Mielenkiintoinen reitti, mimosat ja kauniit maisemat, pieniä kyliä ja alkuperäisasutusta. Itse asiassa niin mukava reitti, että päätimme parin viikon päästä tehdä uuden retken sille alueelle. Mukaankin mahtuu, matkalta löytyy varmasti lounaspaikka ja voi tehdä pienen kävelykierroksen, rumalla ilmallahan matkaan ei lähdetä.
Old Course ei ollut lainkaan niin märkä kun pelkäsimme, ja tulostaso nousi korkeaksi. Pilvinen sää, hiukan sadetta, joka loppui pian. Pieni sade ei lainkaan häirinnyt, ja hyvä lounas yhdistettynä loistavaan peliseuraan teki päivästä todella onnistuneen, joten suuri kiitos järjestäjille, jotka näkevät paljon vaivaa pelien järjestämiseksi. On mukavaa pelata vaihtelevasti eri kentillä, ja toisia meistä kilpailu, joka ei kuitenkaan ole liian vakavamielinen, todella kannustaa yrittämään parastaan. Ja jos tulos ei riitä palkinnoille, voi aina onnistaa arvonnassa. Ensi kerralla lähdemme molemmat pelaamaan, nyt Kipa oli yksin ja liftasi naapurin kyydillä, mistä myös suuret kiitokset, pelipäivä on aina niin jännittävä, että ranskalainen liikenne on hyvä kokea vain matkustajana.
Tänään oli petankin vuoro, aurinko paistoi todella lämpimästi ja meitä oli parikymmentä ylläpitämässä tätä perinnettä. Osa porukasta suuntasi jonnekin syömään, me päätimme mennä tavalliseen tapaan kotiin, mutta matkalla pysäkille kysyin, onko nälkä. Vastaus oli kaksiääninen kyllä, ja niinpä menimme mekin syömään, vanhaan tuttuun Marliniin sataman itäreunalla. Siellä meidät jo tunnettiinkin, emmekä pettyneet tälläkään kertaa Aioli on siellä perjantaisin tapana, kuten monessa muussakin paikassa, ja se oli oikein hyvä. Nälkäisinä söimme alkuruuatkin, ja toinen meistä vielä jälkiruuankin, vaikkei enää nälkä ollutkaan. Hintataso on ehkä hivenen korkea, Aioli 19€, mutta paikka on meistä jotenkin kodikas ja ulkonakin voi syödä, aurinko paistoi todella lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti