Koirat p:le

Illalla lauantaina hissi piti taas erittäin kovaa meteliä ennustaen ikävyyksiä. Yllättävää kyllä pääsimme kovalla kolinalla alas ja Cafe Turiniin jouluisille ostereille. Otimme 12 no 2  ja 6 no 2 specialia vain todetaksemme kummat ovat parempia. Lisäksi kaksi jättiravun jalkaa ja kuusi moyennes crevettes ja lisäksi kuusi vielä. Lisäksi meni kaksi pulloa Muscadet sur lie viiniä ja mousse chocolade. Jättiravun koivet eivät olleet yhtä hyviä kuin helmikuussa, joten syömme niitä seuraavan kerran vasta sitten. Todella hyvää jälleen. Ravintola on perustettu samaan paikkaan Place Garibaldin varrelle 1908, joten ostereita on syöty tonneittain.Viereisessä pöydässä istui ranskalaisparikunta, joka kysyi tarjoilijalta mistä me olemme ja hän sanoi Belgiasta, mutta minä korjasin, että Suomesta. Aika makeeta, että Belgiasta. Luulevatko ranskalaiset, että Belgialaiset puhuvat ranskaa kuten me. Vähän ajan kuluttua pöytään tuli lisää uusi pariskunta ja mies innokkaasti selitti heille, että olimme Suomesta ja söimme ostereita kuten ranskalaiset. Outoa sillä mehän ymmärsimme kaiken ja tuntui kuin he luulisivat, ettemme ymmärtäisi. Pöytään tulleella pariskunnalla oli tietenkin koira. Koskaan ei Ranskassa voi syödä ilman koiria. Minä en ole koiravihaaja, mutta astmani ei siedä niitä lähistöllä, joten jälkkäri meni pilalle.  Tupakointi on kielletty mutta koirat eivät.
Kipa kävi boulangeriessa ja osti baquetin ja pienen Buch de Noellin. Hissi ei muuten pitänyt enään kamalaa ääntä.