Ostimmepa tässä eräänä päivänä lähikaupasta makkaraa. Nämä makkarat roikkuvat sellaisenaan ilman pakkausta kaupassa naulassa ja säilyvät siis huoneenlämmössäkin. Maistuupas hyvältä, ihankuin olisi maksaa, totesimme ja huomioi sai tutkimaan jo roskiin heitettyä etikettiä tarkemmin. Juu, Figatelli 50% foie , Consommer cuit coeur. No, puolet oli syöty hyvällä ruokahalulla ja eittämättä tuli mieleen vuosia aikaisemmin piknikillä mukana ollut vihannespakkaus. Pussin päällä luki jotain, jonka silloisella ranskankielentaidollakin ymmärsimme tarkoittavan kypsentämistä. Mahataudista selvittiin silloin parissa päivässä. Nyt tutkimme netistä, mistä makkarasta on kyse, kyseessä on korsikalainen savustettu maksamakkara, joka pitää kypsentää, mutta netin mukaan syödään myös raakana. Kypsennetään, jotta mahdollinen e-hepatiittivirus, jota on löydetty nimenomaan maksasta, tuhoutuisi. Söimme siis loput pannulla paistettuna, ja olen luottavainen, että pysymme terveinä.
Suomessakin on nyt mahdollisuus koirilla päästä ravintolaan. Ranskassahan se on arkipäivää, herkullisiin ruuan tuoksuihin sekoittuu kosteaturkkisen koiran no, sanotaan nyt tuoksu. Kirppujakin lentelee ja joskus toinen koira-asiakas on liikaa.. Paras kokemus tästä on jo vuosien takaa, ravintolassa oli kaksi miestä ja hyvin iso koira , joka oli majoittunut pöydän alle käsittämättömän huomaamttomana. Viereisessä huoneessa olevassa pöydässä istuimme me, eikä muita asiakkaita ollut. Yhtäkkiä sylissäni oli koiran pää. Koira oli kenekään huomaamatta hiipinyt luoksemme ilmeisen seurankipeänä. Pelästynyt äännähdykseni herätti omistajan ja tuskin kuuluvan murahduksen jälkeen koira palasi paikalleen yhtä äänettömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti