keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kottaraisten parveilua


Menimme aamusta hakemaan kenkäni suutarista Gambettalta. Istuin autossa kaksoisparkissa vilkut päällä ja Kipa kipaisi suutarissa. Vastaan tuli bussi, joka vei puolitoista kaistaa ja takaani oli juuri lähtenyt pakettiauto, joka oli myös kaksoisparkissa, kuten edessäni olevakin. Suunnaton torvien soitto koska bussin oli odotettava vihreää eikä takaatuleva päässyt ohitseni. Minä rauhallisesti vekslasin lähemmäksi viereistä autoa, jotta höyrypää pääsi ohi jolloin Kipakin jo tuli. Olisikohan torvi soinut jos mulla olisi ollut ranskalaiset rekkarit. Bussikin olisi varmaan jatkanut matkaansa juuri kohta. Kova on kiire ranskalaisilla sekä kaupungissa että teillä. Ohi on aina päästävä, ainakin vierasmaalaisista autoista, vaikka alla onkin Citikka mutta rekkari joku muunmaalainen.
Kaksikymmentä vailla kaksitoista pääsimme lähtemään kierrokselle. Mukanamme pelasi saksalainen rouva ja "pitkä pajunvarsi", nuori venäläis- tyttö. Hän löi sinisiltä ja millä svingillä. Aina oli useita kymmeniä metrejä pitemmällä kuin meillä punaisilta lyövillä. Oli kuulemma täällä vain pelaamassa golfia ja sai erikoisopetusta yliopistoaineissa, joita kävi Moskovassa tenttimässä, jotta pääsisi taas Ranskaan pelaamaan. Näin oli ollut jo yli vuoden. Sanoi, että Moskovassa voi pelata vain kolme kuukautta vuodessa hyvillä kentillä ja hinta oli kaksin-kolminkertainen ranskaan verrattuna. Hän pelasi pareja ja birdejä ollen parin sattuessa kovin pettynyt ja aloitukset ja väylälyönnit olivat todella suoria. Huh, huh, onko sitten ihme, että tuntuu siltä, ettei itse osaa mitään. Kipa totesi, että kyllä me aina pelaamme paremmin itsemme tasoisten kanssa tai kaksisteen. Voipa olla, pitää seurata.
Onneksi kuudennella väylällä hänkin tippui hetkeksi meidän kuolevaisten seuraan lyödessään ensimmäisen pallonsa pahasti metsään. Saksatar, joka kyllä pelasi ihan hyvin, mutta tehden virheitä kuten mekin, sanoikin hänelle, että olipa helpottavaa nähdä, että sinäkin olet kuolevainen. Kaikki me pärjäsimme hyvin sujuvalla englannilla, koska kukaan ei osannut hyvin ranskaa vaikka sitäkin vilahteli puheessamme ihan tottumuksesta. Kyllä Bad English on maailman puhutuin kieli.
Minä löin kaksi viimeista par 4:sta pariin, mutta kyllä notkea pajunvarsi venakko taisi niistäkin toisessa tehdä birkun.
Mikäs hitto, että viimeiset reiät menevät hyvin ja välillä päin p..tä. Pitäisikö kiertää toinen kerta kuten venakko lähti kiertämään.
Kotimatkalla Promenadella parveili taas muutama tuhat kottaraista, lehahtaen taivaan mustuttavina parvina palmuista toisiin, niin että palmujen oksat olivat niitä mustanaan ja sitten taas ilmaan. Tämä on joka syksyinen ihme täällä ja jatkuu useina päivinä. Lintuja on aivan valtavasti ja ne tuntuvat liikkuvan vain samoilla paikoilla yhden päivän ja sitten vaihtavat paikkaa. Viime syksynä ihmettelimme niitä tässä pihassamme ja oliivipuissa, jotka olivat välillä mustia ja kun linnut lehahtivat ilmaan, jälleen vihreitä, muuttuakseen hetken kuluttua mustiksi linnuista. Hurjan näköistä menoa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti