Saimme vieraita maaliskuun viimeinen päivä. Olimme seuranneet sääennusteita ja viestittäneet, että ottakaa lämpimiä vaatteita mukaan, kylmää on luvassa. Kevät on ollut aurinkoinen, mutta tuulinen, ja nyt on odotettavissa poikkeuksellisen kylmä viikko. Toiveikkaita oltiin myös oltu, josko korona hellittäisi kevättä kohti, mutta niin ei ole käynyt. Tuttaviamme niin Ranskassa kuin Suomessa on sairastunut. Ymmärrettävästi siis olemme huolissamme. Pienin vieras kadotti mukana olleet tutit yksi toisensa jälkeen ja niinpä ryntäsin apteekkiin ostamaan tutteja. Tutit olivat esillä, nappasin paketin ja menin farmaseutin luokse ja pyysin "ibuprofeiinia" ja hän kysyi, tulevatko ne minulle itselleni. Henkka ihmetteli, kun tulin naureskellen autoon, todellakin, kyllä, minulle päänsärkypillereitä.
Vieraat ovat viihtyneet kaupungilla ja shoppailemassa, ja ovat olleet kaikin puolin omatoimisia ja itsestään huolehtivaisia. On voitu rentoutua mekin. Yhdessä olimme aurinkoisena päivänä rantaravintolassa lounaalla. Mutta sitä ennen oli eräänä iltana ukonilma, sähkökatkos ja rakeita, jotka pysyivät maassa aina seuraavaan päivään asti. Ukkosen jyrähtäessä menin heti ottamaan nettiboxin irti, vuosia sitten se hajosi kirjaimellisesti salaman iskiessä naapuritalon sähkökaappiin, joka syttyi palamaan. Televisiossa kehotettiin säästämään sähköä aamutunteina, jolloin kulutus on huipussaan, teimme työtä käskettyä. Maailman tilannehan on sellainen, että jatkossa voi tulla kaikenlaisia säännöstelytoimia. Täällä on kuivuuden takia nurmikon kastelut ja autojen pesut pannassa, ukkoskuuro pesi kyllä meidän automme niin, että voidaan lähteä kohti pohjoista.
Reitti on tuttu monen vuoden ajalta, korona-aikana ollaan ajettu hyvin suoraviivaisesti Nizza-Travemunde tai päinvastoin.. Retkeily on jäänyt, pysähdyksiä on vain kaksi. Ensimmäinen tutussa paikassa Rhonen varrella ja toinen Saksassa. Tavaroiden pakkaus on jo alkanut, mutta vielä on kuljetettava vieraiden matkatavarat lentokentälle, joten tavaratila on vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti