Ruokaostoksilla

Asuinpaikan vaihdos antaa uusia mahdollisuuksia myös ruokaostoksille. Meillä on ikävä vanhaa vihanneskauppiastamme, kunnes totesimme, ettei hän olekaan niin kaukana meistä kuin ensin luulimme.  Emme ole vielä käyneet, mutta menemme kyllä. Vanhassa Casinossamme on parkkihalli, joten siellä voi halutessaan helposti käydä.  Meitä lähin Picard  on Madeleinella hiukan ylempänä, ja sieltä  haemme herkkuja pakastimeen. Ensimmäinen satsi on jo syöty, syötettiin vieraille, ja nyt on taas kaappi täynnä. Bussilla pääsee Gambettalle, jossa on ennestään tuttu kalakauppa, vihanneskauppa ja valmiita herkkuja myyvä pikkukauppa. Muistamme sieltä ostaneemme monenlaista herkkua vuosia sitten, kanipataa, lasagnea, pinaattimuhennosta, persiljakinkkua jne. Mutta autolla liikkuessa oman kotireitin   varrella on kauppakeskittymä, jossa on pieni lähikauppa, mistä saa vihanneksia ja hedelmiä sekä tarjolla on rajallinen valikoima normaalia  jokapäiväistä market-tavaraa, leipomo, tietysti, valmiita lämpimiä ruokia myyvä kananpaistopiste, myös possua ym. sekä oikea lihakauppias. Tänään uskaltauduimme lihakauppaan, lounaaksi paistetaan nyt vasikanleikkeet, alkuruuaksi "Pate Forestiere". Tarjolla on siis kaikenlaisen tuoreen lihan lisäksi kylmiä leikkeleitä sekä  myös erikoisjuustoja. Tarjonta vaikutti monipuoliselta, ainakin kanipataa aiotaan tehdä ihan lähiaikoina. Ensimmäinen ostoskerta sujui hyvin, joten eiköhän meistä tule vakiasiakkaita. Toivottavasti maistuu yhtä hyvältä. Tuli tässä myös mieleen sana "volaille". Esintyy usein ruokalistoilla, ja aina on saatu jotakin lintua. Mutta katsoinpa televisiosta tietokilpailua, jossa kilpailijoiden piti luetella näitä volailleja. Olin aika hämmästynyt, kun kanojen, ankkojen jne. joukossa oli myös "lapin" eli kani. No, vielä hämmästyneempi olisin ravintolassa, kun olettamani lintu osoittautuisikin kaniksi. Mutta nyt sekin tiedetään.