Voipula

Alkuvuosina ihastelimme Ranskassa  kauppojen voitarjontaa. Tarjolla oli niin suolatonta (doux) kuin merisuolakiteitä sisältävää voita ja kaikkea siltä väliltä  erilaisissa paketeissa ja purkeissa. Televisiomainoksissa oli perinteistä  "käsintehtyä" voita.  Näinhän meilläkin. Ennen oli Valion voita ja Mouhijärven voita puolenkilon paketeissa ja sitten alkoi olla muitakin pakettikokoja, laktoositonta, suolatonta ja voimakassuolaista kiteillä tai ilman. Hallista ja muutamasta muusta kaupasta ostamme kesällä kotivoita, suuresta palasta leikataan halutun kokoinen  pala, ja mikään ei maistu paremmalta uusien perunoiden kanssa. Tosin, sivumennen sanoen, Mahnalan siiklit eivät kaipaa edes voita kyytipojaksi, niin hyviä ne ovat, maistuvat niin kuin olisi voi jo valmiina.

Mutta jo parin talven ajan olemme olleet ihmeissämme kauppojen voihyllyjen äärellä. Voipaketti etsii kavereitaan, ja on otettava  se lähes ainoa, joka hyllystä löytyy. Koska voin kulutuksemme on aika pientä, ostamme voita noin kerran kuukaudessa 250 g,  kuvittelimme pitkään ongelman koskevan vain tällä kerralla juuri kyseistä kauppaa, jonka hyllyjä ei ole  ehditty täyttää. Mutta uutisissa oli parempaa tietoa. Ranskassa on voipula, joka uhkaa vakavasti ruokaperinnettä, erityisesti croissanteja. Emme ole tienneetkään, että ne leivotaan voista, mutta ehkä  juuri se on herkullisen maun salaisuus. Ranska on suuri voinkäyttäjä, henkeä kohti laskettuna 8 kiloa vuodessa, ja voin käyttö kasvaa koko ajan. Margariinista siirrytään voihin, jos nyt margariinia on koskaan käytettykään. Ilmeisesti voi käytetään enimmäkseen  leipomiseen ja ruuan valmistukseen, ei ainakaan ravintoloissa pöydässä ole voita vaan patonkia syödään enimmäkseen ihan sellaisenaan. Juustolautasella kyllä ainakin ennen vanhaan oli myös palanen voita. Täytetyissä patongeissa tuntuu olevan majoneesia, joskus sinappia, havaintoja voista ei ole.

Hassulta tämä tuntuu. Muistetaan vielä, kun joskus nuoruudessamme  Suomessa oli voivuoret ja voi julistettiin pannaan terveyssyistä. Emme tiedä, kuinka suurta voinkulutus oli siihen aikaan, mutta aina muistamme syöneemme Puruveden rannalla herkullista rantakalaa, jossa oli aineksina muun  lisäksi käytetty  voipaketti jos toinenkin. Tuttavarouva kertoi anoppinsa karjalanpaistista, joka pitkän haudutuksen jälkeen sai vielä tuhdin lisän voikimpaleesta. Täällä ainakin television  kokkiohjelmissa kastikkeisiin käytetään kunnolla voita ja myös vihanneksiin, kalojen paistamiseen ja paistamiseen yleensäkin. Tiedä sitten kansanterveydestä.

.