Eihän siitä mitään petanqueta tullut kun molemmat olemme kovassa köhässä. Ei olla muuta kuin käyty kaupassa ja nukuttu. Vieläkin yskitään ja Kipalta meni ääni. Minun astmayskäni on normaalia pahempi ja välillä menee yö yskiessä. Onneksi tulee TV-ohjelmaa koko yön ja kohta kaikki kirjat, joita vuosikokouksesta otettiin, on luettu. Todella tylsä tauti, ei uskalla edes mennä pelaamaan, kun tauti voi pahentua. Mä olen jo perjantaina aloittanut antibioottikuurin parantamaan keuhkoputken tulehdusta, joka on jokavuotinen vieraani kahdesti vuodessa. Nyt sen merkit olivat taas ilmassa ja varmuusantibiootit Suomesta tulivat käyttöön. Saas nähdä, koska tauti voitetaan. Kipa juuri kirjoitti Maritalle, että nuorempana tauti kesti vain pari päivää.
Eilen loppuivat sitten karnevaalit infernaalisen paukkeen kera, joka kuului kovana meille saakka, vaikka paukkeen paikka oli kilometrien päässä. Kesti kaksikymmentä minuuttia ja harmitti kun ei taudin vuoksi voinut lähteä paria korttelia Promedanille, josta olisi nähny itäänpäin ja ilotulituksen. No ensi vuonna sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti