Bussi oli ilmestynyt jo odottamaan hotellille klo 8.30 ja lähes kaikki olivat paikalla. Lähdimme matkaan hieman ennen yhdeksää. Matkalla esittelin kuljettajamme Ericin ja kerroin ranskan aluehallinnosta sekä roseviinistä hieman. Olin myös kopioittanut hotellin respassa kaikille Riviera Suomi-seuran yhteislaululounaan laulut, joita moniäänisesti sitten Pentin johtaessa laulettiin mennen tullen ja kuskia huvitti niin. Laulettiin Chateau Bernen ravintolassakin, jossa saatiin muilta ruokailijoilta raikuvat aploodit.
Meitä odotti myyntijohtaja Brigitte, joka puhuin niin hyvää ja selvää englantia, että taisivat englantia osaamattomatkin ymmärtää. Hieno kierros kellareissa, infoa talosta ja viinistä ja päälle kolmen viinin maistajaiset. Chateau Bern on englantilaisomistuksessa ja on laajentunut jatkuvasti. Viimeinen investointi oli läheisen viinitilan osto. Tällä hetkellä tuotanto on 1 miljoona pulloa vuodessa. Pääosin roseta Provencessa kun ollaan vaikka valmistavat he punaista ja valkoista. Provencen tuotantohan on 80% roseta. Hinnat eivät tietenkään ole market tasoa eikä laatukaan vaan paljon korkeammat. He todella tekevät hartiavoimin työtä rosen arvostuksen nostamiseksi ja vievät yhtä laatuaan Suomeenkin. Heillä oli ollut suomalainen, tarmokas harjoittelijatyttö, joka avasi kanavan Alkoon. Viereisessä neljän tähden hotellissaan he pitävät lähes tauotta erilaisia tilaisuuksia ruuasta ja viinistä. Tänä viikonloppuna puhuttiin suklaasta. Nyt keväällä heillä oli tarjouksia vuoden 2010 viineistään ja hinnat olivat 50% viime vuoden viinien hinnoista. Seuran matkalla syksyllä emme ostanee pulloakaan kun hinnat olivat 12€ pullolta 12 pullon laatikossa. Nyt sai 6€ pullo 6 pullon laatikkoja, joita myös tarttui meidän ja muidenkin matkaan, niin että lasti jouduttiin työntämään nokkakärryillä bussiin ja taas Ericiä nauratti.
Aivan mahtavan lounaan ja viinien jälkeen haimme viinit ja jatkoimme laulaen matkaa ruotsalaisten omistamalle Rabiega- tilalle.
Rabiega oli Vin och Spritin omistuksessa, joka vastaa meidän Altiaa ruotsissa, ja nykyinen omistaja osti sen heiltä tiloineen ja hotelleineen päivineen muutama vuosi sitten. Omistaja Sven Anders Aakesson on mukavan kodikas mies. Hän otti meidät vastaan rennosti työvaatteissaan ja sanoi, kevättöiden juuri valmistuneen viinitarhassa. Tämä aika on viimeinen, jolloin viiniköynnöksiä voi leikata. Tämän jälkeen ne valuvat liiaksi nestettä kun lehtien ja rypäleiden kasvaminen alkaa.
Hänen tilansa tuottaa noin 40.000 pulloa vuodessa, joten tila on vaatimattomampi kuin edellinen, mutta kunnianhimoa ei puutu. Sven valmistaa pääosin punaviiniä mutta on hänellä valkoista ja roseetakin. Maistoimme varmaan kymmentä viiniä, eri värisiä ja eri vuosilta, sekä hänen Marciaan, joka oli ollut tammitynnyrissa kuusi vuotta. Marchan on ranskalainen vastine italialaiselle Grapalle ja yleensä valkoista kuin vesi. Mutta Svenin Marc oli ihan konjakin väristä, johtuen tammikypsytyksestä ja maistui pehmeämmälle ja täyteläisemmälle kuin vedenväriset laadut. Otimme puolen litran pullon ja laatikollisen punaviiniä. Muutkin tekivät taas ostoksia. Joutuvat varmaankin juomaan osan kun ei laukkuihinkin.
Laulellen sitten ajettiin takaisin Nizzaan ja Eric tiputti minut ja Kipan Magnan linja-autopysäkille ja vei muut ja meidänkin viinit porukan hotelliin. Oli sovittu että kun torstaina tulemme hakemaan golfareita Provencaleen niin saamme viinit takaluukkuumme. Eric varoitteli, että n'oublie pas ja minä sanoi non non.
Eli oli hyvä matka ja aikataulu piti ilman kiireitä. Olimme Nizzassa noin klo 17.00. Ns. koko päivän retki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti