Keskiviikkona sitten aamu yhdeksältä St. Roch'iin taksilla. Siellä respassa ihmeteltiin lähetettäni ja selittelin, että siteen vaihtoon. No ei tullut selvää ja ohjasivat seuraavaan kerrokseen ja sanoivat, jollei onnistu niin tulkaa takaisin. Seuraavassa kerroksessakaan ei kukaan halunnut tutkia vasemman jalan varvasta, joka otti siitä hieman itseensä. Edellisenä päivänä oli joukko sairaanhoitajia viettänyt vapaa-aikaansa vasemman jalan varpaan ympärillä ja varvas paistatteli ylpeänä mielenkiinnosta. Nyt ei kukaan ollut kiinnostunut. Paikalla oli sentään yksi varpaan tuttu miessairaanhoitaja, joka yritti ottaa yhteyttä varpaan jo tuntevaan pieneen naispäällikköön. Oli kuitenkin leikkauksessa vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi. Ilmoitimme sitten painokkaasti, että vaihtaisimme siteen itse, vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi.Emme menneet takaisin alakertaan vaan käpyttelin sairaalan edessä olevalle pysäkille ja kotiin bussilla.
Puoli yksi lähdettiin taksilla lounaalle. Suomalaisia oli 18 henkeä ja ruoka hyvää. Bussilla kotiin.
Lounaalla oli sovittu, että Juhani hakee Kirsti pelaamaan torstaina. Oli kuulemma kaksi aikaa tilattu ja mukaan mahtui. Ei kuulemma mennyt kovin hyvin mutta ilma oli kaunis.
Perjantain petankia pelattiin erittäin tuulisessa säässä, emmekä minä, Kipa ja Kimmo antaneet kummassakaan pelatussa erässä milliäkään periksi, joten tuli kaksi voittoa. Juomat yhdessä lähes kahdenkymmenen hengen kanssa ja kotiin bussilla. Bussissa yksi hörhö seisoi kuljettajan vieressä ja pälätti koko ajan. Housuissa ei ollut vyötä, joten mies näytteli koko bussille paljasta peppuaan vahän väliä kun housut tippuivat nilkkoihin. Porukalla oli hauskaa ja paljon kauhistelua myös.
Päivät vähenevät ja Suomeen lähtö lähestyy. Lauantaina koetan pienempää sidettä, jotta jalka mahtuisi sandaaleihin ja voisi kävellä melkein normaalisti. Auton ajo sujuu kyllä hyvin, koska automaatissa ei vasen jalka saakaan tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti