Tiistaina lähdimme kohti Le Provencalia golfaamaan. Olimme 11 aikaan perillä ja parkkipaikka oli täpösen täynnä, kaikki meikäläisittäin luovan parkkeerauksen paikat oli käytetty, vain tosi ranskalaisten oli vapaana. Päättelimme, että on paras varata aika seuraavaksi päiväksi ja niin teimme. Keskiviikko oli vähintään yhtä hieno golf päivä, ja tällä kerralla parkkipaikalla oli hyvää tilaa. Osuimme pelaamaan ranskalaispariskunnan kansssa. He kertoivat asuneensa vuoden Antibesissa ja muuttaneensa sinne Pariisista. Ihastelimme asiaankuuluvasti Pariisia ja peli alkoi. Pariskunta oli meitä nuorempi ja hyvin urheilullinen, herra pelasi keltaisilta, rouva sinisiltä ja me seniorit punaisilta. Peli sujui tasaisesti, rouva oli yleensä lähinnä lippua ja se meistä, joka harjoittelee, kauimpana. Pelasimme kuitenkin hyvin, pareja tuli meille kummallekin ja sille, joka ei harjoittele ja pelaa harvoin, viimeisellä birdie.Viimeistä väylää lähestyessäni huomasin rouvan painelevan metsään ja keräävän sieltä jotain bagiinsa. Katsoimme toisiimme ja totesimme kyseessä olevan muutaman puukalikan. Takkapuita, arvelimme. Pariskunta huomasi ehkä hiukan kummastuneet katseemme ja ryhtyi selittämään, kuinka takkapuut on Ranskassa kamalan kalliita ja nähdessään metsässä vielä puukasan haki seltä lisää. Me naureskelimme, että Suomessa kyllä puuta riittää. Mutta Henkka ymmärsi, että mies olisi sanonut kuution maksavan 150 €. Mietiskelin, mitä viime kesänä maksoin heittokuutiosta koivuklapeja, määrä oli tosi iso ja pinosin niitä monta päivää. Riittää varmasti muutaman kesän saunan lämmitykseen ja omalta tontiltakin saa puuta poltettavaksi. Mutta jos ainoa lämmitystapa on puut, niitä varmaan kuluu täällä talven mittaan.
Eilen olimme lentokentällä vastassa Nizzaan tulevaa tuttavapariskuntaa ja tiedossa on herkutteluhetkiä heidän kanssaan, toisaalta, maaliskuun loppu lähestyy ja sanomme taas näkemiin Nizzalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti