Pitkän tauon jälkeen suuntasimme kohti Provencalea, harjoittelumielessä, onhan taas mahdollisuus osallistua seuran kisaan ensi torstaina. Ilma oli mitä parhain, ja luvassa +18. Pitkästä aikaa siis liikenteessä meidän Sitikkamme, ja naftan hinta on edelleen juuri alle euron.
Sattumalta suomalainen tuttavapariskunta osui samaan aikaan pelaamaan, vielä hauskempaa siis. Hämmästelimme heti aloituksessa tuulta, emme olleet rantatietä tullessa huomanneet ollenkaan tuulta, Välimeren laineet olivat mitättömät. Peli alkoi surkeasti, mutta sitten saimme vähän juonesta kiinni. Tuuli vain yltyi, ja oli mielestämme jopa vaarallista. Säätiedoissa ei kuitenkaan ollut ollut mitään varoitusta, joten kaipa se siitä, päättelimmme. Aluksi tuuli riepotteli vain pallojamme, mutta jo toisella väylällä kärryt kaatuivat ja siitä eteenpäin joka väylällä. Lopulta juoksimme vuorollamme jokainen lakin perässä, kaikki saatiin onneksi kuitenkin kiinni. Kenttä ja greenit oli ihan hyvässä kunnossa ja kauniissa aurinkoisessa säässä oli ilo pelata, mutta näin kova tuuli on kyllä meille liikaa. Ajaessamme takaisinpäin vastakkaisella kaistalla oli palomiehet työssä, tien viereltä oli kaatunut iso puu tielle ja liikennemerkkejä ym. pienempiä esineitä tuuli oli myös kaatanut ja tuonut tielle. Jos ei ole pakko minnekään lähteä, viisasta pysyä kotona. Auton mittari näytti todellakin 18 astetta ja käväisi jopa 19 asteessa, mutta Nizzaan tultuamme taivaalle oli ilmestynyt utuverho ja lämpötila laski 15 asteeseen.
Ja tietysti mimosat kukkivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti