Milloin ei ole muutakaan tekemistä, tapaamme käydä rantakadulla kävelemässä kuten muutkin turistit ja nizzalaiset. Istutaan penkillä, katsellaan merelle, tarkkaillaan lintuja ja kalastajia, ehkä käydään kahvilla ja jatketaan taas matkaa. Viime torstaina kävelimme aina vanhaan kaupunkiin asti. Matkalla tapahtui jotain, joka palautti mieleemme seuran sivuillakin olevat varoitukset huijareista ja taskuvarkaista. Kävelimme huolettomina kaupunkiin päin, kun yhtäkkiä Henkan eteen ilmestyi kuin tyhjästä iso mies käsi ojossa tervehtien. Henkka oli nopea, kädet torjuvasti eteen ja sivuaskel vasemmalle ohi miehestä. Valitettavasti Kipa ei ollut ollenkaan ajan tasalla, vaan käveli kaikessa rauhassa siinä vasemmalla puolella pohtien sentään mielessään, ettei meidän tuttavapiirissä ole tummaihoisia miehiä! Pääsimme kuitenkin törmäyksittä ohi, ja silloin Kipa totesi sivukulmasta oikealle ilmestyneen pari muutakin tyyppiä. Jatkoimme siis matkaa kaikki tavarat tallessa. Tapaus palautti mieleemme jokunen vuosi sitten tapahtuneen sormustempun, silloin emme olleet koskaan kuulleetkaan moisesta. Kävelimme melko autiolla rantakadulla, vastaan oli juuri tullut yksi pariskunta ja kuulimme edestä pienen kilahduksen ja nainen nostaa maasta sormuksen, jota alkaa ojentaa meitä kohti, katsokaa, mitä löysin, kultasormus. Ei ole meidän, yritimme solkata auttavaisesti, olisko tuon juuri ohi menneen pariskunnan, mutta puoliväkisin nainen työntää sen Henkan käteen. Henkka yrittää antaa takaisin, ei ole meidän, ei me sillä mitään tehdä, mutta ei auta. Jatkamme matkaa, sormus jää Henkalle. Pohdimme mitä tehdä, sormus tuskin on kultaa, mutta jos se kuitenkin on ja joku on sen kadottanut, tuntuu pahalta heittää roskiin. Turistitoimisto on melko lähellä, päätämme, että voimme poiketa sinne, he tietävät mitä tehdä. Ehdimme kulkea pienen matkan, kun nainen tulee peräämme ja elein ilmoittaa haluavansa sormuksen takaisin! Ei ehtinyt koettaa saada meiltä rahaa, joten päätti jatkaa toisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti