Tulimme keskiviikkona Nizzaan takaisin Suomesta, ja torstaina ajoimme tuttavapariskunnan kanssa Mentoniin. Yllättävän viileä, melko pilvinen päivä, ja ennen suosimamme kalaravintola Cocteau museon lähellä floppasi täydellisesti. Alkuruuaksi ostereita jotenkin menetteli, mutta pääruoka kampasimpukat oli tosi vaatimaton ja lisäkekasvikset suorastaan pahoja, tai ehkä ei pahoja, koska eivät maistuneet miltään. Kastike oli kelvollinen, jos nyt jotain positiivista haluaa sanoa. Olemme syöneet annoksen aikaisemmin ihan toisenlaisena. No, valitimmeko? Ei, emme valittaneet. Meillä oli mukava päivä tuttaviemme kanssa, he olivat tulleet viikoksi Nizzaan. Ruoka ei ollut tapaamisen ykkösaihe, emmekä halunneet uhrata sille enempi aikaa saati ajatusta. Mutta Mentonista etsimme toisen ravintolan.
Aamulla lähtiessämme olin kiertänyt auton, ja havainnut kuljettajan puoilella naarmuja. En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, mutta matkalla tajusin, että ne olivat väärällä puolella, olimme itse autotalliin ajaessa naarmuttaneet auton toista puolta. Palattuamme tarkistimme tilanteen, ja huomasimme kuin teräaseella tehdyn naarmun myös takaluukussa. Emme mitenkään voi olla varmoja, että naarmut ovat syntyneet vuokra-asuntomme pihassa, emmekä tiedä, miten ne ovat syntyneet, ilkivaltaisesti vai huolimattoman autoilijan vahingosta. Ilkivalta tuntuu kuitenkin todennäköisemmältä jäljistä päätellen, ja tuntui tosi ikävältä, tiedämmehän toki, että vieraat autot ja mamut aiheuttavat reagointia. Talon piha oli täynnä autoja, asuintaloryhmä on ihan tavallinen ranskalaisten asuttama talo. Ihmettelimme, kun mennessämme ensimmäistä kertaa taloon ulosajoportti oli auki ja koko ajan siellä ollessamme. Kun palasimme Suomesta, tulimme taksilla kentältä ja portti olikin kiinni. Mutta, mitään tosiasioita ei ole esittää.
Perjantaina sitten auton pakkaus, avainten luovutus ja kohti Espanjaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ...... Kipan ja Henkan seurassa saimme maistaa elämämme ensimmäiset osterit ja merietanat Mentonissa!!! Seura oli niin mukavaa, ettemme palvelussakaan mitään moitteen paikkaa huomanneet. Viinikin kuin linnun maitoa.
VastaaPoistaKävimme myös euron bussimatkalla siellä St Paul par Vencessä. Jännittävä kivilinnoitus. Mutta kuinka ihanat katukiveykset siellä olikaan. Siinä ei ole työtä säästetty, kun luonnonkivet on aseteltu kukkavaasin muotoon koko alueen matkalla. Kävimme syömässä paikassa, jonka terassilta oli upeat näkymät alas laaksoon.
Sitten kipusimme vielä helteisen matkan Maeght fondation taidemuseoon, korkealle mäelle. Paikkka oli tosi upea ja Miron taide sai taas hymyilemään.
Nizzan euron ratikka oli meille hyvä kulkuväline. Hotellimme sijainnista toteaisin, että tosi hyvä niille, jotka tekevät päivän matkoja junalla. Huone oli pieni, mutta parveke korvasi tilanpuutteen.