Tammikuu oli lämmin kuukausi, ja odottelimme jo kevättä. Helmikuulle oli ilmoittautunut parikin vierailijaryhmää, tottuneita Nizzan kävijöitä molemmat, jotka tietävät, että ilmat voi olla niin tai näin ja osaavat varautua. Helmikuu alkoi kuitenkin kylmänä ja säätiedot eivät kummosia luvanneet, joten aloitimme viestittelyn: ottakaa lämpimiä vaatteita, paksut takit ulkokäyttöön ja lämpimät sukat tai tossut sisäkäyttöön, koska lattiat täällä ovat kylmät. Laattalattiat on ihan yleisiä myös oleskelutiloissa eikä lattialämmitystä ole. Meillä on tosin parketit, mutta paljain jaloin kuljeskelu on poissuljettua. Kun sää edelleen kylmeni, muistutimme, että myös ravintolat ja kahvilat voivat olla hyvin kylmiä, muistan istuneeni eräänä vuonna turkki päällä pienen sähkölämmittimen vieressä, eipä tuo isoa tilaa lämpimäksi saanut. Toisaalta, terassien lämmittimet ovat hyvinkin tehokkaita, poski palaa, mutta selässä tuntuu kylmä viima.
No, ensimmäiset vieraat tulivat. Ensimmäiset päivät meni hyvin, naisten voimin käytiin pelaamassakin ja toivottiin parasta, mutta ilmat heikkenivät kun taas nuha ja yskä vahvistuivat. Siirryttiin autoretkiin. Käytiin Grassessa, Ventimigliassa ja Antibesissa lyhyiden Nizzan kävelyretkien ohessa. Ventimigliassa lounaspaikka löytyi hauskasti, kauppahallia vastapäätä oli pieni ravintola, jonka terassi kuitenkin oli täynnä, mutta isäntä neuvoi meille toisen paikan, suoraan asemaa kohti ja ylhäällä poikkikatu vasemmalle. Tähyilimme kadun kulmassa, ei täällä mitään ravintolaa ole, mutta olihan siellä. Muutama askel ja vasemmalla puolella oli ravintola, melkein täynnä ihmisiä. No, mitäpä me, sisälle ja terveiset Lorenzolta Dariolle tai päinvastoin. Ruuat oli kirjoitettu liitutauluille, ei alkuruokia lounasaikaan lainkaan, mutta valinnan varaa pääruuissa, pastoja, pari kala- ja lihavaihtoehtoa. Pastat oli erinomaisia ja päälle sai 3 eurolla jälkiruuan, ainakin pannacotta oli hyvää. Golfkentän lounasta lukuun ottamatta syötiinkin kotiruokia, tai Picardilta. Pussattiin vieraat kotimatkalle ja lähdettiin kauppareissulle varautumaan seuraaviin kävijöihin.
Seuraaville vieraille osuikin lämmin tulopäivä, valitettavasti tiesimme sen antavan liian positiivisen kuvan viikon lomasta. Myös Koudou petti meidät, osa porukasta sai ruokaa, jota voi kuvailla klassiseen tapaan, huonoa, mutta sentään kallista. Kun nyt kuitenkin haluan olla positiivinen, niin osterit olivat oikein hyviä. Hinta/laatusuhde ei muuten ollut kohdallaan. Ravintola oli täynnä ja myös tuttuja suomalaisia oli ruokailemassa, toivottavasti onnistui heidän osalta paremmin.
Yhtenä iltana tultiin kotiin puoli kahdeksan ja joku sanoi, että pizza maistuisi. Eikun Kipa ja yksi vierailijoista sekä minä autolla matkaan olisiko lähipizzeria auki. Ei ollut joten ajoimme vähän pitemmälle ja luukusta seinässä tytöt tilasivat kuusi erilaista pizzaa sovitun mukaisesti. Mies käski odottamaan 10 minuuttia ja me ajelemaan korttelin ympäri. Sitten keksin tuplaparkkeerata lähelle luukkua ranskalaiseen tapaan ja tytöt kävivät varmistamassa, että kaveri todella ryhtyi hommiin. Sanoi, että menkää autoon palelemasta, hän singlaneeraa sitten kun on valmista. Tytöt tulivat palelemasta ja tiedottivat, että tilaus on niin iso, että siihen saa myös pullon viiniä ja kokiksen. Koko hoito maksoi 50.50 euroa. Syödessä todettiin pizzat erinomaisiksi ja niin suuriksi, että kuudelle olisi riittänyt neljä. Loppuja sitten syötiin lämmitettynä seuraavana päivänä ja rääppeet roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti