Ranskasta Italiaan

Lähdimme Le Cannetista ajamaan moottoritietä Italiaan päin. Emme muistaneet, kuinka vuoristoista ja täynnä tunneleita reitti on. Olemme usein ajelleet rantatietä ja poikenneet sinne tänne, nyt oli tarkoitus ajaa suoraan Viareggioon jatkamaan syntymäpäivän juhlintaa. Italialainen liikenne on täysin toista kun Ranskassa. Autostrada on kapea ja mutkainen, eikä tilannetta paranna takaa syöksyvät autot, jotka ohittavat kylkiluita hipoen ja edessä jurnuttavat rekat, jotka yhtä yhtäkkisesti kääntävät eteen ohittaakseen toisen samanlaisen. Toinen meistä, joka ajaa yleensä vähemmän ja sen takia jonkun mielestä ehkä joskus liiankin varovaisesti, muisti hyvin jokunen vuosi sitten italialaisten autoilijoiden vakiotervehdyksen ulkomaalaiselle eläkeläistädille, mutta ei  ottanut sitä käyttöön, vaan ajeli tyynen rauhallisesti yli puolet matkasta. Viareggion hotellikin (Grand Hotel Royal) löytyi ongelmitta, ja meidän huone piti olla kaupunkiin päin, mutta antoivat meille ison huoneen rannalle päin.

Hotellin baarissa Giuseppe sekoitteli cocktaileja (7 euroa kpl) ja ruokasaliin todella mahtui. Hotellissa oli iso ryhmä johonkin koulutukseen osallistujia ja muitakin asiakkaita. Aamiainen kuului huoneen hintaan (85 euroa netistä, parkkipaikka pihassa 15 €, kadullakin paikat olivat maksullisia, mutta vain päivällä ja paikkoja tähän aikaan vuodesta oli runsaasti). Liikenne kaupungissa oli vilkasta, ja rannalle päästäkseen joutui ylittämään kadun. Saksassa olisin joutunut ylittämään katua vähän väliä (autot pysähtyvät, jos  epäilevät jalakulkijan ehkä olevan aikeissa ylittää kadun), Ranskassa olisin ylittänyt joustavasti kadun heti, kun sellainen olisi tullut mieleeni, täällä kadun ylitys oli hyvin riskialtista puuhaa ja autoilijat selvästi olivat sitä mieltä, että pysy sillä puolella, missä olet.

Aamulla matka jatkui, eli piti palata moottoritielle. Jotenkin ajoimme risteyksen ohi (jos sitä lainkaan oli), ja Pisan torni tuli vastaan. Olemme joskus nuorempina kiivenneet sinne, joten jatkoimme matkaa pikkutietä kohti autostradaa kiemurrellen vuorten yli. Tiet olivat matkalla muuten surkeassa kunnossa, Berlusconi ei todellakaan ole pitänyt Italian tieverkosta huolta, moottoriteillä sentään tehdään päällystystöitä (men at work), muualla on joskus paikattu jotain. Seuraava yöpymiskohde oli järven rannalla, todella hieno kohde pysähtyä,
Castiglione del Lago ja siellä oli mukava kodikas ja ystävällinen huoneistohotelli Residence Al Lago. Salossa oli Suomen lippu ja isäntä toivotti tervetulleeksi englanniksi. Isännällä on syntymäpäivä samana päivänä kun Henkalla ja saimme lähtiäisiksi lahjana punaviinipullon. Huoneet oli uusittu ja toisen kerroksen huoneisiin pääsee hissillä. Jokaisella on terassi tai parveke. Uima-allas ja aamiaishuone.  Suosittelemme lämpimästi!
Ylhäällä olevaan vanhaan kaupunkiin oli ehkä 10 minuutin kävelymatka, viehättävä pieni muurien ympäröimä kokonaisuus. Isännällä oli keskusaukiolla kahvila, jossa saimme juoda kahvit isännän laskuun ja omaan laskuun söimme erinomaista italialaista jäätelöä. Illalla kävimme pääkadun varressa olevassa Cantinassa syömässä. Asiakkaita oli melko paljon, ja paikasta saattoi myös ostaa mukaan pizzoja. Niitä haettiin ahkerasti, joten luulisi olevan hyviä, 5-6 euroa/kpl.