Italiasta kotiin

Gardajärveltä lähdimme hienossa säässä, ajoimme moottoritielle Gardan pohjoisliittymästä ja kohti Itävaltaa. Hotellissa olivat kertoneet, että italialaisilla on vapaapäivä, ja liikenne sen mukaista.  Brenneriä ennen alkoi ruuhka.  Rajalla maksoimme Itävallan moottoritiemaksun, 8,50 ja liimasimme ikkunaan 10 päivän vignetin.  Maksoimme vielä toisen kerran 8,50, nyt Brenner-Innsbruck välistä ja istuimme lisää pari tuntia ruuhkassa ennen kuin pääsimme Innsbruckin ohi. Arvelimme Munchenin ympärilläkin olevan ruuhkaista ja suuntasimme pienemmälle tielle, josta uskoimme löytyvän majapaikan. Iltapäivä oli jo pitkällä, koska parin tunnin matkaan oli kulunut reilut 5 tuntia. Rott am Inn oli pieni kylä, mutta suuri barokkikirkko, mukava Gasthaus, hauska Biergarten ja onneksi myös pankkiautomaatti, Saksassa ei pelkän luottokortin varaan kannata matkaansa suunnitella. Mutta muuten on kaikki hyvin. Majatalon (reilut sata vuotta vanha) huoneet oli äskettäin saneerattu täysin, kaikki oli puhdasta ja siistiä, syömään pääsee jo klo 18.00 (muinakin aikoina saa ruokaa) ja aamiainen on yleensäkin runsas. Tässä majatalossa on oma teurastamo, ja koska on parsa-aika, tartuimme yhdistelmään parsaa mehukkaitten porsaanfileiden kanssa. No, eipä mahtunut enää jälkiruokaa, vaikka vitriini pursui toinen toistaan herkullisimpia (ja suurempia) kakkuja.

Seuraava yöpymispaikka oli Hotel Luginsland muinaisen Itä-Saksan alueella, yhtä vanha majatalo kuin edellinen, huoneet oli uusittu, mutta vanhan osan ravintolan salit oli säilytetty entisellään, joten paikka oli meistä hyvin viehättävä. Saksalaiseen tapaan seinillä oli sarvia ja kauriinpäitä sekä täytettyjä eläimiä, sitten joko oli säilytetty tai kerätty kaikenlaista vanhaa tavaraa, mm. jukeboxi, radioita, moottoripyörä. Paikkakunnalla on pidetty kilpa-ajoja jo 30-luvulla. Majatalo on lähellä 9-tietä (liittymä 28) ja läheinen kaupunki on Schleiz. Kävimme kaupungissa, mutta emme löytäneet sieltä mitään ihmeellistä, normaalit linnan rauniot, puisto ja pari kirkkoa toki. Kesällä on mahdollisuus ajella junalla ja lähellä on myös DDR-nostalgia-museo.

Berliini jäi tälläkin kertaa käymättä, sunnuntailiikenne inspiroi meitä ajamaan hiukan pitemmälle Mecklenburgin alueelle, missä on paljon järviä ja tämä niistä suurin, Muritz (tässäkin saksalainen u tietysti). Osa alueesta on luonnonsuojelualueita, osa maataloutta ja matkailua. Suurin kaupunki on Waren. Meidän  hotelli järven rannalla Ludorf/Zielowissa oli uusi, huoneet tai huoneistot sijaitsevat eri rakennuksissa pihan ympärillä.  Hotellissa on myös kylpyläosasto ja uima-allas. Pihassa on hevostalli ja laitumella oli joukko hevosia, joten purjehduksen ja polkupyöräilyn lisäksi tarjolla on ratsastusta ja maalaistuoksut. Lähellä on myös golfkenttä, mutta ei käyty katsomassa(kaan). Luottokortti ei kelvannut ja kaikki mukana olleet rahat hävisivät laskuun.

Ajoimme Rostockiin asti pikkutietä, ja meille jäi koko päivä aikaa tutustua Rostockiin. Kävelimme keskustassa ja teimme ostoksia. Oikein mukava kaupunki, parkkitaloissa tilaa ja maksut kohtuulliset. Satamaan ajoimme Warnemundin kautta, jossa kävelimme rantabulevardilla lomanviettäjien tapaan. Travemunden tapainen, mutta suurempi meidän mielestä. Itämeren lomakaupungeissa on oma tunnelmansa, jostain syystä tuli mieleen Englannin Pohjanmeren rantakaupungit, joiden tunnelman luovat sadekuurot, reipas tuuli mereltä ja rannalla palelevat englantilaiset. Travemundesta on jäänyt mieleen eräs huhtikuun iltapäivä, aurinko paistoi ja ihmiset istuivat huopiin kääriytyneinä rantakahviloissa. Auringon laskettua oli todella kylmä. Mutta nyt aurinko paistoi ja Warnemundin rantabulevardilla oli lämmintä, siellä minne raikas pohjoistuuli ei osunut.

 

Satamassa vallitsi suuri epätietoisuus, meidät vietiin laiturin viereen, mutta laivaa ei näkynyt missään. Kello lähestyi kahdeksaa, ja nyt huhun mukaan laiva oli lähtenyt Travemundesta kuuden aikaan ja parissa tunnissa sen pitäisi sieltä ajaa Rostockiin. Olimme hetken epätietoisia, oliko laiva suunnitellusti tulossa Travemundesta vai oliko sinne navigoitu epähuomiossa. Mutta hiukan kahdeksan jälkeen laiva saapui ja osoittautui tyhjäksi, joten ilmeisesti suunniteltu oli. Myöhemmin saatiin kuulla, että laiva tuli Lubeckista ja ihan suunnitellusti. Meitä ei mahdoton joukko ollut laivaan tulossa, päästiin sisään, saatiin illallinen ja sitten nukkumaan. Yksi pariskunta kertoi matkanneensa Helsingistä Rostockiin helmikuussa ihan yksikseen. Lastia Suomeen päin satamassa kuitenkin oli, joten toivottavasti reitti pysyy liikenteessä.

Toivotamme hyvää kesää lukijoillemme. Syyskuussa on taas aika lähteä kohti Nizzaa.