Saksalaiset ja suomalaiset Gardalla

Malcesineen tutustuminen jäi vähäiseksi, otimme kunnon päikkärit ja sitten olikin jo illallisen aika. Mutta koska paikka vaikutti kivalta ja sää mukavalta, päätettiin jäädä toiseksi yöksi. Tosin jouduimme vaihtamaan huonetta astetta vaatimattomampaan, mutta kyllä tässäkin pärjää, parveke järvelle. Toivottavasti eivät menneet juomaan eilisillan viinejämme, jäi puoli pulloa hyvää valkoviiniä ja ¾ pulloa hyvää ja kallista Valpolicellaa. Valpolicellasta tuli hyvä ja kallis viini toisella italianmatkallamme, kun Kipa tuhosi matkakassan heti ensimmäisenä iltana tilaamalla pienen pullon Valpolicellaa. Silloin elettiin tietysti markan ja liiran aikaa ja muunnoksissa sekoiltiin enemmän ja vähemmän. Jäihän rahaa vielä tuhlattavaksi tryffelilastuihin pastan päälle.

Hotelli on saksalaishotelli, mutta täällä ei kuitenkaan ole joka asiaa ohjeistettu kuten vastapäätä Limonen hotellissa oli. Tänään saattaa tulla italialaisvieraitakin, isännän mukaan huomenna on Italiassa vapaapäivä. Saksalaiset siis eilenkin makasivat aurinkotuoleilla shortseissa, mutta toppatakki oli päällä ja kävivät uimassa (oli pilvistä ja melko viileää), tänään ovat sitten heittäneet lähes kaikki vaatteet pois ja parsat saavat aurinkoa, aukion kahvilassa ryhtyivät jo levittelemään aurinkovarjoja. Garda-järvi on syvä järvi, Henkka siellä kävi uimassa n. 40 vuotta sitten ja vesi oli kuulemma kylmää. Surfareita ja purjehtijoita on kovasti liikkeellä. Laiva kulkee Gardaa pitkin monta kertaa päivässä eri kaupunkien välillä ja lähdimme laivalla Torboleen, joka on järven pohjoispäässä. Aikamme kierreltyämme istuimme sattumanvaraisesti valittuun kahvilaan ja eikös kohta ilmesty isäntä kysymään: Suomi? Me nyökyttelemään kyllä kyllä ja hän kertoi, että hänellä on Roihuvuoressa lapsenlapsi, 6 kk ja 9 kiloa ja hän aikoo kesällä kuukaudeksi Suomeen bambinoa katsomaan. No, hetken päästä taaksemme asettui suomalaisseurue ja kun lähdimme pois, jäi paikalle vielä toinen suomalaisseurue. Pieni maa paljon kansalaisia ulkona.

Tämä on matkan lämpimin päivä (Henkan mukaan paahtava ja Kipakin riisui t.paidalle) tähän mennessä, ja väkeä on kovasti liikkeellä. Ei tästä voi tehdä muuta kuin yhden johtopäätöksen, nokka on suunnattava pohjoiseen.

 

Hotellin ravintolassa näköala on paras asia, sisustus viihtyisä ja salaattibuffet ja jälkiruoka kelvollisia. Ruoka on syötävää, mutta kulinaristisia elämyksiä on turha odottaa. Olisiko saksalaistettu vai mitä, tuli mieleen ensimmäinen italianmatkamme, jolloin hotellin täysihoitoruuilla porukat jäivät nälkäisiksi ja lähtivät kylille pizzoille, jotka nekään eivät olleet kaksisia. Nyt seniorit tulee kyllä täyteen, mutta Ripasso menee hukkaan näitten ruokien kanssa. Ilmankos sitä vieläkin on jäljellä.

Aamulla kuudelta innokkaat purjehtijat alkoivat valmistella veneitään suoraan parvekkeemme alla. Sitten matkaan ennen kahdeksaa.