Vieraamme muistelivat lämmöllä Italiaa, jossa perjantai-markkinoilla mopo karkasi käsistä ja käsilaukkuja sekä vöitä tuli matkaan useamman vuoden tarpeiksi. No, perjantai oli mennyt ja markkinat ohi, joten suuntasimme Mentoniin ja sieltä Latteen tuttuun supermarkettiin. Parman kinkkua, kielileikettä, pastaa, parmesania ja tietysti viiniä ja ehkä vähän väkevämpääkin. Meidän ostokset oli niin suuret, että saatiin kaupanpäälliseksi keksipaketti. Tällä kertaa ei muita suomalaisia näkynyt, kyseinen kauppahan on osoittatunut varsinaiseksi Suomi-seuran kokoontumispaikaksi. Muistaakseni aiemminkin olemme törmänneet samaan myyjään, joka tunnistaa meidät kielestä suomalaisiksi, hän on unkarilainen. Tulee mieleen, että ilmankos meidän ranskaa/italiaa ei aina ymmärretä, vieraita kieliä kaikille ja oudosti äännettyjä.
Yleensä olemme ostaneet myös lihaa, carpacciota valmiina pakkauksina ja vasikka/lammasrullia tiskiltä. Lihaa tiskiltä ei niin vaan ostetakaan, lihamestari tulee itse paikalle. Meidän havaintojen mukaan liha on siellä aina tuoretta ja hyvää. Nytkin ostimme ohuet leikkeet, jotka täytimme kuivakinkulla ja purkkiparsalla, onneksemme vieraamme olivat vahingossa ostannet aamukahviaan varten kermapullon, ja jättivät sen meille ohjeena: kyllä se ruuanlaitossa menee. No kyllähän se meni, saman mallin mukaan käärimme kalkkunafileitä rulliksi täyttäen ne kinkulla ja parmesanilla, ruskistus ja kermassa haudutus. Hyvää oli, Lattesta ostamiamme risotto-ainesten keran. Keskustelimme kotona pitkään siitä , onko herkkutatti parempi kuin kantarelli, pohdime erilaisia tapoja käyttää ko. sieniä ja päädyimme siihen, että molempi parempi, kummallekin paikkansa.
Viimeinen yhteinen varsinainen päivällinen tällä kertaa vieraidemme kanssa nautittiin Koudoussa, joka ei taaskaan pettänyt meitä. vai pettikö sittenkin. Salaperäinen mahatauti/ruokamyrkytys iski jälleen. Söimme kaikki ostereita muutaman (3) maistiaiksiksi, sitten me kalaa suolakuoressa, toinen vieraamme risottoa, jossa meren eläviä ja toinen fritto mistoa. Arvaa nyt sitten, kuka tuli kipeäksi. Jälkiruuaksi yksi Creme Brulee, 3 mansikkatorttua. Mikään ei viittaa siihen, että tauti olisi ko. paikasta lähtöisin, ei suinkaan, vaan osoittaa ainoastaan sen, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Onneksi kaikki oli ohi nopeasti ja olo parani paluumatkalle Suomeen. Ravintola oli melko täynnä ja liki viereen osui suuri suomalaisseurue, joka näytti hyvin hämmästuneeltä, kun lähtiessämme Henkka toivotti hyvää illanjatkoa. Me olimme epäileet heitä suomalaisiksi jo, kun astelivat ravintolaan. Kyllä me toisemme tunnistamme ilman sanojakin tai ehkä juuri siksi. Meitähän yleensä epäillään saksalaisiksi ja tyrkytetään saksankielistä ruokalistaa. Todellisuudessa ranskankielisestä ymmärrämme parhaiten (suomen jälkeen), mistä ruuasta on kyse. Vai mikä tuntuu tutummalta vai eikö kumpikaan, Ris de veau vai Sweetbread? Ei aavistustakaan, mitä se on saksaksi. Kannattaa painaa mieleen, jos pitää/ei pidä kateenkorvasta, siis ris on kateenkorva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti