Chablis-viinejä ollaan joskus oltu täällä maistelemassa ja ostettu kotiin viemisiksi, mutta ei muisteta milloin, siitä täytyy olla aikaa. Yökylässä ei olla oltu, mutta nytpä sitten nukuttiin vatsojemme vieressä. Ravintola oli täynnä, 50-60 ihmistä, enimmäkseen eläkeläisporukkaa, mutta toki nuorempiakin joukossa, nuorin alle vuoden. Tarjoilijoita oli ainakin 5 ja arvelimme, ettei kokki ihan yksin keittiössä pärjännyt. Viinilista ei ollut lista vaan Hesan puhelinluettelon paksuinen opus. Onneksi tiesimme jotain viineistä ja löysimme alkuun pari erilaista Chablis lasillista premier cruta ja munuaisille pullollinen Santeneyta, oikein sopivaa, laskua ei olla vielä maksettu. Ruoaksi alkuun etanafricassee ja toiselle ostereita kasvisten kanssa jossain liemessä, varsin erikoinen annos ostereihin tottuneellekin. Etanat oli herkullisia. Pääruuaksi otettiin vasikanmunuaisia, ei ollut valittamista vaan erinomainen annos. Niin, keittiön tervehdys oli pikkuherneistä tehty kylmä keitto, ranskalaisethan rakastaa niitä herneitä. No, ennen jälkiruokaa tuli sitten keittiön tervehdys jälkiruuista, ja sitten varsinaiset jälkiruuat, kohokas Grand Marnier toiselle ja jälkiruokatrilogia toiselle. Onneksi oli hissi, mikä vei toiseen kerrokseen nukkumaan.
Entäs ne venäläiset? No viimeisten joukossa sisään purjehti neljän hengen seurue ja arvelimme sydämen tahdistajien joutuneen koetukselle, niin lyhyt toisen rouvan hame oli. Toisaalta, kyseessä saattoi olla myös vyö, ja hame oli unohtunut, sattuuhan sitä. Muuta havaintoa ei sitten tehty, ja nyt parkkipaikka näyttää jo tyhjentyneen. Illalla se oli niin täynnä, että jouduttiin pysäköimään hotellin eteen, ei hassumpaa.
Aamiaisella ei näkynyt venäläisiä, sen sijaan 4 ruotsalaista oli lähdössä. Käyvät täällä joka vuosi ostamassa viiniä. Lähellä olevan talon viinit ovat erinomaisia heidän mukaansa, Henkka yritti siellä jo eilen käydä, mutta OPEN kylteistä huolimatta ovet olivat tiukasti lukossa. Yrtetään nyt sitten uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti