Suuri saarikierros osa 2

 Kiemuraiset ja kapeat tiet muodollisine kaiteineen eivät estä paikallisia ajamasta reipasta vauhtia ja turistibussin tai betoniauton vastaantulo aiheuttaa omat ongelmansa. Me saimme ajaa pätkän kapeaa ja mutkaista tietä todella ison auton perässä, kuski paineli torvea joka mutkassa ja vastaantulevat tiesivät jäädä sopivaan kohtaan odottamaan. Odottaminen on ehdottomasti mukavampaa kuin peruuttaminen. Ei sentään tullut turistibussia vastaan tässä vaiheessa.  Kun sopiva ohituskohta tuli, kuljettaja päästi meidät ja pari meidän takana tulevaa autoa ohi, ja niin oltiin taas omillamme. Takana tulevat painelivat meidän ohi ja katosivat aika nopeasti.

Toinen syy hitaaseen etenemiseen näkyy kuvissa. Tien varrella laidunsi vuohia, jotka vaelsivat tietä pitkin tai makasivat keskellä tietä ja tien vartta pitkin kulki myös lehmiä. Ensimmäisellä Korsikan matkallamme ajoimme keskeltä saarta ja  kävimme eksymässä kastanjametsässä. Siellä tutustuimme monipuolisesti saaren eläimistöön. Kastanjia olivat syömässä niin hevoset, lehmät, villisiat kuin kotisiatkin ja ihmiset keräsivät niitä koreihinsa. Me tulimme  yhä nälkäisemmiksi ja nälkäisemmiksi, lounasaika alkoi olla lopuillaan.  Navigaattori ohjaili meitä oikealle ja vasemmalle tien kaarteiden mukaan eikä etelä ja pohjoinen pysyneet myöskään paikallaan.  Muutaman pihan ja kivisillan jälkeen osuimme kylään ja olihan siellä kahvila. Emäntä paistoi meille Croque Monsieurit ja kävi välillä heittelemässä lihapaloja haukoille, jotka kaartelivat kylän yllä, ilmeisesti jokapäiväinen puuha. Nyt pysyttelimme rannikolla, jossa teitä on sen verran harvassa ja meri lähellä, että eksyminen on epätodennäköisempää.

Niin että miksi sinne sitten pitää mennä? No katsomaan (mm.) näitä kivimuodostelmia. Kuva ei tee oikeutta.