Suuri saarikierros 3. Ruokaa ja juomaa

Korsikalainen perinneruoka tuntui olevan kinkkua, makkaroita ja juustoa. Jotain tällaista saattaa odottaa sen jälkeen kun on tutustunut saaren luontoon ja eläimiin. Kalaa, äyriäisiä ja simpukoita on toki tarjolla. Kipa söi 4 vuotta sitten Korsikassa elämänsä parhaat simpukat ja kului muutama vuosi, ennenkuin simpukoiden muisto oli sen verran hälvennyt, että niitä taas jossain tilasi. Tänä syksynä syötiin Belgian Bruggessa hyvät simpukka-annokset ja nyt sitten Calvissa vuohenjuustokastikkeella vähän paremmat. Vuohenjuustoja on monenlaisia ja osa erityisen hyviä, tässä käytetty juusto oli hyvää, mutta padan kannen aukaisu aiheutti sellaiset tuoksut, että ei sovi heikkohermoisille.

Korsikalla viljellään myös viiniä ja viinitaloja on monia Bastia - Bonifacio tien varrella. Me poikkesimme yhdessä Bonifaciosta lähdettyämme, viinit eivät olleet mitenkään ikimuistoisia, mutta ihan kelpo ruokaviinejä, ostimme 3 pulloa roseeta ja 3 pulloa punaviiniä. Tässä ei mitään varsinaista myymälää ollut, vaan maistelu ja myynti tapahtui kellarin nurkassa ja viini maksoi 5-7 euroa pullo. Bastian lähellä on myymälöitä, joissa myydään paitsi viiniä myös muita paikallisia tuotteita. Kastanjahilloa, viikunahilloa ym., hunajaa, säilykkeinä erilaisia pateita, mm. villisikapateeta, makkaroita, kinkkuja ja juustoja. Bastian lähellä on myös panimo, Pietra, olut, jossa on käytetty kastanjaa. Meistä Pietra on oikein hyvää olutta, jota toki saa myös Nizzasta.

Kun kinkut, makkarat ja simpukat on maisteltu, voimme suositella pastaa. Bonifaciossa söimme italialaisravintolassa pastaa,  kaikki oli kuulema itse tehtyä ja annokset maistuivat kyllä siltä.

Matkalla Bastiaan kävimme lounaalla Porto Vecchiossa. Kaupunki on oikein viehättävä, olimme siellä ensimmäisellä matkallamme ja etsimme jotain ruokapaikkaa. Emme oikein tienneet, minne suuntaan olisi pitänyt ajaa, mutta ajoimme yhden ravintolan ohi ja parkkipaikka sattui olemaan juuri sillä kohtaa vapaa. Niin jouduimme Natalien pöytään, La Table de Natalie. Ravintola ei ollut edullisimmasta päästä, mutta isäntä kokkasi ruuat ihan itse keittiössä ja Natalie tarjoili. Söimme erinomaisen lounaan ja koska muita asiakkaita ei sillä kertaa ollut, alettiin jutella Natalien kanssa ja kielikin taisi vaihtua englanniksi. Nyt osuimme sitten juuri samalle kadulle ja taas oli autolle paikka vapaana. Iloksemme ravintolassa kaikki oli ennallaan, paitsi asiakkaita oli nyt muitakin. Söimme erinomaisen hyvää kalapataa, kaikki taisivat lusikoida viimeisetkin liemitilkat suuhunsa. Muistelimme syöneemme aikoinaan jälkiruuaksi Natalien torttua, emme yhtään muistaneet, millainen se oli. Mielikuva oli "jotain suklaata varmaan". No, näin oli. Kyseessä on pari briossin siivua, meikäläisittäin köyhät ritarit, joiden päälle on kaadettu isolla kauhalla pähkinäistä suklaakastiketta, kermavaahdon ja jäätelön kera. Hyvää, mutta ehkä kuitenkin  hiukan liian runsas annos.