Latte

Ei menty pizzalle vaan sataman itärannalle Le Marlin ravintolaan, jossa on käyty pari kertaa ennenkin. Taas oli palvelu erittäin ystävällistä, ruoka hyvää ja ravintola pieni ja viihtyisä. Söin kalaa, kipa ankan rintaa ja alkuun molemmille kampasimpukat salaattipedillä. Suosittelemme lämmöllä. Ilma oli kiva verrattuna sitä seuraaviin päiviin.

Todella tylsiä sadepäiviä peräjälkeen. Ei edes petankia päässyt pelaamaan, satoi kovasti. Onneksi silloin tällöin näkyy golfia TV:stä. 

Lauantai oli sateinen aamusta lähtien. Kävin hakemassa patongin, Nice Matinin ja Kipalle croissantin. Onneksi päätettiin lähteä Latteen ostoksille. Satoi kuin saavista koko matkan. 

Kauppa oli täynnä kuten aina kun siellä olemme käyneet. Mukaan tarttui proscuitoa, kieltä, parmesania, pastaa kahdesti, vihanneksia, hedelmiä, viiniä ja viinaa calvadosin ja absolutin muodossa. Olen siellä finlandiaakin nähnyt. Hinta kaikesta hyvästä 100,12€. On halvempaa kuin Ranskassa. Suomessa jo viinit ja viinat olisivat maksaneet tuon. Miksi kaikki on niin kallista Suomessa, verot?

 Yllätykseksemme paluumatkalla sade hellitti ja nyt paistaa nice Nizzan aurinko poutapilviseltä taivaalta. Toivotaan parasta. Kyllä nyt onkin satanut kovasti.

Suomalaiset Nizzassa

Kovasti aktiivisia me ollaan. Sunnuntaina laulettiin Ritvan johdolla lounaalla (ei, Kipa ei laulanut, eikä laula vastedeskään), maanantaina suomalaiset golffarit valloittivat Provencalen  ja tänään kahvilla sitten kuultiin kuinka hyvin muut pelasivat. Me emme kehuskelleet tuloksillamme, mutta kylläkin urheudellamme. Olimme eilen varanneet ajan täksi päiväksi, ja sateen uhasta huolimatta ajoimme Provencaleen. Kipa ajatteli vähän harjoitella (tiedättehän, seuran mestaruuskilpailut lähestyvät) ja Henkka meni perumaan aikaamme. "Siellä sataa, peruutamme ajan" - startteri kipaisi ulos ja totesi, ettei sada, vasta iltapäivällä. "Siellä on kylmä, peruutamme ajan" - edellä lähtevät 3+3 ryhmät vakuuttivat, ettei ensimmäisen väylän jälkeen enää ole kylmä. Niinpä Henkka hetken päästä kurvaili hakemaan Kipaa, ja lähdimme matkaan. Startteri lupasi, että jos emme kuitenkaan voi pelata, saamme pelata toisena päivänä samaan hintaan. Alku menikin kivasti, mutta sitten sade kuitenkin yltyi, ja päätimme jättää seuraavaksi kerraksi. Meillä vain joka toisella on hyvä sadepuku, joten emme mielellämme pelaa sateessa. Kentältä siirryimme golfkauppaan, jossa aina kävimme ja Henkka osti kadonneen sandin tilalle uuden vain 79€, palloja, tiitä ja kummallekin käsineet. Olin jo maksanut kun Kipa kait halvasta sandista innostuneena osti vielä kivan lyhythihaisen ruutupaidan. Ruutuhousujen käyttöoikeuden olemme menettäneet viimeaikaisilla huonoilla tuloksillamme. Ei meillä kyllä sellaisia olekaan.
Tiistaikahvilaan siis. Menimme ennen kahta tarkoituksena syödä lounas, sisätiloissa tällä kertaa. Oli ollut toimintapäivä ja bussit alkoivat liikennöidä vasta klo 13.00. Istuimme pöytäämme niitä näitä puhuen ja olimme huomaavinamme pientä hämmennystä naapuripöydässä. Kohta rouva tervehtikin suomeksi ja sanoi, että parasta heti tunnustaa, jottei aiheudu kiusallisia tilanteita, jos vaikka alatte riidellä! Me oletimme heidän tulleen kahvilatapaamiseen, mutta he olivat paikalla vain sattumalta. Seurasi vilkasta keskustelua, miehet ehtivät todeta käyneensä samaa kouluakin, Norssia, tosin ei samaan aikaan. Pariskunta sanoi olevansa Nizzassa vain viikon, ja olleensa karnevaaleissa, myös Mentonissa. Pahoittelimme sateista säätä, mutta onneksi viime viikonlopun karnevaaleja säät suosivat.
Kahvilatapaamisessa ei ollut tungosta, meitä oli 12, sateinen sää ehkä verotti osanottoa, mutta seura oli erinomaista ja kuulumiset tuli vaihdettua. Oli siis oikein mukava päivä.
Keskiviikkona Henkka kävi vastapäisessä coiffuressa petit prix'ssä leikkauttamassa tukkansa 20€, ei paha. Muuten päivä on ollut sateinen. Huomiseksi luvataan samaa, joten taidamme mennä bussilla kävelykadulle pizzalle ja ostoksille.

Pieniä tehtäviä

Meillä on tapana pitää työlistaa, ts. pikkujuttuja, jotka tahtovat unohtua. Vastapäätä meitä on hiljattain avattu pesula, ja Henkan pikkutakki, joka uskollisesti on pakattu  matkoille mukaan vuosia siltä varalta, että tarvitaan, vietiin pesuun. Emme muistaneetkaan enää, minkä värinen se on. Käsittely maksoi 7,50. Sitikasta oli sammunut etulyhty, ja lähellä meitä on Citroen-huolto, johon olemme aiemminkin turvautuneet. Ajoimme reippaasti ateljeehen kylttien ohjaamana. Erittäin ystävällinen ja nopea palvelu, lamppujen vaihdon (yhteensä 4 kpl, joka kummastutti, että molemmissa etuvaloissa oli kaksi lamppua ja kun  yksi sammuu niin toinenkaan ei pelaa))  lisäksi huoltohenkilö tarkisti öljyt ja vedet. Lasku muutaman sentin yli 100 €. Ehdimme vielä hyvin Antibesiin seuran tilaisuuteen Onnellisuus-luennolle.  Ehdittiin mainiosti, siis vaikka totuttuun tapaan eksyimme matkalla. Seurojen talollehan toki  osaamme siis jo ajaa, mutta jos kuitenkin eksymme matkalla, navigaattorista on apua.  Työlistalla on myös puhelimen navigaattorin käytön opettelu, se sujuu jo, mutta on joka kerta vielä jotenkin ennalta arvaamatonta ja ihmeellistä. En tiedä olenko nyt onnellisempi, mutta aamuisin kuulemma pitäisi ajatella ainakin kaksi asiaa, jotka tekevät iloiseksi ja onnelliseksi. Ei mulla ole vaikeaa niitä löytää!!
Seuran tilaisuudesta palatessa päätimme käydä kahvilla ja ostamassa leipää. Matkalla on useita leipäkauppoja, mutta sulkemisaika oli ilmeisesti jo käsillä koska ajoimme tietä jolla oli paljon huonekalu ja muita kauppoja emme varsinaisesti kaupungissa. Pysähdyimme yhteen, pyysimme kahvit ja patongin. Kahvit luvattiin, mutta patongit oli loppu ja näkyvillä olevat pari leipää oli "reserve". Kahvitilaus kuitenkin hellytti madamen ja hän möi kun möikin meille toisen leivistä. Vuolaasti kiitellen jatkoimme matkaa kohti Nizzaa illan pimetessä, joten hyvä, kun kaikki lamput paloivat.

Torstain golfista EI ole vaikea löytää positiivista sanottavaa, peliseura kun oli loistavaa ja ravintolan buffet samoin. Kipa kävi muuten maksamassa sen ottamansa jälkiruuan, tarjoilija oli hyvin ystävällinen ja veloitti vain 4 €, "koska minä kyllä näin, että te otitte vain yhden pienen annoksen". Pelistä itsestään voi  sanoa, että ensi kerralla toivottavasti paremmin. Henkka teki vain 16 Bp ja Kipa 14. Kenttä ei kuitenkaan kuulu suosikkeihimme. Eli ei enään, Provencaliin.

Lauantailounas rantaravintolassa. Ihmettelen Kipan No comment. Ruoka oli hyvää ja aurinko paistoi täydeltä terältä ja pikeepaidassakin oli lämmin. Kotiin palattiin myös kävellen vasten valtavia ihmislaumija, sillä Bataille des Fleures ( kukkakarnevaali, eli suomennettuna kukkien taistelu) oli alkamassa. Busseja eripuolilta Euroopaa oli parkissa Promedanilla, rannan puolella, jossa ei yleensä saa parkkeerata ohi Magnan eli meidän risteyksen, varmaan pari sataa.
Iltapäivätorkkujen jälkeen kävin Casinossa ostamassa täytetyt paprikat ainekset ja oli niin lämmin 18,30, että pikeepaita olisi riittänyt 14C. Kevät on todellä alkanut Nizzassa. Parvekkeella oli auringossa päivällä 28C. Alla Henkka odottamassa mainiota kalalounastaan.

5 päivää vieraita

Ei tietenkään vieraita, vaan ystäviä, kummityttö 11 v., äiti ja iskä. 12 tuntia myöhemmin kun Henkka oli ollut Kipaa vastassa, oltiin taas lentokentällä. Kone etuajassa, laukut hotelliin ja syömään ensimmäiset osterit ja simpukat Turiniin. Päikkärit, koti-ilta ja ohjelman suunnittelua. Seuraavana päivänä retki Cannesiin, kävelykierros ja ostoksia, salaattia Cafe Romassa. Vieraat kävi vielä illalla syömässä järjestyksessä toiset simpukat.
19.2 Suuri karnevaalipäivä. Thai-kiinalaisravintolassa Aroy ensin lounas, ruoka oli hyvää, mutta ei ehkä ainakaan kaikki  kovin thaimaalaista. Kuvan kala oli kuulema tahimaalainen. Palvelu oli oikein hyvää, ehkä yhteinen kieli auttoi asiaa. Reipas kävely Massena-aukiolle. Onneksi sää oli aurinkoinen, tabletille tallentui karnevaalikulkue isosiskolle näytettäväksi. Oli toki varattu ylimääräiset villatakit ja istuinaluset mukaan. Sen verran tiiviisti siellä istutaan, ettei tule kylmä. Illalla kaikille maistui Kipan tekemä kotoinen makaroonilaatikko.
20.2 Suuri kukkaiskarnevaalipäivä. Aamupäivällä ostoksia, iskä ilmoitti kala- ja simpukkakiintiön olevan täynnä, joten söimme pihvit lähellä Grimaldi-aukiota olevassa pienen hotellin Steakhousessa. Isäntä oli aika myrtsin oloinen, ei ymmärretä miksi, mutta ehkä hänellä oli omat ongelmansa. Vähitellen jää kuitenkin suli ja jopa hymyä löytyi. Pihvit oli oikein hyvät ja alkusalaatti raikas. Pojat eivät tulleet kulkuetta katsomaan, edellisestä päivästä viisastuneina kehoitimme heitä menemään kotiin ennenkuin ohjelma päättyy ja kaikki tungeksivat busseihin. Me tytöt  käveltiin kotiin kukkakimpun kanssa. Sitten avautuikin viiden tähden thai-ravintola meillä kotona ja nukkumaan käytiin täysin vatsoin.
21.2 Marineland. Kummityttö on kiinnostunut akvaarioista ja kaloista, ja Marinelandista oli jo selvitetty ohjelma, mihin aikaan esitykset ovat, joten aamulla lähdettiin ennen  klo10 liikkeelle. Kylmästä ilmasta huolimatta paikalla oli muitakin kuin me, ja esitykset kyllä ylittivät odotuksemme. Oli merileijonashow, jossa erittäin sulavat eläimet liikkuivat kuin raketit veden alla, mutta kömpelösti maalla. Sitten Slash-show, jossa valtavat merileijonat, suurin tonnin painoinen, roiskivat vettä varomattomien  katsojien päälle. Ei tarvittu muuta kuin tonninen jätti pudottautui kiveltä veteen. Klo 12 alkoi lounastauko ja buffet-ravintola oli mielestämme oikein hyvin hoidettu. Kukaan meistä ei kuitenkaan halunnut simpukoita, joita niitäkin olisi saanut vastakeitettyinä keittiöstä, vaan tyydyimme muihin antimiin. Lounaan jälkeen kohokohta, delfiinishow, ja sitten alkoikin olla jo jäätävän kylmä ja ensimmäiset sadepisarat. Delfiinit ovat mielettömän taitavia eläimiä ja kun hoitajatytötkin hyppäsivät altaaseen delfiinien seuraksi ja lennätettäväksi oli show todella mielettömän upea. Suosittelemme! Puisto on auki koko vuoden lukuunottamatta tammikuuta, jolloin paikkaa huolletaan.
Illalla tämän kerran viimeiset osterit ja simpukat Turinissa, kummityttö pisteli 18 keskisuurta Crevetteä muiden maisteluiden lisäksi, ja iskä vielä kerran simpukat.Muille tilattiin Plateau de Fruites des Mer kolmelle, eli valtava tarjotin vähän kaikkea. Kipa ja Henkka  maistelivat varovaisesti merisiilejä, ei olla vielä oikein päästy makuun. Syömättä ei jäänyt kuin kaksi isoa simpukkaa ja kahden merisiilen mädit. 
22.2 Katselimme ikkunasta, kun lentokone nousi ja lähti kohti pohjoista. Hiljaista on. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan! Pieni ystävällinen hotelli Promenadilla lähellä meitä odottaa, samoin osterit, simpukat ja ravut.

Syömisiä

Lauantaina sitten käytiin syömässä puutarharavintolassa, jossa pidettiin kolme vuotta sitten itsenäisyyspäivän lounas. Ihan oli yhtä hyvää ja paikka viihtyisä. Sitten haeskeltiin öljytäytteistä sähköpatteria toiselle rouvista kun keskuslämmitys oli ollut rikki jo viikon ja parilla patterilla ei oikein pärjännyt kun niistäkin toinen oli lainapatteri.
Keskiviikkona kävin ostamassa 19. päiväksi karnevaaliliput Massenalle kun Noora tulee kylään. Hän on kyllä jo kolmena vuonna osallistunut karnevaaleihin, mutta on 10 vuoden innokkuudella yhä kiinnostunut. Myös keskiviikon Bataille des Fleures- kulkueesta käydään keräämässä komea kimppu kukkia kuten viime vuonnakin. Kerroin Nooran isälle puhelimessa väärää tietoa, etteivät rannalla olevat ravintolat olisi auki mutta pääsimpä  lounaalle turisti officea vastapäätä olevalle rannalle. Mainingit olivat pitkiä, mutta tuulta ei juurikaan tuntunut. Erinomainen kala-annos tuli syötyä. Taas yritin saada tähän kuvaa, mutta ei millään onnistunut. Joku saisi opettaa. Ehkä Kipa. Tulee muuten huomenna, luojan kiitos.
Perjantaina heitettiin taas kuulaa ahkerasti ja oli tarkat pelit vaikkei tuloksista uskoisikaan. Eka meille 3/13 ja sitten muille 4/13 eli me kait sitten voitettiin pisteellä??
Lähdin kävelemään satamaan päin ja menin lounaalle Fjordiin, jossa olin halunnut käydä jo aikaa sitten. Ihan hyvä paikka. Graavilohta, silliä, lohi pateeta,bliniä ja iso uuniperuna kermaviilin ja graavilohipalasten kanssa. Mukana pullo Lapin Kultaa ja Jubileums Akvaviit 6cl. Hieno lounas. Kannattaa käydä ja myymälästä saa kaikkea hyvää mukaan. Tähänkin olisi kuva annoksesta. Pitänee odottaa Kipaa opastamaan. Melkein voisi sanoa, että vielä yksi yö jouluun.

Kumma sänky

Perjantaina sitten heitettiin taas kuulia. Hävittiin. Mutta lounas oli hyvä. Alkuun palanen voitaikinaan käärittyä pateeta lihasta, pääruoaksi suuri lasagne sallaatilla ja jälkkäriksi kakkua kermavaahdolla. Viiniä kaksi lasia  Oli muuten edullinen lounas.
Kuusi meitä lähti jatkoille treffikahvilaan ja siellä kului aika niin, että olin kotona vasta viideltä.
Kumma juttu on se, että Kipan sänky vaeltaa öisin kohti ikkunaovea, vaikka meillä on yhteinen paksu sijauspatja. Voisiko syy olla siinä, että jo kymmeniä vuosia sitten eräs vientikolleega sanoi Kairossa, jossa jouduimme kaksi yötä nukkumaan samassa huoneessa, kunnes saimme omat, että sä hyppäät puoli metriä ylös sängystä ja käännyt ilmassa 90 astetta ja vähän ajan kuluttua teet sen toisin päin. Eihän siinä voi nukkua. Outo juttu. Pitäneeköhän paikkaansa.
 Voi olla, että Kipa vaan muistuttaa, että on parempi, että hän on pitämässä sänkyä paikoillaan, eikä Suomessa. Aika tylsää olla yksin.
Huomenna taas lounas-ajelulle.

Menneitä

Lippis palasi haltuuni perjantaina ja petankikin voitettiin kahteen kertaan.
Sunnuntaina lähdin kahden tuttavarouvan kanssa lounasajelulle. Toinen tuli Nizzasta ja toinen haettiin Cannetista. kun aikaa oli etsiskelimme reittiä Cap d'Antibin ympäri, mutta ei löytynyt. Huonosti etsitty. Sitten piti mennä syömään tuttuun Italian Cafehen, mutta kierreltyämme korttelia pari kertaa lähistöllä päädyimme aja- maan Cannesista länteen rantatietä toivoen ravintolan ja varsinkin parkkipaikan hyppäävän eteemme. Mandelieussa sitten hyppäsi rantaravintola, mutta ei heti parkkipaikka. Pari ympyrää takaisin ja pikku Fiat oli lähdössä. Onneksi paikka oli rivin viimeinen, sillä C4 Picasso tarvitsee kyllä huomattavasti pidemmän tilan kuin pikkukirppu Fiu.
Kävelimme tietöiden keskellä kohti ravintolaamme. Rantaa saneerattiin voimakkaasti ja ravintolan kohdalla jo näki miten hieno siitä tulee. Pikku kaarisillan yli ravintolaan ja pöytään ohjaus. Rouvilta huokaus listoja katsellessamme, että onhan vähän kallista.
Jäimme kuitenkin urheasti paikallemme ja tilasimme Baduata ison pullon ja tarjoilijan kummeksuessa sanoimme viinille Non. Meidän kahden piti ottaa Raie, jota kumpikaan rouvista ei tuntenut, mutta minä tiesin, sitä aikaisemmin syötyäni, sen olevan hyvää. Kolmas otti kuultuaan selitykseni rauskun "siivistä" varmuudeksi turskaa.
No kaikki söimme sitten turskaa, sillä sitä pahuksen "siipeä" ei ollut, vaikka oli suosituksena. Oli mennyt kovasti kaupaksi. Valinta oli myös hyvää ja tarjoilu moitteetonta. Kahvit päälle ja hinta jokaiselle  kahvineen ja vesineen 32€. Oli ehkä hieman arvokas. Kiva paikka "Brocherie II" Mandelieussa rannalla, ja näkymät pienvenesatamaan.
Tiistaina menin jo ennen kahta syömään tapaamiskahvilaan. Söin ulkona, jota Kipa tekstiviestissään ihmetteli, mutta lämmitin paahtoi niskan takana. Ankan maksaa alkuun ja medium entrcote         päälle, joka oli kylläkin minusta puoliraaka, mutta hyvä. Maksoin laskun sisällä tiskillä ja menin palelevaisten, koska olivat sisällä, suomalaisten joukkoon ravintolan perälle pitkään pöytään. Taas oli monta paikalla, en kylläkään laskenut. Minua nuhdeltiin siitä, etten kirjoita mitään kun Kirsti on Suomessa. Ajattelin kyllä kirjoittaa kun tulee kirjoittamista ja nyt tuli. Uusille lukijoille tiedoksi, että tekstejä löytyy yli vuoden taakse ja kaikki ovat luettavissa.
Kävin myös ostoksilla Casinossa. Kannattaa katsoa tarkkaan mitä lappusia Casinossa saa kassalla. Siellä on joskus kuukauden voimassa oleva alennuskuponki, jonka minä löysin taskustani ja tarjosin  kassalle ja hän sanoi c'est marce eli laskun loppusumma aleni lähes viidellä eurolla. Saimme sen pari viikkoa sitten Geant Casinosta, josta ostimme vähän enemmän. Lisäksi kassa huomasi, että 400Smileä oli täyttynyt ja kysyi käytänkö sen siitä tulevan 5€, oui, joten maksettavaa jäi vain muutama euro.
Itselleni laatimani tehtävälista ei ole vähentynyt kuin yhdellä asialla, joten vielä on tehtävää ennen Kipan tuloa, mutta onhan tässä vielä päiviä.    ( Pitäis siivotakin ja pestä pyykkiä)