Junalla Nizzasta Pariisiin

 Olemme aina halunneet mennä junalla Nizzasta Pariisiin. Erilaisia suunnitelmia on ollut, mutta aina ne on johonkin tyssänneet. Tänä vuonna sain jouluna Suomessa ollessamme idean. Miksi emme lähtisi Nizzasta junalla Pariisiin ja lentäisi sieltä kotiin? Viikonloppu Pariisissa, mikäpä mukavampaa. Vielä, kun kysyin veljentyttären perheeltä, kiinnostaisiko heitä lähteä viikonlopuksi Pariisiin ja nuorin ryhtyi heti tutkimaan, olisiko silloin jalkapallo-ottelua, asia oli selvä.  Vieläkin mukavampaa kuin viikonloppu Pariisissa on viikonloppu Pariisissa hyvässä seurassa. 

Matka vaati järjestelynsä.  Matkatavarat, 2 matkalaukkua, lähti hyvissä ajoin kohti Suomea kuljetusfirman auton kyydissä, hieno hyvin toimiva palvelu. Me kiipesimme käsimatkatavaroiden kanssa junaan. Onneksi sinä päivänä ei ollut lakkoja eikä mielenosoituksia. Pariisissa osa roskista oli ilmeisesti myös saatu poiskuljetettua, ihan kamalia kasoja emme nähneet, jotain kyllä. Hotellimme oli juuri niillä kulmilla, missä roskia oli kasaantunut.

Hotellia vastapäätä oli Bouillon -ketjun ravintola, josta varasimme aprillipäiväksi pöydän. Sattumalta olimme nähneet peräti televisiouutisissa jutun kyseisetä ketjusta. Ei gurmeeta, mutta hyvää ruokaa kohtuuhinnalla ja ystävällinen palvelu kaupan päälle.

Sunnuntaina juostiin Pariisin maraton, 52000 juoksijaa. Näimme vilhduksen juoksijoista, kun taksinkuljettajamme yritti löytää reittiä hotellistamme Place du Tertrelle. Saimme mukavan kiertoajelun siinä aamupäivän kuluessa. Itse aukio oli aivan liian ruuhkainen meille, 50 vuotta sitten tilaa oli hyvin ja muistona siitä matkasta on Kipasta tehty muotokuva. Nyt söimme parit osterit, kun jotain piti tilata ja lähdimme turistijunalla alas.

Italian retkeilyä

 Maaliskuun lopulla tuttavapariskunta saapui kyläilemään. Italian matkan suunnitelma oli kolmen vuoden takaa, silloin se peruuntui viime hetkillä koronan takia. Mutta nyt siis matkaan. Sunnuntai-ajelija muisti tuota pikaa, miksi Italian reitti on harvemmin käytetty. Moottoritie  on täynnä tunneleita, tie on kapea ja mutkainen, italialaiset ajavat " ripeästi" ja ovat hyvin temperamenttisia. Nyt riesana oli vielä tietyöt, aina välillä siirryttiin yhdelle kaistalle ja nopeusrajoituksista ei välittänyt kukaan muu kuin onneton turisti. Onneksi meillä oli vuokra-auto, meni kaikki ranskalaisten piikkiin. Mutta Rapalloon päästiin, se osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Olimme varanneet huoneiston keskeisesti sijaitsevasta huoneistohotellista, valinta oli onnistunut. Emännät olivat hyvin avuliaita ja majoittuminen sujui ongelmitta, autolle oli paikkoja samassa kompleksissa sijaitsevasta monikerroksisesta tallista. Kovin isolla autolla ei kannata mennä (jos voi valita), hiukan ahdasta oli niin hissiin ajo kuin itse paikkakin jopa meidän sitikalle. Päätimmekin pitää auton paikallaan ja tutustua kaupunkiin kävellen. Olimme ihan rantakadun lähellä, ravintoloita ja kauppoja oli runsaasti.

Rapallosta suuntasimme Cinque Terreen, suosittu turistialue hiukan etelämpänä. Ajoimme pikkukaupunki Levantoon, josta teimme junamatkan La Speziaan. Lippujen osto ei mennyt ihan putkeen, ja niiden leimaaminen vielä vähemmän. Emme mitenkään päässeet selville, mitkä lipuista oli menomatkaa ja mitkä paluumatkaa varten. No, leimasimme 4 lippua ja tietysti tuli tarkastus. Tarkastajarouva oli hyvin ystävällinen, arvattavasti emme olleet ensimmäiset. Hän teki merkinnän lippuihin ja kehoitti meitä leimaamaan kaikki liput paluumatkalla. Arvelimme hänen laittaneet lippuihin koodin "taas tyhmiä turistiteja". Paluumatkalla ei tullut tarkastajaa. Cinque Terren maisemat ovat kauniit, liikkeellä oli paljon vaeltajia, yksittäisiä ja ryhmissä, paras tapa tutustua paikkaan ilmeiseti on vaeltaa kylästä toiseen ja hypätä junaan välillä. Me olemme siihen jo liian huonokuntoisia emmekä niin vaellushaluisiakaan. Jäimme Levantoon yöksi, perhehotelli, jossa meidän lisäksi oli vaellusryhmä ja muutama yksittäinen asakas. Hyvin ystävällinen henkilökunta ja siistit huoneet. Henkan kanssa ei jaksettu lähteä enää kaupunkiin tutustumaan, vaan jäätiin hotelliin. Vaellusryhmää ja muitakin varten oli illallinen, jossa alkupala, pasta, pääruoka kahdesta vaihtoehdosta ja jälkiruoka. Uni maistui. 

Aamulla palasimme Rapalloon ja teimme lyhyen tutustumisretken Portofinoon. Portofinossa olemme Henkan kanssa olleet yhden yön 30 vuotta sitten, ja ihastuimme kauniisiin maisemiin. 

Vuoden 2023 kevät Ranskan Rivieralla

 Vietimme joulun Suomessa ja palasimme tammikuun puolen välin paikkeilla Nizzaan. Korona tuntuu unohtuneen kaikilta, oikein hätkähtää, jos kadulla vastaantulija käyttää kasvosuojusta. Tosin busseissa ja ratikassa niitä näkee edelleen. Tuntuu näin jälkikäteen hiukan hämmentävältä, että niistä nousi aikanaan valtava kohu. Pysyttelimme pitkään omissa oloissamme, mutta nyt olemme jo lähteneet liikkeelle, ja niin kaikki muutkin. Seuran tilaisuuksissa tapaa tuttuja, joita ei ole nähnyt reiluun kolmeen vuoteen ja osallistujia riittää niin seuran vuosikokoukseen kuin erilaisiin tapahtumiin ja tietysti golfiin ja petankiin.

Lentoliikenne lienee myös palannut entiseen tasoon, sen verran tiuhaan koneita terassiltamme nähdään. Valitettavasti myös taskuvarkaat ovat aktiivisia, liian varovainen ei voi olla, mutta ne ovat taitavia ja vievät kukkaron käsilaukusta, vyölaukusta, taskusta ja mistä vaan ja iskevät juuri silloin, kun olet nostanut rahaa, menossa bussiin, tulossa hotelliin, kiirehdit tapaamaan tuttavia tai tarkkaavaisuutesi on hetkeksi herpaantunut. Varkaiden tarkkaavaisuus ei herpaannu, he seuraavat, minne laitat kukkarosi ja odottavat kärsivällisesti, kunnes työntyvät junan ovesta yhtäaikaa uhrinsa kanssa.  Kun se tapahtuu niin se tapahtuu, mitään et voi.

Ranskassa on tekeillä suuri eläkeuudistus, jossa mm. eläkeikä nousee 62 vuodesta 64 vuoteen, ja jokainen varmaan jo arvaa, mitä se tarkoittaa. Mielenosoituksia ja lakkoja tietenkin. Jätteiden kuljettajat ja -laitokset ovat toisin paikoin lakossa, junaliikenne on pahasti häiriintynyt jne. Niin, ja jos syksyllä kärvisteltiin polttoainepulassa, sama uhkaa jälleen. Eli lakkojen takia joutuu turvautumaan omaan autoon, mutta siihen taas ei saa polttoainetta., niin ranskalaista.

Kevätpuoli on ollut kylmää aina tähän asti. Ei mitään huippukylmää,  siis lunta tai pakkasta, vaan tasaisen kylmää. Päivälämpötila meillä on ollut usein max.10 astetta ja yöllä tyypillisesti n. 5 astetta. Aurinkoa on kyllä riittänyt, sadepäiviä ei ole juuri ollut. Tuloksena ennennäkemätön kuivuus, ja metsäpalot, joita yleensä ei talvikautena ole. 

Marraskuun lämpöä

 Lokakuu oli poikkeuksellisen lämmin. Lämmintä lokakuuta seurasi lämmin marraskuu, joka varmasti ilahduttaa kaikkia asukkaita.  Taloyhtiöt pistävät lämmon päälle tiettynä päivänä, ja tänä vuonna oli monessa talossa päätetty aloittaa lämmitys kaksi viikkoa normaalia myöhemmin energian säästämiseksi ja kustannusten pitämiseksi jossain rajoissa.. Suositus huonelämpötilaksi on 19 astetta, joka on hyvä, kun teet normaaleja askareita, mutta iltasella paikalla istuminen vaatii villasukkia ja shaalia ympärille. Englantilaisten muinainen tapa ottaa kuumavesipullo mukaan nukkumaan ei ehkä ole niin pöllöä miltä ensin tuntuu. Luulen kyllä, että Suomessa huonelämpötila saisi olla vähän korkeampi, 21-22 astetta, koska ulkona on niin kylmä ja lämpötila asunnossa ei ole välttämättä  tasainen, ulkoseinät on kylmiä. Täällä on tähän saakka yöt olleet hyvinkin lämpimiä. 

Me saimme vielä vieraan seuraksemme, tuli omat villasukat mukana ja tuliaiseksi monta paria muillekin, sekä vielä kutoi muutamat paikan päällä. Petankkia ja golfia ehdittiin pelaamaan, myös ihastelemaan Cap Ferratin Villa Ephrussia sekä Esterelin punaisia kallioita. Todettiin, että seuraavaan kertaan jäi ainakin Marseillen matka, turistijuna-ajelu Nizzassa ja  Monte Carlo. Ikävä kyllä tällä kerralla näitten asemasta tutustuimme Ranskan terveydenhoitoon, hyvää hoitoa ja oikeat lääkkeet saatiin, joten onneksi sairastamiseen ei mennyt koko aika. 

Lakot ja mielenosoitukset tuntuvat  hiipuneen. Lakoista eniten meitä koskettava oli lokakuussa polttoainejakeluun vaikuttaneet jalostamoiden lakot, useimmat huoltoasemat oli tyhjiä ja lopuissa tuntien jonot. Bensaa sai vain 30 litraa kerralla ja kannuihin ei saanut ottaa. Osa asemista oli varattu erityisryhmille, kuten kotisairaanhoitajat ja muut työn takia liikkuvat. Pula aiheutti järjestyshäiriöitä ja johti mm. polttoainevarkauksiin. Onneksi pula helpotti, täällä oli alkamassa pyhäinpäivän 2 viikon koulujen loma-aika, jolloin tietysti matkustetaan paljon, eivät ehkä uskaltaneet jatkaa lakkoja ja jakelun estämistä. 

Hiljaista on

 Vieraat vietiin lentokentälle, ja hiljaista on. Porukat tuli torstaina ja täällä odotti kotoisan makaroonilaatikon lisäksi ankka-perunasose-laatikko. Hyvin kelpasi. Perjantai oli hiukan sumuinen päivä, porukat suuntasi St Paul de Venceen ja olivat tyytyväisiä puolen päivän retkeen. Illallinen syötiin La Rotondessa, Kipa on odottanut tilaisuutta "pistäytyä" paikassa ainakin 40 vuotta, baarissa käytiin joskus kauan sitten ja tavattiin Kissa. Nyt vieraat ihailivat paikan taideteoksia, kurkisteltiin saleihin ja syötiin kelpo päivällinen. Isompaa ei jäänyt hampaankoloon, perunamuusi oli hyvää, mutta ei kuumaa, vaikka astia oli kuuma. Joku fiba oli käynyt. Toinen juttu oli, toki rahaa säästävä, etteivät kaataneet toista lasillista viiniä. Neljälle hengelle ei oikein yhdestä pullosta kahta lasillista riitä, joten todennäköisesti olisimme ostaneet toisen pullon. Nyt kaadettiin itse loppu kahdelle ja muut jäi ilman.

Sitten pitikin jakautua, koska kaikki ei mahdu autoon. Pojat lähtivät kotiin, Kipa muisti antaa avaimen, mutta ei parkkihallin kuittia, eipä sitä kukaan pyytänytkään. Tytöt eivät saaneet heti taksia ja ajutuivat baarin puolelle, onneksi, kun vihdoin kuulivat puhelimen soivan oli lyhyt matka toimittaa lappu autoporukalle. Taksikin saatiin aikanaan, oikein ystävällinen ja mukava kuljettaja.

Lauantaina osa suuntasi Monacoon ja osa kaupungille, taisi kuljettajamme saada vapaapäivän. Illalla grillattiin omasta lihakaupasta ostettu saalis, lankkupihviä, kananrintaa ja makkaroita. 

Sunnuntaina toisia odotti syntymäpäiväjuhlat, toisia peli Nice-Nantes. Jostain syystä tapaamispaikan sopiminen vaatii aina lukemattomia puhelinsoittoja,  tällä kertaa kuski soittaa Kipalle ja sanoo, että tuosta porukka käveli juuri ohi, minne ne menee. No, kukaan ei tietenkään kuule puhelinta ja porukan ainoalle suunnistustaitoiselle kukaan ei ollut kertonut tapaamispaikkaa. Lopulta, kaikki hyvin. Mutta nyt on siis hiljaista. Onneksi seuraava vierailija on tiedossa viikon päästä.

Outoa on

 Elämme paitsi vaarallisia myös kummallisia aikoja. Korona, Ukrainan sota, energiapula, inflaatio, ilmastonmuutos. Mutta ei tässä kaikki. Ranskalaiset ovat toki lakkoherkkiä ja lähtevät helposti kadulle. Onhan tässä syytä protestoida. Öljynjalostamoiden lakon seurauksena porukka jonottaa tunteja bensa-asemille, josko polttoainetta riittäisi. Luovia ratkaisuja tarvitaan siinä vaiheessa, kun tankki on tyhjä. Sähköauton vuokraus on yksi vaihtoehto. Me säästämme bensaa pysymällä kotona ja käymällä tarvittaessa lähikaupassa, mutta torstaina on vieraat tulossa ja pohdimme, mitä tehdään. Lakot ovat osittain päättyneet, mutta missä tahdissa tilanne helpottaa ja bensaa saisi liki normaalisti, on epäselvää. Nyt tiistaina on yleinen lakkopäivä, ainakin rautateillä ja  muissa julkisissa palveluissa tuntuu lakkohalukkuutta riittävän. Vaikka tiedämme ranskalaiset vallankumoksellisiksi, silti epäluuloisina kaikenlaisista vaikuttamisyrityksistä pohdimme, masinoidaanko näitä jostain. Tuntuu tämä niin omaan jalkaan ampumiselta, vaikka jo nilkutetaan muutenkin. 

Sää on suosinut, ensimmäiset vieraat saivat nauttia auringosta ja sääennusteet ovat varsin lupaavia nytkin. Itse ehdimme osallistua seuran golfiin Opio-Valbonnessa loistavassa säässä. Kesän kuivuus näkyi väylillä, vihrää kohtaa joutui välillä etsimään. Greenejä on kasteltu ja ne olivat hyvässä kunnossa. Lämmintä ja kaunista!

Lentäen Nizzaan lokakuussa 2022

 Viime kevään kotimatka kypsytti meidät hankkiutumaan tänä syksynä lentoteitse Nizzaan. Ainakin siirtyminen käy nopeammin, jos ei muuta hyötyä. Hankimme liput hyvin aikaisin, lentojahan on sittemmin ollut tarjolla runsaasti. Toinen meistä sai Finnair-pisteensä käytettyä lippuun, toisella ei pisteitä ollut. Siinä sitten sähläsimme niin varausten kun istuinpaikkojenkin suhteen, ja toinen vielä sijoitettiin yllättäen ja pyytämättä toiseen paikkaan, joten päädyimme eri riveille. No, 51 yhteisen vuoden jälkeen ehkä pystymme sopeutumaan, toinen oli rivillä 15 ja toinen toisella puolella rivillä 13 keskipaikalla.  Olimme kuitenkin pukeutuneet yhtenäisesti sävy-sävyyn sinikeltaisiin asusteisiin yhteenkuuluvaisuuden vahvistamiseksi. Siinä sitten tuijotin 3,5 tuntia edessä heiluvaa verhoa ja  välillä näin vilahduksia bisnesluokan tarjoilusta. Bisnes-matkustajia oli 12 riviä ja me muut istuttiin ahtaasti koneen takaosassa. Tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla vierasta kieltä. 

Vuokra-auto otettiin kentältä, ja yllättävän vaikea oli pimeässä suunnistaa kentältä talolle, vaikka reitti  kuulunee tutuimpiin heti 3-tien Hki-Tre välin jälkeen. Kipan mielestä auto oli ihan liian suuri, ja herätti epäilyksiä, Henkka väitti sen olevan juuri sellainen kun piti, ja aamulla totuuden paljastuvan. No, olipa kerrankin oikeassa, yön aikana auto oli kutistunut normaalimittoihin.

Talvitalomme odotti meitä ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Nyt asetutaan aloillemme ja odotetaan ensimmäisiä vieraita viettämään pitkää viikonloppua. Katsellaan sitten sen jälkeen muita aktiviteetteja.

Kylmä viikko huhtikuussa 2022

Saimme vieraita maaliskuun viimeinen päivä. Olimme seuranneet sääennusteita ja viestittäneet, että ottakaa lämpimiä vaatteita mukaan, kylmää on luvassa. Kevät on ollut aurinkoinen, mutta tuulinen, ja nyt on odotettavissa poikkeuksellisen kylmä viikko. Toiveikkaita oltiin myös oltu, josko korona hellittäisi kevättä kohti, mutta niin ei ole käynyt. Tuttaviamme niin Ranskassa kuin Suomessa on sairastunut. Ymmärrettävästi siis olemme huolissamme. Pienin vieras kadotti mukana olleet tutit yksi toisensa jälkeen ja niinpä ryntäsin apteekkiin ostamaan tutteja. Tutit olivat esillä, nappasin paketin ja menin farmaseutin luokse ja pyysin "ibuprofeiinia" ja hän kysyi, tulevatko ne minulle itselleni.  Henkka ihmetteli, kun tulin naureskellen autoon, todellakin, kyllä, minulle päänsärkypillereitä.

Vieraat ovat viihtyneet kaupungilla ja shoppailemassa, ja ovat olleet kaikin puolin omatoimisia ja itsestään huolehtivaisia. On voitu rentoutua mekin.  Yhdessä olimme aurinkoisena päivänä rantaravintolassa lounaalla. Mutta sitä ennen oli  eräänä iltana ukonilma, sähkökatkos ja rakeita, jotka pysyivät maassa aina seuraavaan päivään asti. Ukkosen jyrähtäessä menin heti ottamaan nettiboxin irti, vuosia sitten se hajosi kirjaimellisesti salaman iskiessä naapuritalon sähkökaappiin, joka syttyi  palamaan. Televisiossa kehotettiin säästämään sähköä aamutunteina, jolloin kulutus on huipussaan, teimme työtä käskettyä. Maailman tilannehan on sellainen, että jatkossa voi tulla kaikenlaisia säännöstelytoimia. Täällä on kuivuuden takia nurmikon kastelut ja autojen pesut pannassa,  ukkoskuuro pesi kyllä  meidän automme niin, että voidaan lähteä kohti pohjoista.

Reitti on tuttu monen vuoden ajalta, korona-aikana ollaan ajettu  hyvin suoraviivaisesti Nizza-Travemunde tai päinvastoin.. Retkeily on jäänyt, pysähdyksiä on vain kaksi. Ensimmäinen tutussa paikassa Rhonen varrella ja toinen Saksassa. Tavaroiden pakkaus on jo alkanut, mutta vielä on kuljetettava vieraiden matkatavarat lentokentälle, joten tavaratila on vapaana.

Ranskan ruokaherkkuja

Ravintolat olivat pitkään kokonaan kiinni, ja totuimme kotiruokaan. Ranskan ruoka-ajathan ovat aina olleet "haasteelliset", lounas liian aikaisin ja iltaruoka liian myöhään. Kaupasta saa tuoreita ruoka-aineita, Picardilta pakasteruokia joka lähtöön, herkkukaupoista ravintolatason valmisruokaa ja pikkuhiljaa olemme löytäneet paljon valmisruokia myös tavallisista marketeista. Saattaa olla, että niitä on  tullut kauppoihin lisää, siltä ainakin tuntuu. Ruuan hinta puhuttaa täälläkin, säästövinkkejä jaetaan televisiossa yleisesti. Hyvinkin edullisesti saa tuoreita ensiluokkaisia ruokatarvikkeita, kun tietää mistä ostaa. Toimme kotoa  keittokirjan Ranskan herkuista mukanamme ja netistä löytää ohjeet mihin tahansa aineksiin. Kotiruoka on kuitenkin hinnaltaan edullista ravintolaan verrattuna. Biotin golf-ravintolassa päivän annos on 16€, mutta kun siirryt listalle ja otat vielä jälkiruokaakin, hinta tuplaantuu.

Niinpä välillä tulee herkuteltua kotioloissa. Meillä on oma lihakauppamme, ja sieltä saa myös valmistusohjeet. Kuten tänään, kun huomasin tiskissä pikku kakkusia, "Panisses", ja kysyin, mitä ne ovat. Kuulemme kik-herneistä tehtyjä, ja otin pari maistiaisiksi. Ne leikataan sormen paksuisiksi siivuiksi ja paistetaan/grillataan kevyesti oliivioljyllä siveltyinä. Katsotaan sitten, noin 1,50 €/kappale. Vasikanmaksa on arvossaan, 34,90/kilo. Tämän kuitenkin ylittää marinoidut artisokan sydämet, 35,90/kilo. Olin jo maksamassa, kun huomasin juustojen joukossa pienen Brie-palan, joka on tryffelöity. Juusto leikataan jossain vaiheessa kahtia ja sivellään tryffelitahnalla, muistaakseni creme fraiche tai fromage blanc -pohjainen. Puolikkaat laitetaan vastakkain ja luultavasti odotetaan jonkin aikaa. Maistoimme juustoa jouluna, ja se on mielestäni todella herkullista, tuoksuu huumaavasti tryffelille.  Kilohinta 86,90. Ostimme vielä lammasta, sellerisalaattia, palan persiljakinkkua ja  perunaröstiä. Lasku oli yhteensä 56 euroa, ja laskin, että siinä on 6, jopa 8 ateriakokonaisuutta eli pikku alkupala, pääruoka  ja jälkiruuaksi nokare juustoa. Juustoa ei taida kyllä riittää kuin kahdelle.

 

 

 

 

Helmikuu 2022 - jo kaksi vuotta koronaa

Hiljaiseloa syksy 2021, sen jälkeen kun syysloman vieraat lähtivät. Pysyttiin siis terveinä ja käytiin  pelaamassa, siinä aktiviteetit. Joulu vietettiin Villa Bellevuessa perinteiseen tapaan, lintua, jouluhalko jne. Uudeksi Vuodeksi suunnattiin Suomeen, onneksemme pääsimme Finnairin suorilla lennoilla edestakaisin. Suomessa oli ohjelmassa 3. rokoteannoksen ottaminen, saimme sen heti ensimmäisellä viikolla. Kun täällä nyt on tullut kehuttua, kuinka hyvin Ranskassa on terveyden/sairaanhoito sujunut, täytyy kehua Suomeakin. Messukeskuksen pihalle oli syntynyt jono, kun turvaväleistä piti pitää huolta. Pakkassäässä oleskelu astmaattiselle on vaikeaa ja heti, kun ilmaisimme ongelmamme, jostain ilmestyi reipas nuori mies ja ohjasi meidät jonon ohi sisätiloihin. Emme olleet onnistuneet varaamaan peräkkäisiä aikoja, ja pelkäsimme byrokratian pakottavan toisen tulemaan uudelleen paikalle, mutta ihmeiden aika ei ole ohi, saimme piikkimme.

Suomessa jatkoimme omissa oloissamme oloa ja vain pakollisten asioiden hoitoa. Näin varsinkin sen jälkeen, kun olimme ensimmäisenä sunnuntaina tavanneet seuraavan päivänä armeijaan astuvan nuorukaisen, joka tiistaina ilmoitti olevansa karanteenissa. Tuvassa oli ollut heti maanantaina yksi sairaana. Torstaina sitten alokkaallemme tuli oireita ja sairastupa odotti. Seuraavalla viikolla alokkaan äiti ilmoitti sairastuneensa ilman mitään tietoa, mistä tartunta olisi peräisin. No, ehdittiin vielä ennen paluuta Nizzaan tavata tervehtyneet, joten kaikki hyvin.

Täällä Ranskassa koronarajoitusten vastaiset mielenosoitukset ovat jatkuneet, ja nyt on kansainvälisen trendin mukaiset convoit liikkeellä, yhdistettynä ihan mihin vaan paikalliseen tyytymättömyyden aiheeseen. Täällähän on hyvä järjestää mielenosoituksia ympäri vuoden, lumimyrsky osuu aika harvoin kohdalle ja jos vaikka sattuu vähän kylmempi sää, poltettavaa löytyy.

 Presidentin vaalit järjestetään tuota pikaa, ja ehdokkaita tuntuu olevan pilvin pimein, vanhoja tuttuja aiemmista vaaleista sekä uusia,  meille tuntemattomia nimiä. Toivottavasti valitsevat viisaasti. Arvellaan, että rajoituksia puretaan ennen vaaleja, mutta kukapa tietää, mitä mieltä virus on.

Nizzassa on jälleen karnevaalit. Viime vuonnahan niitä ei järjestetty, ja edellisenä lopetettiin ennen aikojaan.

 

Lokakuun 2021 ajanviettoa Nizzassa

Vieraat tulivat ajallaan ja oli tietysti oikein mukavaa. Talon uima-altaalle ja pingispöydälle oli käyttöä ja matka kaupungille taittui vierailta mukavasti portaita alas, 518 porrasta, ja sama myös ylöspäin! Ensimmäisenä iltana suuntasimme heti tuloillalliselle, Koudou on vaihtanut omistajaa ja tyyliäkin, mutta vietimme mukavan illan. Koronapassit tarkastettiin, meillä kaikilla oli se tulostettuna paperille ja tarkastus sujui nopeasti ja ongelmitta. Seuraava päivä oli kaupunkipäivä, hiukan ostoksia ja kevyt lounas Mi Casassa. Osa porukasta tutustui kaupungin pikaruokatarjontaan, kanaa KFC. Kotona grillattiin, Henkka oli käynyt meidän lihakaupassa, ostanut makkaroita ja kunnon pihvit ja grillimestari onnistui täydellisesti.

Seuraava päivä oli Mentonin ja Monacon retkipäivä, Monacosta vieraat tulivat junalla takaisin Nizzaan. Juna oli täynnä, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Mentonissa ei koronapasseja tarkastettu, mutta seurue söi ulkona, ehkäpä siksi. Lauantaina Nizzan rantaravintolassa kyllä kaikkien passit skannattiin.

Loman päätapahtuma oli tietysti jalkapallo-ottelu Nizza-Lyon, jonka Nizza muuten voitti, viime hetkillä, kun oli jo luovuttu toivosta. Vieraat olivat ostaneet liput netistä ennakkoon ja ne oli saatu puhelimeen sekä myös sähköpostina. Matka stadionille sujuu mukavasti ratikalla nykyään, stadionilla tarkastettiin koronapassit kaikilta ja sitten vasta oli lippujen tarkastus. Lippujen tarkastuskin puhelimesta oli sujunut hyvin, tosin oli jäänyt mielikuva, että tarkastuksessa oli luotettu enemmän manuaaliseen tapaan kuin automaatioon. Olimme lukeneet jostain, että stadionilla pitää olla maskit, mutta ilmeisesti ei ollut, koska niitä ei juuri näkynyt.

Vieraiden lähdettyä vietimme muutaman päivän hiljaiseloa, mutta sitten ryhdistäydyimme ja suuntasimme golfaamaan  Le Provencaliin. Vähemmän harjoitteleva teki kierroksella 3 paria ja päivä oli oikein mukava muutenkin. Edelle sattui 10-jalkainen seurue, 3 pelaajaa ja yksi koira. Pelasivat hitaasti. Toki suositellussa ajassa 2 t 10 minuuttia (9 r), ehkä hiukan yli, mutta koska heitä oli vain kolme, näyttivät olevan ihan hyviä pelaajia ja edessä ei ollut ketään, odotimme hiukan ripeämpää toimintaa. Aika näytti kuluvan seurusteluun ja vieläpä greenillä ja greenin vieressä seurusteluun, kun väylä oli saatu pelattua. Muistelimme aiempia kokemuksiamme, kun kierros on kestänyt lähemmäs kolme tuntia, eihän se sinänsä mitään, mutta kerran melkein myöhästyimme lounaalta, vaikka jätimme viimeisen väylän väliin. Ehkäpä suuntaamme välillä muualle.

 

 

 

Syksyn 2021 lokakuussa Nizzaan

Matkavalmistelujen luulisi sujuvan rutiinilla. Pakkaaminen menossa ja lukematon määrä pieniä asioita hoidettu.  Isoin asia vaan on edelleen kesken.  Toinen meistä odottelee hammasriviä, joka mahdollistaisi muunkin syömisen kuin sosekeitot. Vielä eletään toivossa, vielä kaksi päivää aikaa.

Oletamme koronarokotustodistusten avaavan ovet matkalla. Ensimmäiset vieraat saapuvat heti seuraavalla viikolla. Sanon ensimmäiset, koska toivomme muidenkin rohkenevan matkaan. Suomalaisia on Nizzassa jo vaikka kuinka paljon ja tapaamisia voi järjestää.

No, hampaat saatiin, matkaan ja perille päästiin. Rokotustodistukset ovat kelvanneet ja kaikki tuntuu olevan melkein kuin ennen. Korona ei ole kuitenkaan ohi. Ihmisiä on  paljon enemmän liikkeellä kuin viime vuonna. Sisätiloissa pitää edelleen pitää maskia ja ulkonakin niitä näkee käytettävän entiseen malliin. Ranskan rokotekattavuus on yllättävän suuri, johtuneeko rokotepassin käytöstä, joka on kannustanut ottamaan rokotteen. Testaus oli aiemmin ilmaista, nyt se muuttui maksulliseksi, itse kyllä mieluummin ottaisin rokotteen kuin kävisin joka kolmas päivä testissä, vaikka ilmaisessa, mutta jokainen tyylillään. Koronapassia vastaan protestoidaan, mutta tuskinpa sillä on itse asiaan vaikutusta. Ilmaantuvuus on paljon alhaisemmalla tasolla kuin tällä hetkellä Suomessa, missä taas rokotekattavuus on alhaisemmalla tasolla, olisikohan näillä asioilla  joku yhteys. Tilanne saattaa kuitenkin kääntyä ihan minkälaiseksi tahansa, joten matkustukseen liittyy edelleen epävarmuuksia.

Pikkukauppamme ovat ennallaan, pakastekaupassa kävimme hakemassa vieraille helposti laitettavia perusjuttuja, ankankoipia, merianturafileitä, vihannessekoituksia yms. Huomenna suuntaamme perustarvikkeiden hakuun omaan Carrefourimme, jossa emme viime vuonna käyneet kertaakaan. Yritämme mennä hiljaiseen aikaan, siellä on kuitenkin  hyvin ahdasta ja viime vuonna päättelimme, ettei ole välttämätöntä siellä asioida. Huom. täällä on edelleen voimassa rajoituksia, kuinka paljon kerralla saa olla asiakkaita sisällä.

Toistaiseksi siis hiljaiseloa kotioloissa.

Nizza-Helsinki huhtikuussa 2021

Olimme siirtäneet paluumatkaamme kahdella viikolla eteenpäin. Sää ei oikein suosinut, kevät oli normaalia kylmempi, pari kolme kertaa oli uimakausi avattu ja sitten kaivettu taas lämpimiä vaatteita esiin. Paluumatkan aikataulu yritettiin sovittaa pariin reunaehtoon. Saksan läpi ajaminen onnistuu paremmin sunnuntaina, onhan kakkoskuski varsinainen sunnuntaiajaja jo perusluonteeltaan, eli rauhallisesti eteenpäin. Sunnuntaina ei ole raskasta liikennettä, vaan rekat pysyvät tien varren levähdyspaikoilla. Toinen ehto, koronatestin tulos on negatiivinen. Nizzasta ei siis uskalla lähteä ilman testitulosta, Ranskan ja Saksan rajalla vaaditaan testi, majoittumiseen vaaditaan testi, laivaan tarvittava testi korkeintaan 72 tuntia vanha, ja Suomessa Vuosaaressa pitää olla testi tai se tehdään jälleen. Runsaasta informaatiosta piti ottaa selvää, mikä testi mihinkin kelpaisi. Kun sitten huomioi testipaikkojen aukioloajat viikonloppuisin, tuloksen valmistumisajan ja saako varmasti englanninkielisen paperin mukaansa jne., soppa oli valmis ja seurasi monta unetonta yötä. Ystävien tiedot oli kullanarvoisia ja vuokraemäntämme avulla saimme testiajan lähiapteekista lähtöaamuksi klo 9 ja sieltä oikean paperin, se olisi voimassa vielä laivaan mennessä, mutta ei enää Vuosaaressa.

Kirjoitimme hyvissä ajoin vakimajapaikkaamme Rhonen rannalla (Hotel Restaurant Le Bellevue, Les Roches de Condrieu, 450 km Nizzasta. suosittelemme lämpimästi!), vakuutimme olevamme negatiivisia ja tarvitsevamme yhden yön majoituksen ja ruokaa. Nizzaan jäi loistava kesäinen sää, matkalla auton mittarissa oli parhaimmilaan 25 astetta. Matka sujui hyvin, eikä kukaan kysynyt mitään. Perillä saimme tutun huoneen, illalliseksi lohta tai ankanmaksaa, pääruuaksi kampasimpukoita. Pihvi olisi ollut vaihtoehtona. Täydellinen aamiainen toimitettiin illalla huoneeseen, myös kahvin- ja vedenkeitin.

Seuraava yöpaikka oli varattu Strasbourgista, Ibis-ketjun hotelli. Ajoimme navigaattorin avulla hotelliin, kas, tuossahan se on, missäs parkkipaikka. Seikkailimme aikamme hallissa etsien hotellin parkkipaikkoja ja kiipesimme portaat ylös respaan. Ei, ei täällä ole sellaista varausta. Ei ehkä oltu ihan ensimmäiset, koska mies soitti jonnekin ja meille selvisi, että olemme väärässä hotellissa. Olimme jo maksaneet huoneen, ei oikein huvittanut maksaa toista kertaa. Ystävällinen henkilökunta vakuutti meidän löytävän oikean hotellin, neuvoivat tien, ei ole kaukana, kirjoittivat vielä nimen ja puhelinnumeron lapulle. Oikeassa hotellissa respa kysyi, olemmeko ne, jotka meni väärään hotelliin ja naureskeltiin yhdessä erehdykselle. Itse ajateltiin, että jos tämä jää ainoaksi matkan kommellukseksi, vähällä päästään.

  Aamulla matkaan. Rajalla oli poliisiautoja, mutta kukaan ei pysäyttänyt. Koko matkan aikana siis ei mitään tarkastuksia missään. Sen sijaan Angela lähetti tekstiviestin, missä toivotettiin tervetulleeksi ja nettiosoitteen, mistä löytyy säännöt ja ohjeet maahantulolle. Me oltiin moneen kertaan etukäteen tutkittu sivuja ja päätelty, että transit on meille mahdollinen, kunhan poistutaan välittömästi maasta, ja niinhän me aiottiin tehdä. Travemunden lähellä tuli vielä saman sisältöinen viesti toisesta numerosta. Siis sekä meitä että rajoja valvotaan. Tarpeetonta kai mainita, että viestit tuli vain kakkoskuskin puhelimeen, ja kakkoskuskihan muutenkin huolehtii kaikenlaisista  asioista. Matkalla pari kertaa bensa alkoi loppua yllättäen ja nopeasti. Kuskilla oli aika raskas kaasujalka. Muistelimme kaiholla diesel-Sitikoitamme, pumpulla käytiin kerran reissun aikana. Nyt oltiin ajeltu tovi Frankfurtin ohi, aina käännytty sinnepäin, missä ei ollut huoltoasemaa. No, tulihan se vihdoin. Sitten puhuttiin, kuinka nyt pidetään varamme ja otetaan ajoissa polttoainetta. Kakkoskuskilla on kevyempi jalka, ja bensaa tuntui riittävän. Kunnes vaihdettiin kuskia ja alettiin tähyilemään huoltoasemaa. Ajettiin tietyöalueella, jossa osa kaistoista johdettiin vasemmalle ja onneksi huomattiin kyltti, jossa ohjeistettiin pysymään oikealla, jos haluaa seuraavalle levähdysalueelle. Mittari ei enää näyttänyt mitään, kun päästiin alueelle. Toki navigaattori näyttää kaikki lähikylien huoltoasemat, mutta yleensä moottoritien varrella niitä on riittävällä tiheydellä. Muistettiin myös, että tällaisten yllättävien tilanteiden varalle meillä on Autoliiton tiepalvelusopimus, matkan katketessa on mahdollisuus saada apua.

Travemundessa saatiin syötävää ystävien löytämästä italialaisravintola Bellavistasta, Kaiserallee 1. Mekin voimme suositella lämpimästi. Haettiin pizzan mukaan (11 euroa, erinomainen) ja kyllähän se satamassa maistui laivaa odotellessa.  

 

Huhtikuu 2021 - uimakausi avattu

Maaliskuun viimeisenä päivänä presidentti Macron ilmestyi televisioon ja ilmoitti rajoitusten koskevan koko maata neljä viikkoa eteenpäin lauantaista alkaen. Koulut suljetaan ja liikkumista rajoitetaan myös päiväsaikaan,  on pysyttävä 10 kilometrin säteellä kotoa, ellei ole luvallista asiaa. Asiat on tarkoin lueteltu ja joka päivä uutisissa esitetään katsojien kysymyksiä ja saadaan vastaus, kuuluuko kysyjän asia noihin luvallisiin. Lupalappua ei uusien säännösten mukaan tarvitse täyttää päiväsaikaan pysyttäessä tuon 10 km säteellä. Meille tämä ei tuonut muutosta, paitsi, kun toivoimme vapauden koittavan 18.4 niin nyt rajoitukset jatkuvat vapun yli. Mitään mahdollisuuksia päästä ravintolaan tällä kaudella  ei ole, ja taitaa golfin peluukin rajoittua tuon lähipelikentän kiertämiseen. Voi olla, että sekään ei onnistu, kun koulujen loma osuu huhtikuulle. Olimme keskiviikkona siellä,  ja siellä oli ilahduttavasti ryhmä lapsia pelaamassa ohjaajan johdolla. Arvattavasti  ja toivottavasti lomaviikkoina junioreita tulee kentälle enemmänkin.

Mutta, uimakausi on  avattu ja vastaavasti lämmityskausi on ohi. Altaan vesi on 19-20 astetta, aurinko paistaa, koristepuut kukkivat, linnut laulavat. Paitsi, ettei asiat nyt sentään näin mene. Kevät keikkuen tulee, ja tänä vuonna erityisesti. Keski-Ranskassa on ollut hallaöitä, viljelijät taistelivat hallaa vastaan kaikin keinoin, mutta osa viini- ja hedelmäsadosta on tuhoutunut. Meillä ei sentään alle nollan ole yöt menneet, mutta lämmitys on jatkunut ja jo pari kertaa sivuun siirretyt talvivaatteet kaivettiin jälleen etualalle. Uimapuku sen sijaan siirrettiin takahyllylle. Olemme sen verran ylempänä, että aurinkoisinakin päivinä tuuli tuntuu kylmältä, ja pidempi golfkierros päättyi kädet kohmeessa sadekuuroon. Eipä siis ihme, että kotimatka on jo mielessä. Olemme yrittäneet ottaa selvää kaikista säännöksistä, mikä meitä mahdollisesti koskisi, ja koronatesti on varattu lähiapteekista perjantaiksi. Sillä sitten pitää ehtiä 48 tunnissa Saksaan ja 72 tunnissa laivaan. Ns. PCR-testiä ei olisi ehtinyt ottaa niin, että varmuudella ehtisi (viikonloppu huomioitava) ja ilman testiä ei oikein parane lähteä Nizzasta. Yövymme Ranskan puolella, koska Saksassa hotelleilla on rajoituksia vieraiden suhteen. Säännökset muuttuvat yhtenään ja mitään varmuutta mistään ei ole. Luultavimmin kukaan ei kysy mitään, mutta on yritetty varautua ainakin jotenkin.

Kotiin on aikomus tilata ruokaa netistä, kotitonttu noutaa ja  toimittaa tavarat jääkaappiin. Netistä löytyikin vuosi sitten toimitettu tilaus, eikä paljon muutoksia tarvinnut tehdä. Simaa, tippaleipiä, piimää, viilejä, ruisleipää, siinäpä oleellisimmat, jotka oli jo valmiina.

Kevät keikkuen tulee - pysytään kotona myös maaliskuussa 2021

Nautimme jo lämpimistä kevätpäivistä, golfkentällä oltiin shortseissa tai ainakin lyhythihaisessa puserossa, talven jälkeen on hyvä saada aurinkoa ja sen myötä D-vitamiinia. Mutta nyt pohjoisesta vyöryi kylmää ilmaa aina tänne  Välimerelle asti. Kaivettiin taas villapuserot esille ja pelattiin parin tanskalaisrouvan kanssa, joista toisella oli paksu villapipo päässään. Kipa paleli ja luuli jättäneensä vahingossa villapuseron pois, mutta olihan se päällä, kerroksia vaan  oli niin monta ja tuulitakki päällimmäisenä.  

 Koronarajoituksia lisättiin niillä alueilla, missä tauti eniten jyllää. Tehohoitopaikat on täynnä ja potilaita siirrellään alueelta toiselle. Valitettavasti tämä alue kuuluu noihin pahimpiin.  Rokotukset ovat menossa, mutta etenevät tuskastuttavan hitaasti. Ranskassa taitaa  myös olla paljon niitä, jotka eivät ota rokotuksia, vuosittaisia influenssarokotuksia on aina mainostettu televisiossa näyttävästi ja samoin nyt myös koronarokotusta. Kausi-influenssasta tai  normaalisti kiertävästä vatsataudista ei ole tänä vuonna puhunut kukaan, rajoitukset ja käsienpesu on ilmeisen hyödyllistä. Liikenneonnettomuuksia verrattuna vastaavaan aikaan viime vuonna ennen koronaa oli kuulemma tänä vuonna 20 % vähemmän. Eli, jos koronan aiheuttama kuolleisuus ei näy kokonaistilastoissa, asia on hyvin monimutkainen ja vaatii asioiden perusteellista tutkimista, tämä on vain yksi esimerkki mahdollisista vaikuttavista tekijöistä.

Mutta me olemme siis palanneet samaan tilanteeseen, missä olimme vuosi sitten. Ulkoilu on tosin mahdollista ilman aikarajaa 10 km säteellä kotoa. No, eipä ole golfkenttiä ihan noissa rajoissa meiltä yhtä pikku paikkaa lukuun ottamatta. Yllättäen myös kukkakaupat ja kampaamot saa olla auki. Lapun kanssa siis liikutaan välttämättömillä asioilla. Kotiravintolan terassi avautuu viikonloppuna, kun on luvattu lämpenevää, mutta syöjiä ei taida olla muita kuin me. Ruokavieraista tuli mieleen mustavalkoinen kisu, joka meitä joskus käy tervehtimässä ja saattaa nauttia hiukan välipalaa. Viimeksi tarjosin varta vasten ostettua pateeta murojen asemasta, kissa söi vähän ja sen jälkeen ei ole ilmestynyt ruuan hakuun, on kyllä nähty kulkevan pihan poikki, ettei ihan ruokamyrkytystä saanut. Mutta jossain muualla on paremmat tarjoilut.

 

Koronavuosi 2021

Toinen koronavuosi on alkanut. Olimme syksyllä Nizzaan tullessamme huomattavan toiveikkaita, että keväällä pääsisimme melko normaalisti palaamaan Suomeen. Nyt ymmärrämme, että se ei ole todennäköistä eikä  edes mahdollista. Viruksesta on kehkeytynyt helpommin tarttuvia muunnoksia ja luvut ovat menossa ylöspäin vähän siellä sun täällä. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niillä ei ole vielä taudin leviämisen kannalta  vaikutusta. Ravintolat ovat kiinni edelleen, ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 18 ja nyt tulee kaksi viikonloppua käsittävä sulku, pysytään taas kotona totuttuun tapaan. Golfia olemme päässeet pelaamaan, sää on jo kovasti keväinen ja kentät kuivuneet. Pelaajia tuntuu olevan tavallista enemmän, golf kuuluu harvoihin mahdollisiin harrastuksiin ja kentällä ei tarvitse myöskään pitää maskia, joten siellä kävely on mukavampaa kun kaupungilla. Turisteja on  sankoin joukoin tullut Nizzaan, muutama viikko sitten ihmettelimme, kun pitkän hiljaiselon jälkeen tuntui koneita saapuvan yhtenään. Jostain olen lukenut, että  lentoja oli  noin 20 päivässä hiljaisimpana aikana ja nyt jo 120 päivässä. Loma-ajan huomaa myös autoista, talvella suurimmalla osalla autoista on rekisterikilvessä 06, eli tämän departemantin numero, mutta nyt näkee runsaasti muualta kotoisin olevia autoja. Eipä siis ihme, että täällä on erityisen vaikea  koronatilanne ja sairaalat täynnä. Kuri on löystynyt, take-away -pisteisiin on ilmestynyt ulos muutama pöytä ja väki siemailee aperitiivia tilaustaan odotellessa. Nyt onkin sitten alkoholin juominen kielletty ulkona yleisillä paikoilla, kukapa olisi tullut ajatelleeksi moista! Kurin pysymisen varmistukseen on valjastettu enemmän poliiseja, eli kauppoihin ei todellakaan ole asiaa ilman käsidesiannosta ovella ja maskia, ja kerralla sisään tulevien määrää on seurattava  tarkasti. Poliisit huomauttavat puutteista ja jakavat sakkoja. Mielellämme siis käymme pikkukaupoissamme, kaksi asiakasta leipäkauppaan ja lihakauppaan, 5 Proxiin, helppo vilkaista itse, pitääkö jäädä odottamaan ulkopuolelle ja toisaalta, yritämme käydä kaupassa hiljaisina aikoina.

Koronan ohella on toinenkin riesa, onneksi se on kuitenkin tavallaan tilapäinen. Ilmanlaatu on huono, jopa niin huono, että ajonopeuksia on rajoitettu ja puiden poltto kielletty. Olisiko alkuperäinen syy Saharan hiekka, jota levisi aina Suomeen asti, mene ja tiedä, tyyni sää pitää saasteet vakaasti paikallaan. Meillä pihassa seisova auto sai hienon hiekkapölykerroksen päälleen, ajattelimme mennä pesuun, mutta siellä oli pitkä jono, eli kaikilla sama ongelma. Täällä liikenne on suurin ilmanlaadun pilaaja, tällä hetkellä lähinnä autoliikenne. Lentokenttä sijaitsee niin lähellä, käytännössä keskellä kaupunkia, että sillä on kuulemma huomattava vaikutus, mutta nythän lentoliikenne on normaalia vähäisempää. Lämmitys ja roskien poltto on sitten oma lajinsa, roskia ei saisi polttaa, mutta nyt on puiden ja pensaiden leikkausaika, ja risukasat palavat siellä sun täällä. Lämmityskausi onneksi alkaa olla takanapäin, aika monesta savupiipusta tupruttaa savua kaiken päivää siihen malliin, ettei siellä ainakaan kuivia koivuklapeja polteta. Teollisuuttahan tällä alueella on vähän, joten se ei saasteita selitä.

Päivät siis kuluvat kotona ja mahdollisuuksien mukaan golfkentällä. Aurinko paistaa, linnut konsertoivat aamuisin, koristepuut ja -pensaat kukkivat, päivä on pidentynyt ja sää lämmennyt.

 

Talvi Nizzassa tammikuussa 2021

Tammikuun toisesta päivästä alkaen  täällä tuli ulkonaliikkumiskielto  (couvre feu) voimaan jo klo 18 alkaen. Meitä se ei varsinaisesti haittaa, kauppa-asiat hoidetaan aamupäivisin ja muukin liikkuminen tapahtuu valoisaan aikaan. Ihmetellään kyllä vähän, miten työssäkäyvät pärjäävät, ja eikö se aiheuta kauppoihin ruuhkaa juuri ennen sulkemisaikaa. Ollaan joskus  käyty jossain isossa marketissa kuuden maissa illalla, ja on ollut suorastaan vaikea löytää parkkipaikkaa  sinänsä valtavilta parkkialueilta ja kaupoissa on ollut todella ahdasta ja kassajonot pitkät.

Jos on joku laillinen syy liikkua tuon kellonajan jälkeen, pitää taas täyttää virallinen lappu. Onneksi sentään ovat laittaneet omaan "koronavilkku" -sovellukseensa tuon todistuksen, tämä on omien laskujeni mukaan jo neljäs versio asiasta, eikä vanhat laput  kelpaa. Sakko on 135 euroa, ei kannata ottaa riskiä. No, meistä toinen sai joulunpyhien aikaan hammassäryn, ja joutui menemään vuoden vaihteen jälkeen hammaslääkärille, aika oli 17.30. Arveltiin, ettei mitenkään ehdi kotiin ennen klo 18 ja  ladattiin "tousanticovid" puhelimeen.. Ei tullut tarkastusta, ja oli kuulemma kuuden aikaan vielä paljon väkeä liikkeellä. Eilen tulimme golfista niin myöhään, että olimme kotona juuri ennen kuutta. Emme olleet mitenkään viimeisiä kotiin kiiruhtajia, ruuhkaa ja jonoja oli matkalla. Meidän pikkukaupatkin näyttivät olevan vielä auki ja luulemme, ettei tarkastuksia ja sakottamisia aloiteta ainakaan tasan klo 18.

Sää on todella talvinen. Alemmillakin kukkuloilla on kaunis valkoinen lumipeite. Meillä ei sentään, vaikka olemmekin sen verran ylhäällä, että meillä on  lämpöä  pari astetta vähemmän kuin Nizzassa kerrotaan olevan. Eilen illalla golfkentällä Opiossa oli lähtiessämme +4 astetta, aurinko oli juuri laskemassa. Nizzassa auton mittarissa oli +7 astetta ja meillä täällä  omassa ulkomittarissa +6. Yleensä tähän aikaan olemme kotona Suomessa, ja joskus olemme haaveilleet lähtevämme lämpimämmille seuduille. Aikoinaan olimme Madeiralla useampana vuotena joulun ja uuden vuoden tietämillä. Aina ei ollut kovin lämmintä, ei varsinkaan saaren pohjoispuolella, missä yritimme sytyttää hotellihuoneen takkaan tulta, paksu puu oli kuin kiveä ja sytytykseen oli kasa sytytyspaloja, se jotenkuten onnistui, paikalle tuotu sähköpatteri oli täysillä ja me kömmimme raput ylös makuutilaan, jossa ei ollut mitään lämmitystä, näytti paremminkin, että katonrajassa oli tuuletus suoraan auki ulos.

Lämmikkeeksi keitellään nyt lihakeittoa, "pot au feu"  ja odotetaan talven jossain vaiheessa hellittävän.

Joulu 2020 Villa Bellevuessa

 

Kummallinen vuosi lähenee loppuaan. Ensimmäiset kansalaiset ovat saaneet koronarokotteensa, tautiin, josta vuosi sitten emme olleet vielä kuulleetkaan. Eikä tässä kaikki, Amerikkaan on valittu uusi presidentti ja Brexitin jälkeinen kauppasopimus EU:n ja brittien välillä on syntynyt. Täällä näistä on uutisoitu hyvin maltillisesti.  Meidän joulunviettomme on aivan sivuseikka näiden tapahtumien rinnalla, mutta perinteitä kunnioittaen sitä vietimme. Tänä vuonna varasimme lihakaupastamme helmikanan, jonka paistaminen onnistui mielestämme erittäin hyvin. Siitä syötiin pari-kolme kertaa, rippeet käytettiin salaattiin ja vielä keitettiin luista liemi. Joulupäivän iltana saatiin valkoinen joulu, ukkoskuuro ja rakeita. Yö oli niin kylmä, että vielä aamulla polulla oli riitettä. Jouluhalon tilasimme jälleen Gambettalla olevasta suklaapuodista.

Liikkumisrajoituksia höllennettiin kuun alussa, sai liikkua 20 km säteellä 3 tuntia päivässä, edelleen lupalappu mukana. Kävimme rantakävelyillä, mutta kun kahvilat ja ravintolat edelleen pysyivät kiinni, se ei ollut niin hauskaa. Matkoineen golfkierrokseen meillä ei riitä 3 tuntia, tosin kuulimme, että kukaan täällä ei ollut joutunut tarkastukseen, ja toisilla kentillä oli annettu pelata jopa koko kierros. No, se ei ole sinänsä ihmeellistä, monet suomalaispelaajat  sanovat helposti suoriutuvansa kierroksesta alle 3 tunnissa, kunhan vaan ei ole senioreita edessä. Lopulta ennen joulua päiväsajan liikkumisrajoitukset poistettiin, ja suuntasimme golf-kentälle. Valitettavasti vain sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmäksi, ensimmäistä peliä ennen oli satanut tosi rankasti ja kenttä oli likomärkä. Toinen yritys peruuntui kokonaan koko päivän sateen takia. Eilen pääsimme pelaamaan,  ja vaikka lämpöasteita ei ollut paljoa, oli tyyntä ja poutaa, välillä ihan aurinkoakin, joten itse asiassa erinomainen pelisää. Hyvin käytetty päivä.

 Ravintolat eivät ole avautuneet, ja yöllinen ulkonaliikkumiskielto alkaa jo klo 20, mutta eipä näillä ole merkitystä meidän olemiseen. Oikeasti kyllä tekisi jo mieli  päästä ravintolaan syömään.

Onnellista tulevaa vuotta 2021

Jouluvalmistelut aloitettu - marraskuu 2020

Rajoitukset jatkuvat täällä edelleen, kohta tulee kolme viikkoa täyteen ja viikko vielä on edessä. Tautitapaukset ovat ainakin jossain määrin laskussa ja paine sairaaloissa hellittää. Miten sitten käy, kun rajoituksia puretaan, no, se nähdään sitten. Nyt on huolena etenkin paikalliset pikkukaupat, kaupanteko on täälläkin siirtynyt nettiin ja se hyödyttää lähinnä isoja ketjuja. Niinpä on syntynyt spontaaneja kansanliikkeitä tukemaan paikallisia yrittäjiä ja boikotoimaan suuria nettikauppoja. Suuri huoli on ollut joulukuusista, saadaanko niitä myydä ja missä. Nyt on vakuutettu, että kuusikauppa kyllä käynnistyy normaaliin tapaan, ja tämän hetkisen käsityksemme mukaan kaupat avataan muutenkin ensi viikolla, tosin tarkoin rajoituksin, kuten kuinka monta henkilöä kerralla voi kauppaan mennä. Arvaamme, että jonoja riittää, pitäähän päästä lahjaostoksille ja luulisi myös talvivaatteita ja kenkiä tarvittavan. Me yritimme pakata kotoa mukaan kaikenlaista tarpeellista ja vielä hiukan ylimääräisiä vaatteita varalle, joten ei tarvita mitään.  Voimme siis keskittyä joulunajan menujen suunnitteluun, pakastekauppa Picardilta otin mukaan jouluherkkujen esitteen. Vesi herahtaa kielelle sitä selatessa. Alkuruuissa hummeria, langustia, kampasimpukoita, tiikerirapuja, lohta jne., unohtamatta ankanmaksaa. Pääruoka pääasiassa lintua, eli kalkkunaa, helmikanaa, viiriäisiä  ym. täytteillä tai ilman. Lisukkeina vaikka perunamuusista muovattuja joulukuusia. Siinä kohtaa kävi mielessä, että missä päin maailmaa näitä kaikkia herkkuja väsätään, valikoimaan kuuluu näiden valmisruokien lisäksi loputon määrä erilaisia pikkupaloja, ei ehkä ihan kokonaan käsin tehtyjä, mutta tuskin  3d-tulostettujakaan. Viime vuonna tilasimme täytetyt viiriäisemme omasta lihakaupastamme, ne onnistuivat oikein hyvin. Alkupalat ja jouluhalko ostettiin Gambettalla olevasta Canet-suklaakaupasta, josta jo useana vuonna olemme ainakin jouluhalkomme hankkineet, valikoima on monipuolinen ja vaihtuu vuosittain. Herkullista. Kotikeittiöllä pitänee  pärjätä, ravintolat on edelleen kiinni (nouto sallittua) , avattaneen kuitenkin ennen joulua, mutta me pysymme omissa oloissamme.

Kesäisiä päiviä marraskuussa

Olemme asettuneet aloillemme. Pikku kauppamme ovat ennallaan, samat ystävälliset ihmiset ja aamupäivisin klo 9-10 välillä näyttää olevan hyvää tilaa tehdä ostoksia. Pakastekaupassa kävimme myös jo, eli ruokaa täällä kyllä riittää. Pakastekauppa on myös alkuviikosta puolen päivän aikaan hiljainen, joten kontakteja ei todellakaan tule kassaa lukuun ottamatta. Maskipakko kaikkialla, ja lupalapun kanssa kuljetaan. Onneksi todistuksen  saa puhelimeen, ja ilmeisesti täällä on myös Koronavilkkua vastaava sovellus, jossa myös tuo lupalappu, mutta ei olla  ladattu sitä.  Ei ole vielä kukaan kysynyt todistusta, ja arvellaan, ettei ihan lähikaupoille mennessä kukaan tule kysymäänkään, mutta täytyy se olla mukana. Henkka toimii kuskina ja odottaa autossa, parkkipaikkaa kun ei käytännössä ole, ja Kipa käy pikaisesti kaupassa. Kaupassa ei voi kierrellä, vaan on osattava ottaa tuotteet  reitin varrelta, takaisinpäin ei saa mennä. Joten usein jää jotain ostamatta, mutta seuraavalla kerralla tietää jo, missä mitäkin on.  Eipä tässä juuri muuten liikkeellä olla, omalla tontilla käyskennellään ja jos haluaa kuntoilla, voi aina viedä roskat, sen verran tiukka tuo ylämäki alkaa olla.  Pari kertaa päivässä nuo mäet pitänee eläkeläisen jossain kuosissa, tosin paikalliset herkkuruuat voivat olla kohtalokkaita. Tänään vasikanmaksapihvit, papuja, porkkanaraastetta, perunamuusia, paistettua sipulia ja puolukkasurvosta. Puolukoista erikoiskiitos Tumille. Koronan lisäksi terrori-iskut vaikuttavat täällä elämään, tuntuu parhaalta pysyä pois tieltä, kun ei ole tähdellistä menoa.

 Uima-altaan vesi meni vaihtoon, se on nyt varmaan tosi kylmää, mutta suunnitellaan kyllä pulahtavamme, mikäli kesäpäivät jatkuu tähän malliin. Uutuutena täällä on pingispöytä, ei taida olla meidän vahvoja lajeja, mutta ehtii kyllä tulla. Golfkentät on kiinni.

Täälläkin televisiossa seurataan USA:n jokseenkin sekavia vaaleja, vaikka kaikkea puhetta emme ymmärräkään, silti mukava katsoa, miten ja mitä muualla ajatellaan. Tutut ohjelmat ovat myös paikallaan, ja ranskankielen sanoja palautuu mieleen.