Miljoonille turisteille Pariisi ei ole vain Ranskan pääkaupunki, vaan paljon enemmän. Capital mondiale, jossa jo vuosisatojen ajan on käyty paitsi turisteina, myös opiskelemassa ja työskentelemässä, jopa meidän kaukaisesta maastamme. Meidän ensimmäiset Pariisin matkamme tapahtuivat kaukaisella 1960 -luvulla, ja ensimmäinen yhteinen matka 1970-luvun alussa. Toistaiseksi viimeinen matka oli sekin viime vuosituhannella. Tuskin Pariisi on kuitenkaan muuttunut, vaikka kaikki eivät kokisikaan sitä niin vastustamattomana paikkana, jonne voi ja pitää palata aina uudelleen, tai jos on mahdollisuus matkustaa vain kerran elämässään, ehdoton ykkönen kohteeksi on Pariisi. Koulussa historiaa lukeneina tunnemme myös Ranskan ja Pariisin historiaa ja ensimmäisillä matkoillamme kuljimme aamusta myöhään iltaan niin Versaillesin, Fontainebleun, St. Denisin kuin myös Seinen rannat, Pigallen, Champs Elyseen jne. loputtomiin. Kovasti turvalliselta se nuorena tuntui ja varmaan olikin.
Ensimmäisellä yhteisellä matkalla majapaikka oli vaatimaton hotelli vasemmalla rannalla, lähellä metroasemaa, ja ennen iltaretkeä meillä oli tapana käydä lasillisella läheisessä kahvilassa. Sinne paikalliset työmiehet tulivat lasilliselle ennen kotiin menoa ja seurasimme jokailtaisia tervehtimisseremonioita uteliaina. Toisella matkalla majapaikka oli jo vaihtunut "hyväksi osoitteeksi", hotelli astetta tasokkaammaksi, mutta huone oli minikokoinen. Hotellissa oli menossa kuitenkin remontti, ja toiseksi viikoksi meidät siirrettiin isompaan kadun puoleiseen huoneeseen. Kadun yli seurasimme vastapäisen ravintolan, Prunier, menoa. Hienoja seurueita meni sisään, tarjoilijat juoksuttivat lautasia edestakaisin, meidän näkymä oli tavallaan keittiö puolelle, mutta sisäänkäynti oli samalla puolella ja keittiön ikunat auki. Päätimme jonain päivänä tulla takaisin ja syödä kyseisessä ravintolassa, joka nyt ylitti mahdollisuutemme. Pariisi oli niin kallis meille, että laskimme joka päivä matkakassamme (ei, ei, siihen aikaan ei ollut luottokortteja, pankkiautomaatteja, kännyköitä vaan postissa käytiin soittamassa Suomeen). No, matkakassaa tasoitti "työlounas". Henkka oli järjestänyt tutustumiskäynnin työpaikkansa ranskalaiseen tytäryhtiöön ja pääsimme sinne lounaalle. Meille se oli aivan käsittämätön tapahtuma, aloitettiin samppanjalla ja ateria työmaaruokalassa käsitti 5 ruokalajia. Taidettiin olla vähän päissämmekin, juttu ainakin luisti sujuvasti ruotsin kielellä. Kävimme muuten sitten myöhempinä vuosina syömässä Prunierissa eikä petytty. Pitäisi palata Pariisiin lähiaikoina jos sitten uskaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti