Kummallista, kuinka asiat unohtuvat. Olimme suunnitelleet St Paulin retkeä jo pitkään, siellä on aina mukava kävellä ja lounaspaikoissa on valinnan varaa. Bussi 400 vie mukavasti perille, noin tunnin matka, jonka aikana voi ihailla maisemia. Netistä löytyi bussiaikataulut, ja kuinkas muistui mieleen Foundation Maeght, taidekokoelma, jota emme koskaan ole käyneet katsomassa. Elikä jäädään pois samannimisellä pysäkillä juuri ennen St Paulia ja kävellään, kartan mukaan aika lyhyt matka. Loistava retkisuunnitelma. Ensimmäinen unohdus paljastui bussipysäkillä. Huomattiin busseissa Ranskan liput ja ihmeteltiin, miksi. No, vilkaisu kännykkään (onneksi mukana), on 11. marraskuuta, 1. maailmansodan päättymisen muistopäivä, eli siis bussit kulkevat sunnuntai-aikataulun mukaan, monet museot ja nähtävyydet on kiinni, kaupat sulkevat iltapäiväksi jne. Ilmankos liikennekin oli aika hiljaista, sen sijaan pyöräilyryhmiä näkyi useita. Olimme vakuuttuneita, että taidemuseo on auki, koska netin mukaan se on joka päivä auki ilman poikkeuksia. Odoteltiin siis rauhassa bussia 40 minuuttia lisää ja matkattiin määränpäähän. No, mikäs muu sitten oli unohtunut? Kartalla noin 400 metriä tarkoittaa kyllä 400 metriä, mutta täällä siihen sisältyy noin 300 metriä lähes pystysuoraan ylöspäin. Tai alaspäin, tai siis ensin ylös, sitten alas, taas ylös jne. tai päinvastoin. Puolessavälissä mäkeä oli pari miestä, joilta kysymään, onkohan matka pitkäkin. Monsieur ihmetteli, eikö meillä ole autoa ja me pudistelimme päätämme, no ihan parkkipaikkojen jälkeen vasemmalle, ehkä 10 minuuttia. Siihen saakka kiivettyään Henkan lonkka päätti ettei pysty enää kiipeämään ja Kipa kipaisi katsomassa kuinka pitkälti vielä. Aikaa kului ja Henkka luuli jo Kipan menneen yksin taidemuseoon ja kiviaitakin oli kylmä istua. Kun Kipa viimein tuli takaisin hän totesi että pitkälti on vielä ja koko ajan vain ylöspäin. Museon edessä on kylläkin parkkipaikka jonka Henkka oli jo tajunnut kun autoja kulki mäkeä ylös yhtenään. Jäi tällä kertaa taide näkemättä, mutta päätimme, että ensi vuonna 11. marraskuuta ajamme paikkaan autolla. Ylhäällä on parkkipaikka, ainakaan nyt siellä ei ollut tungosta ja paikka siis oli auki. Palasimme bussilla takaisin Nizzaan. Menomatkalla olimme jo huomanneet paljon kylttejä Polygone Riviera, tiedämme sen olevan uusi ostoskeskus, mutta emme sen enempää. Katsotaan nyt, josko jonain päivänä unohdamme, että sellaiset eivät ole meitä varten ja suuntaamme sinne joko autolla tai sitten junalla ja bussilla, aika monimutkainen (ja turha) retki on edessä siinä tapauksessa.
Kotiin päästyä lämmitettiin ruuat pakastelokerosta ja avattiin päivän kunniaksi punaviinipullo, pari viikkoa sitten golfkisasta saatu 2. palkinto. Oikein hyvää punaviiniä. Salut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti