Seuran kisapäivä valkeni kirkkaana, mutta kylmänä. Toinen meistä jäi edellisen kerran vakuuttelun mukaisesti kotiin, ja innokas golfaaja keräsi varusteensa ja liftasi kentälle. Auton ajo on hiukan pelottavaa Nizzassa, autopaikka sellainen, ettei siihen ilman avustajaa kykene mitenkään kolhuitta ajamaan ja pimeässä voi vielä eksyä. Onhan näitä syitä. Klo 10 piti aloittaa, mutta greenit oli jäässä! Aurinko lämmitti, odotettiin tunti ja päästiin matkaan. Vaihtoehtona olisi ollut pelata takaysi, syödä lounas ja pelata loput, olisihan sekin kelvannut. Tämän järjestyksen mukaan olemme kaksistaan toisinaan pelanneet, mutta totta puhuen lounaan jälkeen pelaaminen on aika raskasta.
Greenit oli minun mielestä edelleen jäässä, tai ainakin minun putterini, ja peli tuntui raskaalta ja jotenkin tahmealta. Talvitamineissa on kömpelöä pelata. Aloittaessamme 18. tiiltä sinne ilmestyi kierroksen kiertänyt madame, joka näytti olevan jäätymispisteessä. Minulla ei ollut kylmä vaan vaatetta oli tarpeeksi päällä, onneksi oli tyyntä. Kentällä on muutama tosi ikävä väylä, kuten 11 ja 12, kylmiä ja kosteita ja kaikin puolin omituisia. Väylä 12 kaartuu, ja myös tie tekee vastaavan kaarroksen asettaen kumpaan suuntaan tahansa kulkevat vastakkaisen väylän eteen, pitkä suora lyönti väylällä 13 kantaa tielle asti (ei meistä kummankaan lyönnit). Tällä kerralla palloja ei hävinnyt, vaan pelasin samalla pallolla koko kierroksen. Yllätys oli lopussa, kun laskimme pisteet, olin itse asiassa pelannut hyvän kierroksen, 28 bogipistettä. Kisan parhaalla oli huikeat 35 pistettä, tulos on vaatimaton siihen nähden, mutta minulle hyvä, usein on tästä jääty kauaksi jälkeen.
Palkintoja oli runsaasti ja arpajaisvoitot lisäksi, joten aika moni poistui tyytyväisenä paikalta. Toivottavasti kaikilla oli muutenkin mukavaa, ainakin minulla oli, kiitos järjestäjien vaivannäön ja loistavan peliseuran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti