Petankki-kisa

Torstai-aamu oli sateinen, mutta valmistelimme Antibesiin lähtöä ja sitten sähköpostiin tuli ilmoitus, että kisa pidetään, sateen odotetaan loppuvan puoleen päivään mennessä. Päätimme lähteä asemalle varmuuden vuoksi yhtä bussia aiemmin, ja niinhän siinä kävi, että ehdimme vielä sitäkin aikaisempaan bussiin. Liekö kaatosade saanut askeliin ripeyttä. Asemalla ostimme liput automaatista, ilmeisesti tällä kerralla osasimme ottaa oikeat liput ja sitten katselemaan junia. Asemalla seisoi yksi juna, josta ihmiset säntäsivät ulos ja B-raiteella seisovaan junaan, me perässä ja kysymään virkailijalta meneekö Antibesiin. Sisään, ja juna lähti saman tien. Eli nyt olimme noin tunnin etuajassa menossa petankki-paikalle.
Ei haittaa, Antibesissa satoi vain hiukan, päätimme kuitenkin ostaa uuden sateenvarjon varmuuden vuoksi, kun entinen oli aivan repaleinen. Kahvit Pimm'sissä, evästä kävelykadun herkkukaupasta ja kohti satamaa, missä järjestäjät olivat jo merkanneet radat ja aperitiivit oli otettu esiin. Järjestelyt oli taas kerran aivan mahtavat, ymmärrämme kyllä kuinka paljon työtä siihen sisältyy ja  nautimme lopputuloksesta.
Pilvet alkoivat hävitä ja aurinko tuli esiin, lopulta taivas oli aivan pilvetön. Kisa oli todella tasaväkinen,  ensimmäinen pelikierros päättyi jännittävään tasatulokseen 5-5. Seuraava kierrs ei tuonut ratkaisua, sekin päätty 5-5, joten piste-ero ratkaisi tilantanteen, kuusi pistettä Antibesin hyväksi. Sanottakoon vielä, että Kirsti parinsa kanssa voitti toisen kisan ja minä parini kanssa hävisin molemmat. Pokaali oli komea ja kaiverrettu jo valmiiksi Antibesin nimelle, olivat niin varmoja voitostaan.
Siirryimme myöhäiselle lounaalle, reippaan ulkoilun jälkeen ruoka maistui. Ravintola teki hyvin mukavan vaikutuksen sekin, ja illan hämärtyessä iloinen ryhmä nizzalaisia suuntasi kohti asemaa. Matka oli suorinta tietä Michelinin mukaan 900 metriä, mutta harhaanjohtaja kierrätti joukkoa sen verran, että matkaa tuli, jälleen Michelinin mukaan, 1200 meträ.
Eli ensi vuonna uudestaan!