Osallistuimme viime viikolla seuran kisaan Biotissa. Oli taas mukavaa seuraa, kaunis ilma ja hyvä lounas, kiitos järjestävälle taholle. Alku oli ranskalaisittain sekava, eli meitä oli hyvissä ajoin ryhmä suomalaisia, jotka halusivat maksaa ja lähteä pelaamaan. Vaan caddie masterin toimisto oli ja pysyi kiinni. Lopulta paikalle tuli herra, joka antoi tarvitsijoille kärrryt ja autot ja maksut sitten kierroksen jälkeen. Kenttä oli mukavassa kunnossa, mutta kentän keskellä oleva kaivaustyö häiritsi ainakin herkempiä. Pallot, jotka sinne päätyvät, myös jäävät sinne, millään ongella niitä ei saa ylös. Ja meidän tasoisille pelaajille kaivanto on, ah niin leveä, että vaikka lyönti normaalisti yli menisikin, psykologia pudottaa sen kaivantoon riittävän usein. Riittävän usein, että mieleen todella tulee, kuinka elämä maistuisikaan ilman mailoja ja palloa.
Kohottaaksemme itsetuntoamme lähdimme eilen pelaamaan Le Provencaleen. Tutun kentän, sopivan mittaisten väylien ja kuivan sään arvelimme kohottavan mielialaa. Saimme ajan vasta 12 jälkeen, norjalaiset olivat tulleet pelaamaan, mutta se ei haitannut, tuli vähän harjoiteltuakin. Peliseuraksi saimme 2 herrasmiestä, ranskalainen ja skotti, joka asuu täällä. Pelasimme kaikki mukavan kierroksen, birdiet jäivät haaveeksi, mutta tasaisen varmaa peliä ja kerrankin ripeästi, ilman odotteluja. Meidän edellä oli lähtenyt daami opettajan kanssa, ja ripeyttä edisti sekin, että tii oli aina punaisilla Kipalle valmiina. Pari palloa katosi, mutta myös pari löytyi, joten saldo pysyi samana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti