Opio-Valbonne

Parin viikon päästä on seuran kisa Opio-Valbonnessa, joka mielestämme on mukava kenttä. Kenttä on ollut pari vuotta korjaustöiden alla, ja muuttunut edukseen. Ajattelimme poiketa paikalla ja katsoa tilannetta sekä varata ajan harjoituskierrosta varten joksikin sopivaksi päiväksi. Lounaspaikaksi valikoitui klubin ravintola, koska emme löytäneet parkkipaikkaa sieltä, missä olimme ajatelleet syödä.
Muistelimme ravintolan olevan hyvätasoinen, emmekä pettyneet tälläkään kertaa. Ankanmaksa sai alkuruokana jälleen kerran tilaisuutensa, ja Kipa nyökytteli tyytyväisenä. Päivän annos oli meriahventa, taiten ilmeisesti uunissa kypsennetty, hyvä kastike ja lisukkeet. Cafe Gourmand oli turhan iso ja makea meille. Meno ravintolassa oli hulvatonta, puoli tusinaa vaaleatukkaisia alle kouluikäisiä juoksi ympäriinsä, joku jätti itsensä säännöllisesti ulko-oven väliin ja sitten pelattiin sisällä golfia, onneksi muovimailoilla. Lopulta yksi isistä tuli rauhoittelemaan porukkaa, jonka jo olimme arvanneet ainakin osittain pohjoismaiseksi.
Loppupuolella lounastamme sisään asteli pariskunta, joka kysyi englanniksi jotain tarjoilijalta. Tiedämme, että on epähienoa kuunnella naapuripöydän keskusteluja saati kirjoittaa niistä blogissa, mutta kuulimme ja ymmärsimme pariskunnan tiedustelevan kasvisruokaa.  Tarjoilija kiiruhti keittiöön ja palasi hetken kuluttua tyytyväisenä, tottakai meillä on kasvisruokaa ja pienen keskustelun jälkeen, jota emme kuulleet, kuulimme, kuinka hän sanoi kaikkien kasvisruokien avainasanat " meat inside". Pariskunta poistui ymmärrettävästi paikalta, terveisiä vaan jos seuran kisoissa tavataan, emme tunnistaneet pariskuntaa, mutta erotimme kyllä suomenkielen.
Tuuli oli erittäin kova ja puuskainen, pelaajia näytti silti olevan. Matkalla oli tiellä valtavasti kuivia oksia ym. ja arvelimme tuulen olevan jopa vaarallisen kova. Parkkipaikalta caddiemasterille olivat polut täynnään oksia. Terassilla ei ymmärrettävästi viihtynyt kukaan, mutta muuten asiakkaita ravintolassa oli.

Seuraava päivä olikin sitten loistava golf-päivä, ja pelasimme kiireettömästi mukavan kierroksen ja söimme hyvän lounaan, tällä kerralla terassilla. Henkka pääsi alkuun vasta kahdella viimeisellä väylällä, joista tuli Par. Mutta tuulta kannattaa todella varoa, kuva on 17. väylän tiiauspaikalta, jossa edessäolevan männyn takana näkyvä valtava 10m oksa on revennyt rungosta. Ei olisi kiva tiiatessaan jäädä alle.