Lounasputkessa

Olemme useasti valitelleet sopeutumattomuuttamme täkäläisiin ruokatapoihin. Myöhään nukkuva seniori, joka nauttii suomalaistyylisen aamupalan, ei todellakaan ole nälkäinen ranskalaiseen lounasaikaan, ja iltaruoka, kas kummaa, osuu liki nukkumaan meno aikaa. Tai ainakin nälkä on  jo 6-7 aikaan illalla. Ranskassa ruoka-ajat on ne mitkä ovat, ravintoloiden ovia on turha kolkutella jos nälkä yllättää muuna aikana.  Välipaloja täällä emme juuri  nauti,  joskus iltapäiväkahvin kanssa jotain leipomon herkkuja, joita ranskalaiset ilmeisesti syövät jälkiruuaksi.
Toisin oli nuorena Ranskaa lomilla kiertäessämme, aamulla lähdettiin aikaisin liikkeelle,  hotellin aamupala oli  patongin pala hillon kera, kahvi, tai siihen aikaan usein tee, koska kahvi oli, no mielestämme  ei niin hyvää (kahvi käytiin juomassa aamupäivällä kahvilassa), ja lounasaikaan oli hillitön nälkä. Nautittu lounas ei mitenkään vähentänyt nautintoa, kun päivän ohjelman ja ajomatkan jälkeen majoituimme ja etsiydyimme tutkimaan lähistön ravintoloiden ruokalistoja ja syömään parhaalta vaikuttavaan paikkaan. Lukemattomia herkkuhetkiä, jotka vieläkin tuovat veden kielelle. Silloin maha veti ja sääret kantoivat, nyt on toisin. Ei jaksa enää välttämättä edes koko pitsaa vaan pitää pyytää mukaan ja syödä aamulla. Varmaankin pitää alkaa syödä Saksassa ns. Senior teller normaalin ja lasten annoksen välissä.

Nyt siis lounas vaatii etukäteissuunnittelua. Parempi herätä melko varhain ja juoda aamukahvit ilman turhia syömisiä ja iltaruokaa kotiin ei tarvitse varata, jos nälkä kuitenkin  yllättää, teen kanssa syödään voileivät.

Putki alkoi Nizzasta La Focacciasta, jossa tuttavapariskunnan kanssa nautittiin erinomainen lounas. Emme olleet siellä aiemmin olleet, ja ihastuimme todella ravintolaan. Henkka söi kalaa ja Kipa mustekalaa, erinomaista. Ja viiniä. Ravintola oli lounasaikaan aivan täynnä, onneksi tuttavamme olivat varanneet pöydän. Jälkiruuat vaikuttivat "kotitekoisilta", varmaan olivatkin sitä, hyviä.

 Seuraava lounas oli seuran golfin jälkeen (Old Course), siellä söimme kylmää ruokaa buffetista, vaihtoehtona päivän annos, choucrout  (hapankaalin päällä kinkkua, läskinpaloja ja makkaroita, Henkan herkku Alsacessa) , joka näytti tosi suurelta. Ja viiniä. Ulkoilun ja liikunnan jälkeen lounas ei tuottanut mitään vaikeuksia ja kotona todella vielä syötiin voileivät illalla.

 Seuraavana päivänä petankin jälkeen  meitä kokoontui iso joukko pelaajia pikkujoululounaalle (aperitiiviksi juotiin glögit), jossa perinteistä jouluruokaa, ankanmaksaa ja pääruuaksi lihaa perunoiden kera. Joku sanoi, ettei ole liikoja vihanneksia, no alkuruuassa oli vähän salaattia. Ja viiniä. Vielä jälkiruoka, ja oltiin tupaten täynnä.

 Itsenäisyyspäivänä osallistuttiin seuran järjestämälle lounaalle, hieno paikka Cannesissa. Uskomattomat näkymät, loistava sää ja juhlava tunnelma. Alkuruoka oli hieno ja näyttävä, valitettavasti puuttui makua. Pääruokana daube, haarukalla syötävän pehmeäksi haudutettu lihapala, joka oli oikein hyvä, ja vielä jälkiruoka pannacotta. Ja viiniä. Riittävää ja hyvää.

Seuraava lounas nautittiin golfin jälkeen Biotissa. Kentällä oli kisa, mutta koska maksavat asiakkaat ovat tervetulleita, marsalkka ohjasi meidät aloittamaan 10 väylältä. Alku sujui hyvin, loppu odotellessa, mutta sen verran ajoissa lopetimme, että jälleen, maksavat asiakkaat toivotettiin tervetulleiksi syömään. Päivän annos oli syöty loppuun, samoin tartar-pihvit, mutta lista on laaja ja annokset suuria. Seurueemme nautti simpukkapastaa, tonnikalapihviä ja Nizzan salaattia. Ja viiniä. Ei jaksettu jälkiruokaa.

Putken seuraava ruoka oli kenties viikon paras, tuttavarouvien kanssa Grassen suunnalla  Le Bar-sur-Loupissa La Jarrerie. Viehättävä paikka, parkkipaikat edessä, hyvä ruoka ja daamit saivat vielä ruusun poislähtiessään. Söimme ankanmaksaa alkuun, pääruuaksi kalaa "Bourrida" , Cafe Gourmand jälkiruuaksi ja viiniä, poistuimme tyytyväisinä.

Tänään piti olla putken viimeinen ravintolalounas,  Gagnes-sur-Merissä Le Grill du Boucher, valitettavasti tuttavamme sairastui ja tilaisuus peruttiin. Pikaista paranemista. Sen sijaan päädyimme kotilounaaseen, jääkaapissa oli Grand Fraisísta ostettua salaattia ja merietanoita (bulots), jotka oli jo aika syödä. Ja viiniä. Kotilounas oli kuitenkin aika kevyt, joten eiköhän illalla tarvita vielä ruokaa. Ja viiniä.

Yllä kuvat ankanmaksa-annoksesta ja kuva itsenäisyyspäivän lounaan ravintolan terassilta. Kuten kuvasta näkyy aurinko paistoi ja oli 18C lämmintä eikä tuullut.

Liian pikä tukka

Maanantaina 5.12.20016 piti mennä parturiin koska tukka oli kasvanut ylipitkäksi tällaiselle vanhukselle Kipan mukaan. Parturi-kampaamo, jossa yleisimmin olemme käyneet piti kait koulutuspäivää koska siellä kampailtiin irtopäitä ja ovi oli kiinni. En päässyt jättämään edes omaa päätäni sinne, joten kävelin työmaan yli kadun toiselle puolelle. Työmaan todella, sillä katumme blv. Californie on myllätty täysin molemmilta puolilta ja kun siihen soppaan pistetään vielä mukaan ranskalaisten erittäin mielikuvituksellinen parkkeeraustapa niin keitto on valmis. Kaivauksia on tiheästi ja autoja parkissa on keskellä ja molemmilla sivuilla sekä siellä missä on pienikin tila, johon mahtuu tai vaikka ei mahtuisikaan. Siitä syntyy jokapäiväinen torvikonsertti heti aamusta alkaen, nytkin torvet raikaa. Entinen nelikaistainen katu on nyt yksi kiemurteleva kaista toiseen suuntaan ja yksi vielä enemmän kiemurteleva toiseen suuntaan. Kiemurtelun aikaansaavat muoviporsaat, jotka joka aamu uudella tavalla ohjaavat liikennettä työmaan läpi. Yksikin tyhmästi pysäköity auto aiheuttaa kauhean ruuhkan ja konsertin, sillä isot työmaakuorma-autot eivät mahdu pikkuautojen koloista. Lisämausteen tuo tosiseikka, että kadun molemmin puolin on useita parkkihalleja ja niihin pitää päästä, joko työmaan läpi tai kaivantojen yli, ja sieltä sekä sinne on koko ajan liikennettä ja jopa jonotusta. Homma johtuu itä-länsi raitiotien rakentamisesta, mutta ihmettelen silti, että ei kait kaikkien putkien ja johtojen uusiminen ja kaikenlaisten betonirakennelmien tekeminen kaivantoihin voi johtua raitiotiestä. Oletettavasti työt tehdään koska jotain pitäisi kuitenkin kaivaa niin kaivetaan kunnolla. Kyllä homma on niin ranskalaista että. En uskoisi, että Saksassa näin tehtäisiin, eikä ainakaan pysäköitäisi noin älyttömästi. Tämä purkaus siksi, että kun olin astumassa apteekin ovesta sisään alkoi konsertti ison kuorma-auton alppitorvella ja todella pitkään kun yritettiin herättää myöhemmin naiseksi selvinneen auton omistajan huomiota liikennepulmaan ,tuloksetta. Apteekista ulos tullessani auton omistajatar sitten ilmaantui ja ruuhka pääsi taas hetkeksi purkautumaan.
No meillä kun on näitä parturi-kampaamoita jopa kolme muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan kadun (työmaan) molemmin puolin kävelin toiseen, nimeltään petite pris. Nimensä mukaisesti pesu, joka oli myös hieronta ja leikkaus maksoi vain 15€. Maksoin 20€ ja olin tyytyväinen. Paljon ei tarvinnut puhua, sanoin vain, että tukka on liian pitkä ja hän, että vähän sieltä ja täältä ja minä että oui. Sitten oltiin valmiita itsenäisyysjuhliin, jotka vietettiin lounaalla Cannesissa. Siitä myöhemmin. 

Ruokamessuilla Mandelieussa

Muutamia vuosia sitten olimme vierailevan tuttavapariskunnan kanssa ruokamessuilla Mandelieussa ja muistelimme olleen mukava paikka, juustoa, viiniä, oliiveja, kinkkua yms., maistaa sai kaikenlaisia herkkuja ja kotiinkin ostettiin. Tuttavamme ostivat juustoja, joita saimme vielä maistaa Suomeen palattuamme. Silloin paikalla ei ollut paljon väkeä, nyt tapahtuma tuntui laajentuneen ja väkeä oli runsaasti. Isosta parkkihallista löytyi kuitenkin paikka, kun muutaman kerran ajoimme ympäri. Parkkihalli on aivan näyttelypaikan vieressä. Messuille oli  pois lähtiessämme sisään  jono, joka aiheutui turvatarkastuksesta, niin maailma muuttuu.

Kiertelyn jälkeen olimme tietysti nälkäisiä ja jonotimme paikkaa ravintolaan. Toinen oli vähän hienompi ja toinen "kansanpaikka", kertakäyttölautaset ja maalaishenkisemmät ruuat. Pöytä vapautui jälkimmäisestä ensiksi, joten istuimme pöytään. Ihmettelimme menua, pääruokavalikoiman jälkeen (makkaraa, burgundin pataa tai "tripoux", jonka tiesimme olevan sisälmyksiä jossain muodossa), oli erikseen rivi "Aligot". No, naapuriin tuli pääruuat, makkara näytti makkaralta, burgundin pata lihapadalta ja "tripoux" sisälmyskääryleiltä, lisukkeena perunamuusia. Mutta kun seurueen lapset haarukoivat muusia, huomasimme sen olevan venyvää ja päättelimme, että siinä on juustoa.  Saimme annoksemme ja muistin nähneeni tv-ohjelman, missä keiteltiin kyseistä ruokaa. Perunoita, kermaa, juustoa, suolaa, pippuria, netistä löysin ohjeita, mihin laitettiin myös valkosipulia. Lounas oli tosi tuhti, päälle vielä juustonpalat ja makeaksi palaksi pienet kermatötteröt.

Paikalla oli kaikki hienot ranskalaiset viinit ja vielä jotain Italiastakin. Etsimme kuitenkin paikallisia viinejä ja ostimme muutaman pullon Barbossin viinejä. Juustot ja kinkut jäi tällä kertaa ostamatta.

Pitkään kotona

On jo aikaa kun kirjoitimme blogia. Syynä on Henkan kaksiviikkoinen gastro mikä lienee. Ensimmäinen viikko meni kaksion pienimmässä kolmannessa huoneessa 5-10 kertaa vuorokaudessa ja pitkälle ei päässyt . Kairossa naureskelimme taudille jalla jalla eli pian pian ja silloin ruoan ja juoman läpimenoaikaa ei laskettu sekunneissa vaan askelissa ja parhaat pillerit tautiin aiheuttivat pienen sivuvaikutuksen, meni näkö. Toinen viikko meni kummallisena olona ja etäisyys pienestä huoneesta sai jo olla kymmeniä kilometrejä, jos vastaava löytyi olopaikan lähistöltä. Joten pelattiin golfia ja nautittiin ruuasta, joka ei ensimmäisenä viikkona maistunut ollenkaan. Kipa kävi taudin aikana ystävien kanssa Seuran kisassa ja tuli kotiin arpajaispullon kanssa. Ihme, että jäi viimeiseksi valittavaksi, sillä pullo on  Pouilly Fumeta, yksi ainoita Sauvignon Blanc rypäleestä tehdyistä ranskalaisviineistä, joita nykyään päästän herkkään suuhuni. Tulee Loiren latvoilta ja läheltä Sancerren aluetta, josta tulevat samasta rypäleestä toiset viinit, joista pidän. Fumessa on hieman savun makua, kuten nimikin antaa ymmärtää ja Sancerressä vain raikas rypäle. Kummassakaan ei ole tammea, joka pilaa kaikki raikkaat valkoiset. Pullo odottaa vielä hyvää kalaa ja ehkä ystäviäkin.

Käytiin myös hyvässä ilmassa ja seurassa kierros Opio Valbonnessa. Ei hyvin, mutta kana oli hyvää.
Siirrytään viiniluennosta nykypäivään. Eilen Kipa ehdotti, että tehdään täytettyjä munakoisoja, mutta minä esitin, että suolauksen jne. jälkeen pistetään kerros munakoisoja ja kerros sipulin kanssa paistettua jauhelihaa mausteineen ja päälle taas munakoisoja ja juustoraastetta. Uuniin ja mahaan. Tämä eilen. Nyt on kalkkunapalat pannulla ja muuta hyvää. Vähintään maanantaina pelaamaan.

- No, kalkkunaleikkeistä tehtiin sinihomejuustolla ja pinaatilla täytettyjä kääröjä, haudutettiin kermassa ja syötiin uuniperunan kanssa. Oli hyvää. Ja koska vihanneksia pitää aina syödä (5 kpl päivässä, hedelmiä ja vihanneksia), syötiin pieni romanescu, tiedättehän, vihreä kukkakaalin näköinen, mutta terävähuippuinen kaali.

Hyvää seuraa Rivieralla

Rivieran Suomi-seuran toiminta on hyvin aktiivista, tapahtumia järjestetään innokkaasti ja niissä tutustuu myös uusiin ihmisiin. Olemme innokkaita osallistujia olipa kyse kuukausilounaasta, golfista, petankista, kirjavaihdosta, esitelmistä tai retkistä. Tiistaina kävelimme seuran kahvilatapaamiseen, matka on toki pitkä ja vaati virkistäytymistauon ennen liittymistä mukavaan seuraan. Yritimme tilata demit, mutta paikassa oli vain enemmän tai vähemmän paikallisia pienpanimo-oluita pullossa. No mikäpä siinä, maistui hyvältä ja istuessamme kuului kopoti kop. Ratsupoliisipari  nosti kevyen laukan kadulla silmiemme edessä, tietämättä hevosista mitään toivoimme, että kunnon virkamiehille kuuluu kovan alustan laukkalisä, ehkä ylimääräisen kaura-annoksen muodossa.
Vuosien mittaan on tutustuttu ja ystävystytty ja tänä vuonna pieni retkemme ystäväpariskunnan kanssa suuntautui Mentoniin. Ajoimme rantatietä, koska kiire ei ollut. Ensin katsoimme Cocteaun museon ja pikku lounaan jälkeen kävelimme hotelliimme, jotta sitten sinne autolla löytäisimme. No löytyihän se ja pojat lähdimme hakemaan autoa ja tytöt kaupoille. Kun tulimme hotellille ei autotallin ovi heti avautunut joten Tapsu asialle. Ovi rupesi aukeamaan heti kun respan tyttö Tapsun näki, kuten oli tytön kanssa sovittukin. Autohallissa oli remontti käynnissä ja yksi miehistä näytti meille paikkaa, joka oli kahden betoniseinän välissä, niitä oli muitakin mutta autot sisällä. Tilaa oli sen verran , että kun jätin itselleni enemmän tilaa betoniseinään pääsin uloskin. Hotellissa oli seitsemännessä kerroksessa ulkoterassi, jossa pelattiin muutamat erät Triominosia ennen illallista ja happy hours drinkit naamariin. Oyster Bar oli kiinni vaikka netin mukaan auki, se siitä netistä. Kävelimme  taas samaan ravintolaan jossa lounastimme, koska siellä paikalliset söivät lounaaksi ostereita. Eivät olleet yhtä hyviä kuin Virginiessä, mutta syötyä tuli. Hotellilla vielä seitsemänteen yömyssylle ja petiin.

Aamiaisen jälkeen Latteen ja ostoksille paikalliseen superiin, tuorepastaa, prosciutto di Parma, viiniä, carpacciota ja parmesania. Kyllä muutakin tarttui mukaan. Takaisin Nizzaan moyen cornichea tai jotain sinne päin ja Ezestä partavedet (eau de parfum, Sportissimo) Molemmille ukoille Galimarista ja Nizzaan. Osti jo neljännen pullon. Aikaisimmin en muistanut nimeä oikein, jotain sport.., silloin mukana ollut vierailupariskunnan vaimo sanoi, etkö sä nyt tissiä muista. Nyt muistan nimen oikein hyvin.

Muutoksia kulkureiteissä

Puolessa vuodessa tapahtuu yllättäviä muutoksia. Ei vain meidän katu ja parkkihallin reitit ole jääneet rakennustöiden alle, vaan tuntuu, että ihan kaikkialla tehdään katutöitä. Lähdimme bussilla kohti satamaa tarkoituksena mennä syömään johonkin suositeltuun paikkaan. Bussiliput näyttivät jotenkin uudennäköisiltä, mutta tuttu bussi nro 3 tuli ja kiipesimme sisään. Käydessämme viime tiistaina kahvilatapaamisessa, olimme kyllä kiinnittäneet huomiota Garibaldin liikennejärjestelyihin, mutta yllättäin bussi jatkoikin matkaa kääntymättä Garibaldille ja satamaan. Mitenkäs 9 ja 10, onko niitä olemassakaan enää ja miten päästään petankkiin perjantaisin? Ravintolat ja ruokalistat sentään tuntuivat olevan ennallaan, päädyimme sataman itäreunalle.  Lounas ei ollut erityisen mieleenpainuva, joten huomiota riitti ympäristölle. Siinä ulkona syödessämme  pääsimme seuraamaan vanhojen urheiluautojen paraatia .Yli kolmekymmentä vähemmän ja enemmän vanhaa urheiluautoa paukutteli ravintolamme ohi kohden Corsika Linesin laituria. Suosituin tuntui olevan vanha ralliaudi, sillä niitä räjähteli ohi ainakin neljä. Lisäksi oli useita vanhoja avonaisia englantilaisautoja ja muutama vanha jenkkirassi. Arvelimme niiden olevan suuntaamassa Korsikalle, muutama vuosi sitten osuimme samaan aikaan saarelle, kun historialliset ralliautot kisailivat Korsikan kieltämättä mielenkiintoisilla teillä. Laskimme myös ohi ajavien Ferrarien määrän, kokonaista 4 kappaletta, jälkeenpäin mietimme kyllä, ajoiko joku eksynyt ympyrää, tuskin Korsika-ralliin olivat menossa korkeintaan katsojiksi olivat liian nuorta polvea.. Katumuotiakin tuli hämmästeltyä, rikkinäiset farkut näyttävät olevan edelleen  etenkin miesten muotia ja yhdellä nuorella naisella näytti olevan kokonainen pitkäkarvanen lammas olkapäällään, niin muhkea laukku oli kyseessä. Luultavasti se oli kuitenkin tekoturkista.

Uuden raitiovaunulinjan työt ovat olleet käynnissä jo jonkun aikaa ja jatkuvat edelleen monta vuotta. Tämä tuntuu vaikuttavan ihan kaikkeen, siis myös bussien reitteihin. Satamassa näytti kulkevan pikkubussi nro 38 ja netin mukaan vaihtamalla siihen pääsee satamaan, jos ei jaksa kävellä.

Nizza Lokakuu 2016

Ajelimme Lago Maggiorelta osittain  pienessä tihkusateessa. Aamulla majapaikan emäntä oli varustanut meidät matkaan purkillisella viinirypäleistä tehtyä hyytelöä ja palasella isännän leipomaa porkkanakakkua.  Sade loppui ja saavuimme Nizzaan hiukan etuajassa, joten parkkeerasimme Promenadille odottelemaan avainkeijumme saapumista. Kävelin Californieta pitkin meidän kulmaan, katutyöt raitiovaunureitillä jatkuvat edelleen ja kaikki näytti hiukan rähjäiseltä. Seudun ilme tuntui muuttuneen puolessa vuodessa.  Liikenne on sekavaa, pitää pujotella työmaan halki ja kaikki liikenevät tilat on täytetty (väärin) pysäköidyillä autoilla. Parkkihalliin meno ja poispääsy on aina ollut ahdasta, mutta nyt se vasta hankalaa on. Onneksi millekään hurjastelulle ei enää yksinkertaisesti ole tilaa, vaan kaikki joutuvat ajamaan hiljaa.  Kotiin jaetusta lehdykäisestä selvisi, että katutyöt jatkuvat vielä pari vuotta, jonka jälkeen pitäisi meidän kulmilta päästä raitiovaunulla lentokentän suuntaan. Lopullisesti keskustatunneleineen reitti on valmis syksyllä 2019, joten vielä pitää odotella.  Oma kulma on onneksi entisellään, vihanneskauppias toivotti iloisesti tervetulleeksi.  Leipäkaupassakin meidät selvästi tunnistettiin, eli tuli taas ne, jotka ei osaa sanoa, haluaako ne yhden vai kaksi patonkia, mutta me tiedetään, että ne haluaa vain yhden.

Asettuminen sujui rutiinilla, kaupassa käynti, tavaroiden purku ja pyykkikoneen täyttö. Television päälle saantia hiukan ihmeteltiin, epäiltiin viallista jatkopistorasiaa, mutta kaikki saatiin toimimaan. Kunnes tiistai-iltapäivällä ei toiminut enää netti eikä televisio. Pahaksi onneksi samaan aikaan naapurissa oli tehty jotain johtotöitä sekä kadulla meidän edessä oli myös porattu ja kaivettu. Myöhemmin huomattiin, että siihen tulee kaupunkipyörien telineet. No, päätettiin odotella, josko seuraavana päivänä asia selviäisi ja selvisihän se, aamulla yhteydet oli jälleen kunnossa.