Rivieran Suomi-seuran retki suuntautui Camargueen oppaana meille jo tutuksi tullut Helena ja lähdimme innokkaina matkaan. Olemme muinoin käyneet alueella, aikoinaan lensimme useampana vuonna Nizzaan, jossa odotti vuokra-auto ja sitten ajelimme ilman sen kummempia suunnitelmia ja reittejä karttaa apuna käyttäen kaksi viikkoa. Osuimme moniin mielenkiintoisiin paikkoihin, kartasta näkyi joku alue tai nimi, ja lähdettiin katsomaan, mitä sieltä löytyisi. Retken kohteista ainakin Arles olisi tuttu ennestään ja myös Aigues Mortes, jonka muistimme muurien ympäröimänä kaupunkina keskellä ei mitään. Härät ja hevoset muistimme myös ja muistelimme ajelleemme yrttejä kasvavien peltojen poikki. Camarguen suola jäi silloin ostamatta, nyt olimme päättäneet korjata virheen.
Matkan ensimmäinen kohde oli Les-Baux-de-Provence, jossa söimme La Reine Jeannessa lounaan. Kaupunki on korkealla ja bussi vei meidät ihan portille, mutta hiukan jäi vielä kiivettävää. Arlesin muistimme siis hyvin, kiertokävelyllä nähtiin jälleen roomalaisareena ja aukio, jonka lähettyvillä muistelen muinoisen hotellin olleen. Iltahämärissä aikoinaan kun tultiin, orientoituminen jäi puutteelliseksi, ja aamulla hämmästyin sanattomaksi, kun menin avaamaan ikkunaa ja huomasin sen olevan suoraan joelle.
Aigues Mortesissa seuran valitsema hotelli oli kanavan varrella, siis Hotel Canal, erittäin hyvä valinta. Ystävällinen vastaanotto (olisiko se nyt ollut ranskalaisten "chaleureuse"), rauhalliset ja siistit huoneet, aurinkoinen aamiainen, parkkitilaa pihalla. Hotellissa ei ole ravintolaa, mutta muurien ympäröimä kaupunki on muutaman minuutin kävelymatkan päässä ja hotelli auttaa sopivan ravintolan löytämisessä. Me tyydyimme vankan lounaan jälkeen läheisen kaupan eväisiin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin viinin maisteluun, La Domaine Jarras-Listel, todella iso tila ja paljon viiniä. He kutsuvat viiniään nimellä "gris", siis ei valkoviiniä eikä roseeta eikä punaista vaan jotain muuta. Taitaisi sokkomaistiaisissa tulla kaikki vaihtoehdot käyttöön. No, ostettiin laatikko kotiin viemiseksi, mukava yllätys kesävieraille.
Matka jatkui Saintes-Maries de la Mer - kaupunkiin, jossa pääruokanan Camarguen tyypillinen lihapata paikallisen riisin kanssa Abrivado- ravintolassa rantakadulla. Kaupunki näytti olevan täynnä ravintoloita sekä paikallisia tuotteita tarjoavia kauppoja. Menin yhteen suolaostoksilleni, sain ensimmäiseksi pikku pikarin pohjalla jotain juomaa. No, vilkasti se kaupankäyntiä sen verran, että otin parin suolapurkin lisäksi hunajaa, mutta kyllä turistisesonki täytyy olla paljon vilkkaampi, että kaupunki tulee toimeen.
Matkalla meitä suosi aurinkoinen sää, mutta kiusasi alueen tuuli, mistral, joka puhalsi armottomomasti. Varsinaisesti ei ollut kylmä (huom. päällä oli Islannista ostettu villatakki ja pipo), mutta tuuli riepotti ihan kaikkia ja kaikkea. Tuuli puhaltaa pitkin Rhonen laaksoa ja on myös todella kylmä.
Paluumatkalla bussissa alkoi sitten puhelin soida, kummityttö isänsä ja äitinsä kanssa oli tulossa Nizzaan, mutta se onkin jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti