Pallon siirtelyä myrskytuulessa

Olimme ilmoittautuneet suurin toivein seuran viikoittaiseen golfkisaan St Endreoliin. Ei, ei suinkaan palkinto- tai edes arpajaispullo mielessä, vaan aurinkoinen ulkoilupäivä kauniissa maisemissa ja hyvässä seurassa odotti. Tiesimme kentän olevan  täydellisesti meidän taitojen ja suorituskyvyn yläpuolella, mutta arvelimme nauttivamme kunnon  kevätilmasta. Pettymys oli melkoinen, kun saavuimme perille (ilman eksymisiä) ja tajusimme, kuinka tuulista ja kylmää oli, auringonpaisteesta huolimatta. Tiistain Biot-päivän innoittamina olimme tavallisuudesta poiketen  lähteneet matkaan aika kevyin varustein, joten ensimmäiseksi pro-shoppiin ja kunnon pipot päähän sekä vielä Kipalle pitkähihainen pusero kerrospukeutumiseen. Henkalla oli onneksi 2 tuulipuseroa mukana, molemmat päälle ja pipo korville.  Järjestävä taho lupasi lainata huovan golfauton penkille, mutta muistettiin, että onhan meillä itselläkin autossa piknik-huopa (kiitos muinoisen työnantajan, joululahja viime vuosituhannelta) ja leviteltiin se penkille parhaan kykymme mukaan, eväskassi painoksi ja  niine hyvineen matkaan. Puuskittainen tuuli tuhosi senkin vähän, mihin pelissä olisimme kyenneet, yhdellä greenillä 2 aivan rauhallisesti pitkään ollutta palloa sinkoutuivat tuulenpuuskassa, golfaajat arvaavat kyllä, minne, eli bunkkeriin. Tuuli ei iskenyt vain palloihin, vaan itse pelaajiin, pystyssä pysyttiin, mutta sivuaskelia kyllä nähtiin. Pallot sentään yleensä lyönnin jälkeen löytyivät hiukan kauempaa, eli lähempää lippua, vaikka tuuli niitä toikin taaksepäin. Golf-auton paikalla pysyminen varmistettiin asettamalla kivenmurikka pyörien taakse, ei muuten tainnut olla ensimmäinen kerta kun konstia käytettiin.  Katkeavat oksat jo hiukan huolestuttivat enemmän, pysyvätkö puut pystyssä. Nähtiin yksi kaatunut puu, mutta oliko se juuri nyt kaatunut, ei tietoa. Joka tapauksessa, bogipisteiden "häpeäraja" sai meille aivan uuden sisällön. Mutta maisevat ovat hienot, ruoka oli hyvää, seura loistavaa ja onnellisesti pääsimme takaisin Nizzaan. Lupauksia toki tehtiin, ei koskaan enää St Endreolia, mutta ei pidä olla turhan toiveikas.