Bussissa tapahtuu

Muutamat tuttavat ovat hiljattain joutuneet taskuvarkaiden uhriksi. Kuka täydessä bussissa, kuka rullaportaissa, mutta laukusta on hävinnyt  kukkaro. Miten kaikki oikein tapahtuu?  Tässä kertomus meidän matkasta seuran laululounaalle. Nousimme bussi nro kolmoseen Promenadilla, Henkka istui etuosassa olevaan yhden ihmisen penkkiin selkä menosúuntaan, Kipan jäädessä viereen seisomaan kasvot Henkkaan päin pitäen tiukasti kummallakin kädellä tangosta kiinni. Pieni litteä olkalaukku roikkui mahan päällä. Ei  ollut pienintäkään ajatusta, että joku haluaisi päästä  laukkuun käsiksi kun ei sinne edes mahdu mitään. Viereen asettui nainen, ja jotenkin kiinnitin huomiota siihen, että hän piti vasemmalla kädellä samasta tangosta kiinni kun minä ihan kosketustuntumassa.  Se tuntui hiukan oudolta ja kävi jopa mielessä, että sormukset ei nyt ihan helpolla sentään sormesta lähde. Katsoin naisen kättä ja huomasin, että naisella itselläänkin oli oikein sievä timantti sormessaan. Pelkkä sattuma siis, että käsi oli melkein minun käteni päällä. Toinen huomio hetken päästä, oikean olkapään tuntumassa naisella oli  aika iso litteä suorakaiteenmuotoinen laukku.  Tunsin  muutaman tönäisyn laukusta, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, bussi oli  täysi, ehkä hiukan kohensin asentoani tehdäkseni tilaa ja laukkuni roikkui sivummalla.  Mutta hiukan myöhemmin kyljessä tuntui selvästi sormet, iso laukku peitti näkyvyyden. Irrotin käteni tangosta ja  laukkunikin siirtyi enemmän eteen ja  huomaan, että vetoketju on auki. Okei, se saattoi hyvin olla unohtunut auki alunperinkin kun pysäkillä kaivoin lippua esiin,  tämä ei todista mitään. Siinä vetoketjua sulkiessani sen enempää naiseen vilkuilematta kysyin Henkalta, missä taskussa hänellä on lompakkonsa ja hän sanoi sen olevan vasemmassa, eli seinän puoleisessa taskussa, siis turvassa.  Kaivelin vähän laukkuani siirtäessäni  bussilipun taskustani  laukkuun ja tarkistin sisällön,  kaikki hyvin eli vilkas mielikuvitus oli tehnyt tepposet.  No, laukussa ei paljon mitään ollut, vähän setelirahaa ja papereita sivutaskussa ja pohjalla pikkurahakukkaro, kampa ja nenäliina. Nainen oli hätäilemättä ja  minua vilkuilematta siirtynyt keskiovelle ja tässä vaiheessa katsoin suoraan häneen päin, mutta hän ei edelleenkään kääntänyt päätään meidän suuntaan.  Oletin, että hän jää seuraavalla pysäkillä pois.  Mutta yhtäkkiä huomaankin hänellä olevan bussissa kaverin, he ovat yhdessä bussin keskiosassa, puhuvat jotain ja kumpikin kaivaa kartan esiin ja  he jäävät yhdessä pois bussista kartat käsissään.  Siis hetkinen, tuleeko kaksi turistinaista bussiin, asettuu aivan eri puolille bussia, eivät näytä olevan missään yhteydessä toisiinsa ja sitten yhtäkkiä siirtyvät vierekkäin,  kaivelevat laukkujaan ja hyppäävät pois bussista? Tuli vasta myöhemmin mieleen, että  ehkäpä kaikilla bussissa  ei ollut asiat yhtä hyvin kuin meillä, vaan olivat menettäneet omaisuuttaan.  Tai sitten kaikki on todellakin vain vilkkaan mielikuvituksen tuotosta.