Vanha tuttu

Eikös näin sanota, on jo ennestään tuttu - poliisille. Tulee mieleen  taiteilija, joka myöhäisellä iällään, ehkä  1960-luvulla liikenneonnettomuuden yhteydessä joutui kamarille  ja poliisi kysyi, onko hän ennen ollut tekemisissä poliisin kanssa. Vastaus oli myöntävä, mutta lisäyksenä, että vain silloin, kun veljeni ampui Bobrikoffin. Näin dramaattisista tapahtumista ei toki ole kysymys. Viikko sitten olimme ostoksilla Nice Etoilessa, kävelimme bussipysäkille, toinen antoi toiselle bussilipun ja työnsi sen jälkeen pikku käyntikorttikotelon taskuunsa. Asetuttiin istumaan ja toinen ojentaa lippua takaisin ja koteloa ei ole missään. Putosiko se kadulle,  nappasiko joku sen taskusta vai mitä tapahtui. Pysäkillä oli ruuhkaa ja kädessä oli pari ostoskassia, kaikki on mahdollista.  Mentiin kotiin, kuoletettiin Visa ja ihmeteltiin.  Bussipysäkillä ei ollut mitään, roskiksissakaan ei näkynyt moista pientä mustaa nahkaista koteloa. Tänään sitten lähdettiin löytötavaratoimistoon kyselemään, olisiko joku löytänyt ja tuonut sinne. Rouvan mielestä on ehkä hiukan lyhyt aika tapahtumasta, kannattaa kysyä vielä. Toimistossa oli seinällä iso kasa avaimia, eli kyllä sinne tavaraa viedään. Sitten piti mennä poliisiasemalle tekemään ilmoitusta, kadonneen kotelon mukana oli ajokortti ja ajateltiin, että on paras tehdä ilmoitus ja saada siitä todistus. Niinpä istuttiin tietsikan ääreen, täytettiin lomake (in English) ja saatiin pikku odottelun jälkeen virallinen leimattu paperi. Kaikki sujui helposti ja ilman ongelmia ystävällisessä ilmapiirissä.  Samassa paikassa samalla lailla muutama vuosi sitten tehtiin ilmoitus automurrosta. Silloinhan mitään tavaraa ei kadonnut, eikä autossa mitään vietävää ollutkaan. Opiksi voi tästäkin ottaa, parempi pitää lippu erikseen, ettei tarvitse lompakkoa kaivella keskellä katua. Pohdittiin vielä sitäkin, oliko Nice Etoilessa maksettu kortilla, sellaistakin on tapahtunut, että on urkittu tunnusluku ja seurattu uhria. Sopivassa tilanteessa on sitten kortti napattu. Mutta  korttia ei  käytetty tällä kerralla, vaan maksettiin käteisellä mehukioskilla, joten ollaan melko varmoja, ettei sitä ole käytetty. Poliisit olivat muuten juuri lähdössä/palaamassa ruokatunnilta ja näyttivät pussailevan innokkaasti työtovereitaan, siis kaikki kaikkia. Ilmeisesti pussailevat siis neljä kertaa päivässä, aamulla, ruokatunnille lähtiessä/palattaessa ja tietysti työpäivän päätteeksi. On tavat vähän erilaiset, meillä muistin mukaan  työpaikalla hädin tuskin murahdetaan huomenet aamuisin. Pomot saa moitteita, jos eivät tervehdi.