Koiragolfari

Ollaan ihmetelty koirien ottamista mukaan golfkentälle, kaikkialla täälläkään se ei ole sallittua mutta missä on, koiria näkee usein. Valitettavasti joskus myös koirien jätöksiä, mikä ei ole ollenkaan kivaa. Tänään lähdettiin pelaamaan, kun sää näytti hyvältä. Parkkipaikalla viereiselle paikalle ajoi madame, joka alkoi purkaa tavaroitaan ja ensimmäiseksi tavaratilasta työntyi esiin karvainen kuono. Olimme hyvissä ajoin odottamassa vuoroamme ykköstiillä ja eikös tämä madamemme koirineen lähesty, ilmeni, että olemme pelikavereita. Mikäpä siinä, koira on innokkain meistä lähtemään matkaan, emäntä sitoo hihnan kärryyn ja samantien koira yrittää lähteä melkein kiskoen kärryt kumoon. Rouva osoittautui pelinaiseksi, pallo lensi pitkälle ja suoraan ja kakkoslyönti ylti greenille. Meillä ei mennyt niin hienosti, mutta peliseura sai kuitenkin meidätkin yrittämään parastamme ja hyvä kierroshan siitä tuli. Kipalle tuli 3 paria 9-reikäisellä kentällä ja bogipisteitä siten, että tasoitus putosi kahdella. Jutustelut jäi vähäisiksi, ranskankielen taitomme ei pitkälle riitä, mutta hyvin tultiin toimeen. Koira kannusti emäntäänsä kovasti, joka kerran kun emäntä löi palloa, koira haukahti. Meidän vuorossa ollessa se pysytteli hiljaa, mutta tilaisuuden tullen tuli kyllä vähän lähemmäksi katsomaan, mitä tyyppejä nämä oikein  ovat. Koira myös ilmeisesti ymmärsi olevansa golfkentällä ja tarpeet tehdään siirtymätaipaleella, joten kaikki hyvin, kovasti sympaattinen golfkoira.  Melko hidasta kävelyähän golf on, ja vähän väliä pysähdytään, mutta kyllä siitä kunnon lenkki tulee ja varmaan uni maittaa hyvän ulkoilupäivän jälkeen. Sää oli tuulinen, ja loppujen lopuksi aika kylmä. Kierroksen jälkeen kävimme vielä lähikaupassa, ja sieltä lähtiessä alkoi jo sataa.