Joulu 2020 Villa Bellevuessa

 

Kummallinen vuosi lähenee loppuaan. Ensimmäiset kansalaiset ovat saaneet koronarokotteensa, tautiin, josta vuosi sitten emme olleet vielä kuulleetkaan. Eikä tässä kaikki, Amerikkaan on valittu uusi presidentti ja Brexitin jälkeinen kauppasopimus EU:n ja brittien välillä on syntynyt. Täällä näistä on uutisoitu hyvin maltillisesti.  Meidän joulunviettomme on aivan sivuseikka näiden tapahtumien rinnalla, mutta perinteitä kunnioittaen sitä vietimme. Tänä vuonna varasimme lihakaupastamme helmikanan, jonka paistaminen onnistui mielestämme erittäin hyvin. Siitä syötiin pari-kolme kertaa, rippeet käytettiin salaattiin ja vielä keitettiin luista liemi. Joulupäivän iltana saatiin valkoinen joulu, ukkoskuuro ja rakeita. Yö oli niin kylmä, että vielä aamulla polulla oli riitettä. Jouluhalon tilasimme jälleen Gambettalla olevasta suklaapuodista.

Liikkumisrajoituksia höllennettiin kuun alussa, sai liikkua 20 km säteellä 3 tuntia päivässä, edelleen lupalappu mukana. Kävimme rantakävelyillä, mutta kun kahvilat ja ravintolat edelleen pysyivät kiinni, se ei ollut niin hauskaa. Matkoineen golfkierrokseen meillä ei riitä 3 tuntia, tosin kuulimme, että kukaan täällä ei ollut joutunut tarkastukseen, ja toisilla kentillä oli annettu pelata jopa koko kierros. No, se ei ole sinänsä ihmeellistä, monet suomalaispelaajat  sanovat helposti suoriutuvansa kierroksesta alle 3 tunnissa, kunhan vaan ei ole senioreita edessä. Lopulta ennen joulua päiväsajan liikkumisrajoitukset poistettiin, ja suuntasimme golf-kentälle. Valitettavasti vain sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmäksi, ensimmäistä peliä ennen oli satanut tosi rankasti ja kenttä oli likomärkä. Toinen yritys peruuntui kokonaan koko päivän sateen takia. Eilen pääsimme pelaamaan,  ja vaikka lämpöasteita ei ollut paljoa, oli tyyntä ja poutaa, välillä ihan aurinkoakin, joten itse asiassa erinomainen pelisää. Hyvin käytetty päivä.

 Ravintolat eivät ole avautuneet, ja yöllinen ulkonaliikkumiskielto alkaa jo klo 20, mutta eipä näillä ole merkitystä meidän olemiseen. Oikeasti kyllä tekisi jo mieli  päästä ravintolaan syömään.

Onnellista tulevaa vuotta 2021

Jouluvalmistelut aloitettu - marraskuu 2020

Rajoitukset jatkuvat täällä edelleen, kohta tulee kolme viikkoa täyteen ja viikko vielä on edessä. Tautitapaukset ovat ainakin jossain määrin laskussa ja paine sairaaloissa hellittää. Miten sitten käy, kun rajoituksia puretaan, no, se nähdään sitten. Nyt on huolena etenkin paikalliset pikkukaupat, kaupanteko on täälläkin siirtynyt nettiin ja se hyödyttää lähinnä isoja ketjuja. Niinpä on syntynyt spontaaneja kansanliikkeitä tukemaan paikallisia yrittäjiä ja boikotoimaan suuria nettikauppoja. Suuri huoli on ollut joulukuusista, saadaanko niitä myydä ja missä. Nyt on vakuutettu, että kuusikauppa kyllä käynnistyy normaaliin tapaan, ja tämän hetkisen käsityksemme mukaan kaupat avataan muutenkin ensi viikolla, tosin tarkoin rajoituksin, kuten kuinka monta henkilöä kerralla voi kauppaan mennä. Arvaamme, että jonoja riittää, pitäähän päästä lahjaostoksille ja luulisi myös talvivaatteita ja kenkiä tarvittavan. Me yritimme pakata kotoa mukaan kaikenlaista tarpeellista ja vielä hiukan ylimääräisiä vaatteita varalle, joten ei tarvita mitään.  Voimme siis keskittyä joulunajan menujen suunnitteluun, pakastekauppa Picardilta otin mukaan jouluherkkujen esitteen. Vesi herahtaa kielelle sitä selatessa. Alkuruuissa hummeria, langustia, kampasimpukoita, tiikerirapuja, lohta jne., unohtamatta ankanmaksaa. Pääruoka pääasiassa lintua, eli kalkkunaa, helmikanaa, viiriäisiä  ym. täytteillä tai ilman. Lisukkeina vaikka perunamuusista muovattuja joulukuusia. Siinä kohtaa kävi mielessä, että missä päin maailmaa näitä kaikkia herkkuja väsätään, valikoimaan kuuluu näiden valmisruokien lisäksi loputon määrä erilaisia pikkupaloja, ei ehkä ihan kokonaan käsin tehtyjä, mutta tuskin  3d-tulostettujakaan. Viime vuonna tilasimme täytetyt viiriäisemme omasta lihakaupastamme, ne onnistuivat oikein hyvin. Alkupalat ja jouluhalko ostettiin Gambettalla olevasta Canet-suklaakaupasta, josta jo useana vuonna olemme ainakin jouluhalkomme hankkineet, valikoima on monipuolinen ja vaihtuu vuosittain. Herkullista. Kotikeittiöllä pitänee  pärjätä, ravintolat on edelleen kiinni (nouto sallittua) , avattaneen kuitenkin ennen joulua, mutta me pysymme omissa oloissamme.

Kesäisiä päiviä marraskuussa

Olemme asettuneet aloillemme. Pikku kauppamme ovat ennallaan, samat ystävälliset ihmiset ja aamupäivisin klo 9-10 välillä näyttää olevan hyvää tilaa tehdä ostoksia. Pakastekaupassa kävimme myös jo, eli ruokaa täällä kyllä riittää. Pakastekauppa on myös alkuviikosta puolen päivän aikaan hiljainen, joten kontakteja ei todellakaan tule kassaa lukuun ottamatta. Maskipakko kaikkialla, ja lupalapun kanssa kuljetaan. Onneksi todistuksen  saa puhelimeen, ja ilmeisesti täällä on myös Koronavilkkua vastaava sovellus, jossa myös tuo lupalappu, mutta ei olla  ladattu sitä.  Ei ole vielä kukaan kysynyt todistusta, ja arvellaan, ettei ihan lähikaupoille mennessä kukaan tule kysymäänkään, mutta täytyy se olla mukana. Henkka toimii kuskina ja odottaa autossa, parkkipaikkaa kun ei käytännössä ole, ja Kipa käy pikaisesti kaupassa. Kaupassa ei voi kierrellä, vaan on osattava ottaa tuotteet  reitin varrelta, takaisinpäin ei saa mennä. Joten usein jää jotain ostamatta, mutta seuraavalla kerralla tietää jo, missä mitäkin on.  Eipä tässä juuri muuten liikkeellä olla, omalla tontilla käyskennellään ja jos haluaa kuntoilla, voi aina viedä roskat, sen verran tiukka tuo ylämäki alkaa olla.  Pari kertaa päivässä nuo mäet pitänee eläkeläisen jossain kuosissa, tosin paikalliset herkkuruuat voivat olla kohtalokkaita. Tänään vasikanmaksapihvit, papuja, porkkanaraastetta, perunamuusia, paistettua sipulia ja puolukkasurvosta. Puolukoista erikoiskiitos Tumille. Koronan lisäksi terrori-iskut vaikuttavat täällä elämään, tuntuu parhaalta pysyä pois tieltä, kun ei ole tähdellistä menoa.

 Uima-altaan vesi meni vaihtoon, se on nyt varmaan tosi kylmää, mutta suunnitellaan kyllä pulahtavamme, mikäli kesäpäivät jatkuu tähän malliin. Uutuutena täällä on pingispöytä, ei taida olla meidän vahvoja lajeja, mutta ehtii kyllä tulla. Golfkentät on kiinni.

Täälläkin televisiossa seurataan USA:n jokseenkin sekavia vaaleja, vaikka kaikkea puhetta emme ymmärräkään, silti mukava katsoa, miten ja mitä muualla ajatellaan. Tutut ohjelmat ovat myös paikallaan, ja ranskankielen sanoja palautuu mieleen.

Paluu Rivieralle marraskuussa 2020

Keväällä lähdimme täältä sekavissa tunnelmissa, toiveikkaina, ehkäpä korona todella vain ykskaks katoaa, kuten presidentti Trump on sanonut. No, ei ole ainakaan vielä minnekään kadonnut. Kesä oli monin paikoin rauhallisempi, mutta syksyn tullen luvut lähtivät nousuun.  Pohdimme tilannetta, siirsimme päätöstä ja punnitsimme vaihtoehtoja. Hyvää ratkaisua vaan ei ole olemassa.  Lopulta päätimme lähteä ja lähtöä edeltävänä iltana ilmoitettiin rajoitustoimenpiteistä niin Saksassa kuin Ranskassakin, sen mukaan palaamme samaan tilanteeseen, mistä keväällä lähdimme. Sen verran paremmalla ajoituksella, että pääsimme Saksassa hotelliin yöksi (2 yötä). Matkassa ei sinänsä ollut mitään ongelmia, ja olemme varautuneet olemaan talven yli täällä.

Maaliskuu 2020 - paluumatka Suomeen

Elämme outoja aikoja. Päätimme lopulta lähteä omalla autollamme Nizzasta kohti kotia. Meillä oli oikein hyvä paikka asua, uima-allas, isot piha-alueet, joilla käyskennellä uimakautta odotellessa, joten paluu kotiin kaupunkiasuntoon ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Mutta pelkäsimme paluun hankaloituvan entisestään poikkeusolojen jatkuessa ehkä pitkällekin eteenpäin. Lähtö oli haikea, koska paluusta ei ole mitään tietoa, toivomme tietysti. Pikkukauppamme ehtivät jo tämän maaliskuun aikana tulla tutuiksi, kiitos heille, he huolehtivat meistä avuttomista ulkomaalaisista. Myös paikallinen suomalaisyhteisö on kullanarvoinen tällaisessa tilanteessa.

Ranskassa kaikkien pitää pysyä kotona, saat liikkua vain tietyissä ennalta määritellyissä tilanteissa. Liikkumista myös valvotaan, ravintolat, rannat, muut kaupat kuin apteekit ja ruokakaupat ovat suljettuja, ulkoilua koskevat tarkat säännökset, kuinka kauan ja kauas kotoa. Täytetty lappu, missä myös päivämäärä ja kellonaika, piti olla mukana.

 Meitä ei tarkastettu kertaakaan, mutta mehän kävimme vain autolla lähikaupoissamme ja ulkoilimme omalla pihalla. Kauppareissut tehtiin nekin aika harvoin, olimme 3 viikkoa käymättä isompaa kauppareissua ja sinä aikana 4-5 kertaa omissa kaupoissa, leipomo, lihakauppa ja Proxi, joka lähinnä vastaa meikäläistä pientä K-markettia. Jääkaappi oli enimmäkseen melko tyhjä ja muutkin varastot hupenivat. Pikkukaupassa ei tullut mieleenkään hamstrata, kauppa on elintärkeä alueen vanhemmille ihmisille. Arvelimme, että kahvi ei kuulu ranskalaisten hamstraamiin tuotteisiin, aina käydessämme otin yhden neljänneskilon paketin. Vessapaperista ilmeisesti tuli ihan yleismaailmallinen hitti, kaupassa oli lappu ”vain yksi pkt/asiakas” Paketissa on 6 hyvin pientä rullaa, joten ei se kovin kauaa riitä. Kanamunat oli myös säännösteltyjä, muuten ei näyttänyt olevan pulaa.

Lähdimme matkaan lauantai-aamuna klo 8, runsaasti evästä, vettä ja lämmintä vaatetta mukana. Moottoritien maksupaikalla oli poliisit, olimme tulostaneet laivalippujen tilausvahvistuksen ja he huiskauttivat meidät matkaan. Moottoritien varrella huoltoasemat olivat auki, bensaa sai kortilla, vessaan pääsi (erikoisjärjestelyjä, ulkokautta kiertäen yms.), kahvia ja pikku purtavaa sai ostaa mukaan. Matka joutui, koska liikennettä ei ollut. Tunnelma oli kuin heinäkuisena sunnuntaiaamuna Mannerheimintiellä. Lähellä Saksan rajaa oli poliiseja, mutta näkivät meidän Suomen rekkarit ja viittoivat vaan eteenpäin. Rajaa lähestyttäessä varoitettiin jonoista, mutta eipä kahdesta autosta jonoa syntynyt, molemmat tarkastettiin yhtä aikaa tarkastuspisteessä ja taas jatkettiin. Ainoa takaisku tuli Freiburgissa, josta oli varattu hotelli, mutta he sanoivat, etteivät saa ottaa turisteja, liikematkustajat olisivat päässeet. Ei muuta kun paanalle ja levähdysalueen parkkipaikalle nukkumaan autossa. Kävimme myös eräässä lähikylässä katsomassa majoitusta, hotelli oli suljettu, mutta siinä oli puhelinnumero, johon kehotettiin ottamaan yhteyttä hätätilanteessa. Arvelimme, että joku luova ratkaisu olisi voinut löytyä, mutta meillä siihen ei varsinaisesti ollut tarvetta.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme aamun valjetessa matkaan, yksin saatiin pitkään ajella kolmikaistaista tietä. Rekat olivat parkeissa tien varressa ja muu liikenne mitätöntä. Saatiin aamukahvit ja croissantit, kylläpä kahvi maistui. Pohjoisessa satoikin sitten jo räntää, samantien oli ”winterdienst” pistetty liikenteeseen ja saimme oivan suolakylvyn. Räntäsade vaihtui auringonpaisteeksi ja ryhdyimme odottamaan laivan lähtöä, kapteeni huolehtii lopusta.

 

PS. Nyt olemme kotikaranteenissa, kapteeni ja miehistö hoiti hommat 100% ja  kotitonttu samoin, kaapit on täynnä ruokaa. Kiitos kaikille!

PS. PS. Nyt on aika pysyä kotona ja ajankuluksi muistella vanhoja matkoja. Meillä on matkapäiväkirjoja 70-luvulta alkaen, ja niistä voi löytyä mukavia Ranskan muistoja blogiinkin.  Kävihän toinen meistä Rivieralla ensimmäisen kerran jo vuonna 1967, ja vieläkin vanhempia muistoja löytyy  suvussa säilyneistä kirjeistä.

Maaliskuu 2020 - restez chez vous

Toiset meistä ovat ihan luonnostaan kotona olijoita. Toisilla veri vetää maailmalle. Pienikin sukututkimuksen pala osoittaa, että liikuttu on ja kaikkiin suuntiin ja toisaalta on sukuja, jotka ovat asuneet vuosisatoja saman kadun varrella tai samassa kylässä. Kotona olijat voivat nyt  käpertyä sohvannurkkaan ja lukea muiden seikkailuista.
Lehdessä suositeltiin ajankohtaista luettavaa, yhtenä esimerkkinä Defoen kirja Ruttovuosi, joka kertoo 1665 Lontoossa vallinneesta epidemiasta. Kirja on olevinaan päiväkirja, mutta on kirjoitettu paljon myöhemmin 1770-luvulla. Jostain kummasta sattumasta olen lukenut sen, kun se ilmestyi suomennettuna 1997. Kirja lienee saatavissa.
Sattumalta olen  lukenut myös  ruotsalaisten Listervikin sisarusten matkakirjan "Jorden runt på alla fyra". Kirjaa tuskin saa mistään, omiin käsiini se joutui jonain sateisena kesänä Häijään Sattuman kaupan korista, mistä sai ottaa ilmaiseksi kirjoja. Sisarukset lähtivät v. 1938 seikkailumatkalle maailmalle kuninkaan suosituskirje mukanaan, nimestä saa käsityksen, että jalkapatikassa matkattiin, mutta muistelen kirjassa olleen, että Göteborgissa laivaan olisi lastattu polkupyörät. En muista, kuinka kauan matkalla oli alun perin  tarkoitus viipyä, mutta matka  vähän venähti tunnetuista syistä johtuen ja kotiin palattiin liki 10 vuotta myöhemmin. Netistä löysin vuosikymmeniä myöhemmin tehdyn haastattelun, jossa toinen sisaruksista kertoi  heidän tarinansa. Haastattelussa taisi sanoa, että kävivät 24 maassa, en ole siitä varma, mutta  päätyivät lopulta Australiaan.
Kyllä korona on lisännyt lukuaikaa, joten kirjoja on joka puolella, suurin osa luettuja ja vain kolme ja puoli lukematonta. Tulee hetken kuluttua kovin tylsää kun ei ole lukemista. Toivottavasti tauti asettuu, että pääsee lähtemään kotiin karanteeniin, siellä on kirjahyllyssä kyllä luettavaa.

Maaliskuu 2020 - Suomi mainittu

Illat kuluvat televisiota katsellen. Olemme Suomessakin uutisten ja ajankohtaisohjelmien sekä säätietojen suurkuluttajia, ja samaa tapaa noudatamme täällä. Suomen televisiota emme näe, mutta Ranskan TF1, 2 ja 3 ovat tulleet tutuiksi. Emme ymmärrä ranskaa kovinkaan hyvin, mutta aika paljon kuitenkin, olimme viime syksynä Espanjassa ja tavallaan vähän hämmennyimme, kun ei ymmärretty yhtään mitään, ei kannattanut  ollenkaan katsoa espanjalaisia kanavia.
Asetumme telkkarin ääreen viiden maissa illalla, Affaire conclue, missä ihmiset huutokauppaavat esineitään. Ohjelman juontaja on kovasti sympaattinen, esineiden arvioijat vaikuttavat oikeilta asiantuntijoilta ja ostajat, käsittääksemme siis antiikkikauppiaita, mukavia persoonallisuuksia.  Esineitä on laidasta laitaan, onhan täällä vaikka mitä ja moniin liittyy mielenkiintoisia tarinoita, joita myyjät auliisti kertovat. Keskustelut sujuvat saman kaavan mukaan, joten pysytään tekstien avustuksella kärryillä tapahtumista. Osa myyjistä on Belgiasta, tuovat yleensä tuliaisina suklaata ja esineet saattavat olla hiukan erilaisia kuin ranskalaisilla. Seuraavaksi Questions pour un champion, ohjelma, joka  on pyörinyt televisiossa iät ja ajat, edellinen juontaja, legendaarinen Julien Lepers jäi eläkkeelle jokunen vuosi sitten ja seuraaja Samuel jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä. 4 kilpailijaa, ja ilmeisesti täytyy jotain tietääkin. Tästä tullaan otsikon aiheeseen Suomi mainittu. Urheiluaiheisissa kysymyksissä vilahtelee joskus formulatähtemme ja historiakysymyksissä voi joskus harvoin olla yhteyttä Suomeen, mutta tällä viikolla saatiin bingo 2 kertaa. Eurooppalaista kirjallisuutta käsittelevässä kysymyssarjassa kysyttiin Arto Paasilinnan kirjan nimeä ja pari päivää myöhemmin kysyttiin, minkä maan pääministeri on Sanna Marin. Molempiin tuli välittömästi oikeat vastaukset, Sannan tietäjä oli tosin kanadalainen. Tuli mieleen, tiedänkö itse kovinkaan monen maan pääministerin nimeä, toki nimen perusteella saattaisi  päätellä/arvata maan.
Sitten istutaankin uutisten ja sään parissa, paikallisuutisia, valtakunnallisia ja vähän ulkomaitakin. Vielä ajankohtaisimitaattori C'ést Canteloup ja siinäpä se on ilta paketissa ja kello 21. "Myöhäisohjelmia" ei  aikaisin nukkumaan menijä katso, paitsi jos tulee Asterix, Camping Paradise tai muuta ajanvietettä. Toi imitaattoriohjelma on kylläkin nyt lopetettu koronan takia, koska se on ns. suora ja siellä on yleisöä, jota ei nyt voi olla.