Brasilia 08-23.05.2012

Kuten uhkasin kirjoitan jotain tästä Brasilian reissustani, joka siirtyi kolmella viikolla kun venäytin pahasti nilkkani kotona Keravalla. Kummipoikani asuu vaimonsa,pienen parivuotiaan poikansa ja koiransa kanssa täällä vuoden tai nyt enää kuusi kuukautta. Istun nyt eräässä saaressa, jonne ajoimme 3,5 Campinaksesta, jossa he asuvat uima-altaalla varustetussa viehättävässä omakotitalossa.

Campinas on yli miljoonan asukkaan valtavan yliopiston kaupunki ja Linda tekee siellä stipedillään väitöskirjaa lääkekemiasta. Kaikki tapahtuu ulkona ja ulkokeittiössä, vain nukkuminen sisällä. Täällä on muka talvi mutta päivälämpötilat ovat 26C varjossa. Yöllä kylläkin tippuu 12C .

Brasilia on monessakin mielessä kumma paikka. Aurinko kiertää väärään suuntaan, kassat ovat mielettömän hitaita, liikenne on kaupugeissa kaoottista, pikkutiet maaseudulla perunapeltoa, lihat hyviä ja paikalliset viinit pääosin huonoja, onneksi myyvät myös Chileläisiä ja kaikkialle on pitkä matka. Tämän kahden viikon aikana kävimme Lassen kanssa myös kalassa Venezuelassa Merliineja pyytämässä. Siitä voitte lukea Lassen blogista http://brassiploki.blogspot.com.br/2012/05/caribianmeren-seikkailut-12-1552012.html , joten niistä en tässä kirjoita enempää. Käykää katsomassa, siellä on myös hienoja kuvia. Jatkan sitten kun on kirjoittamnista.

Ottiviehe

Tehtävä suoritettu

Koko konkkaronkka

Suomeen

Lauantaina puolilta päivin lähdettiin Suomea kohti. Kaksi yöpymistä Italiassa toinen Comon  Bellagiossa. Upeita maisemia ja maittavaa ruokaa. Läpi tunnelien ja Sveitsin. Nyt Saksassa, jossa keksittiin taas pienten luxushotellien ketjun hyväksikäyttö. Ketju on nimeltään Flairhotel ja Saksa on täynnä näitä perhehotelleja. Tämä hotelli on Gruner Baum Donaueschingenissä, jossa sijaitsevasta lähteestä suuri Donau saa alkunsa. Illallinen oli upea ja hotelliin majoittui valtava määrä ranskalaisia nuoria. Saimme kuulemman viimeisen huoneen, vaikka hotelli on kohtalaisen kookas. En ehkä kirjoita enää blokia kuin vasta lokakuussa kun palaamme Nizzaan. Ehkä kuitenkin jotain Brasiliasta kun sinne lähden puolen kuun aikaan, jotta Kirsti saa kuulumisia. Hyvää kesää kaikille.

Eipä paljon mitään

Lauantaina ja sunnuntaina ei paljon tapahtunut. Väijyttiin vain varvasta. Maanantaina käytiin Maritan ja Jussin kanssa hyvällä lounaalla Canesissa. Kävelin ensi kertaa sandaaleissa ja siitä kait ei varvas tykännyt, vaan tuli punaiseksi ja Kipa kovin huolestuneeksi. Aamulla ei punoituksesta ollut jälkeäkään, joten emme menneet sairaalaan, vaan vein kipan kävelemään suomalaisten kanssa. Paikalla oli kuitenkin myös yksi englantikainen ja yksi ruotsalainen suomalaisrouvineen. Odottelin kolme tuntia paahtavassa säässä, kunnes tulivat kävelyltä. Oli kuulemma raskas, mutta kiva kävely. Iltaa vietetään kotioloissa. Välimeri on uskomattoman tyyni jo toista päivää. Ei tuule ollenkaan, joten 22-25C tuntuu kovin kuumalta auringossa. Sää on ollut jo pitkään aurinkoinen ja luonto kaipaisi kovasti vettä, jota ei ole vielä päiviin luvassa.

Vasemman jalan varpaan viimeiset seikkailut...

Keskiviikkona sitten aamu yhdeksältä St. Roch'iin taksilla. Siellä respassa ihmeteltiin lähetettäni ja selittelin, että siteen vaihtoon. No ei tullut selvää ja ohjasivat seuraavaan kerrokseen ja sanoivat, jollei onnistu niin tulkaa takaisin. Seuraavassa kerroksessakaan ei kukaan halunnut tutkia vasemman jalan varvasta, joka otti siitä hieman itseensä. Edellisenä päivänä oli joukko sairaanhoitajia viettänyt vapaa-aikaansa vasemman jalan varpaan ympärillä ja varvas paistatteli ylpeänä mielenkiinnosta. Nyt ei kukaan ollut kiinnostunut. Paikalla oli sentään yksi varpaan tuttu miessairaanhoitaja, joka yritti ottaa yhteyttä varpaan jo tuntevaan pieneen naispäällikköön. Oli kuitenkin leikkauksessa vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi. Ilmoitimme sitten painokkaasti, että vaihtaisimme siteen itse, vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi.Emme menneet takaisin alakertaan vaan käpyttelin sairaalan edessä olevalle pysäkille ja kotiin bussilla.
Puoli yksi lähdettiin taksilla lounaalle. Suomalaisia oli 18 henkeä ja ruoka hyvää. Bussilla kotiin.
Lounaalla oli sovittu, että Juhani hakee Kirsti pelaamaan torstaina. Oli kuulemma kaksi aikaa tilattu ja mukaan mahtui. Ei kuulemma mennyt kovin hyvin mutta ilma oli kaunis.
Perjantain petankia pelattiin erittäin tuulisessa säässä, emmekä minä, Kipa ja Kimmo antaneet kummassakaan pelatussa erässä milliäkään periksi, joten tuli kaksi voittoa. Juomat yhdessä lähes kahdenkymmenen hengen kanssa ja kotiin bussilla. Bussissa yksi hörhö seisoi kuljettajan vieressä ja pälätti koko ajan. Housuissa ei ollut vyötä, joten mies näytteli koko bussille paljasta peppuaan vahän väliä kun housut tippuivat nilkkoihin. Porukalla oli hauskaa ja paljon kauhistelua myös.
Päivät vähenevät ja Suomeen lähtö lähestyy. Lauantaina koetan pienempää sidettä, jotta jalka mahtuisi sandaaleihin ja voisi kävellä melkein normaalisti. Auton ajo sujuu kyllä hyvin, koska automaatissa ei vasen jalka saakaan tehdä mitään.

Vasemman jalan varpaan uusimmat seikkailut Nizzan sairaaloissa

Tiistaina aamulla taksiin ja kohti L'Archet 1. Siellä neuvottiin viidenteen kerrokseen, joka ei ollut oikea, joten menimme neljänteen, josta ohjattiin kuudenteen eli sinne mistä lähdimme. Rupesi jo hieman risomaan, mutta kun respan ihminen pyysi anteeksi, ettei katsonut ensikerralla kunnolla paperiani ja ohjasi saman kerroksen ilmottautumispisteeseen, niin lauhduin. Pisteessä otettiin tiedot ja 23€. Odottamaan puoli tuntia, sitten läheiseen tutkimushuoneeseen tökittäväksi. Taas epäiltiin kirurgisia toimenpiteitä, vaihdettiin side ja lähetettiin takaisin St. Roch'iin. Sinne taksilla, ilmottautuminen ja odotusta. Nuori mies ohjasi meidät tutkimushuoneeseen kun kysyin saako vaimo tulla mukaan ja sain myöntävän vastauksen. Petille makaamaan ja side pois. Taas tutkitaan ja kysellään. Miestohtori totesi, ettei näytä enää kovin pahalta ja määräsi keskiviikkona poliklinikan vastaanotolle sidettä vaihtamaan. Uutta sidettä laitettaessa oli yleisönä kolme sairaanhoitajaa? Eikö ollut muuta tekemistä, ja Kipa heitettiin ulos. Olisihan Kipa osannut sen siteen vaihtaa kun oli jo kerran maanantaina sen tehnyt, mutta oltiin sitä mieltä, että mennään aamulla, jotta päästään 12,30 lounaalle. Ihan varmistuksen vuoksi.
Taksissa Roch'iin huomasimme, että tarkastuskäynti siellä oli määrätty 19.04, jolloin toivottavasti olemme jo Suomessa, vai onko tuo huono ennusmerkki tuo päivämäärä. Roch'in tohtori neuvoi jättämään sen voimaan, joka ei kovin paljoa rauhoittanut, vaikka oli aikaisemmin varvasta tutkiessaan todennut, ettei se pahalta enää näyttänyt.
Risteilyä sairaaloiden välillä näyttää jatkuvan. Miksiköhän ei voida kaikkea tehdä samassa paikassa kysyy vasemman jalan varvas.

Vasemman jalan varpaan seikkailut Nizzan sairaaloissa

Torstaina sitten kävimme pelaamassa kolmen rotarin ja Juhanin kanssa Provencessa 2x9reikää. Heikki teki elämänsä toiseksi parhaan tuloksen 18 reiällä ja Antti takoi ainakin yhden birkun, joten joutui tarjoamaan oluet. Minä pelasin Heikin ja Kipan kanssa Biotista viisastuneena punaisilta, ettei tarvinnut maksaa kaljoja jos ei pääse ensimmäisellä edes punaisten yli. Nyt kun en lyönyt yhtään aloitusta taaksepäin, niin kaikki menivat punaisia pitemmälle.
Illalla olikin sitten vasemman jalan tulehtunut varvas todella kipeänä.
Aamulla, kun olisi pitänyt lähteä Petanqueta pelaamaan, sovimme, että Kipa menee pelaamaan ja minä etsiydyn tohtorille. Menimme molemmat kolmosen bussiin, mutta minä jäin pois Grosso Gumissa ja kävelin turisti-infoon neuvoa kysymään. Neuvoivat sairaalaan Saint- Roch, joka olisi kait itsekin pitänyt tietää, mutta nytpä sitten osataan ja toivottavasti ei koskaan tarvita tuota tietoa enää. Oli kuulemma kävelymatkan päässä. Kaikkihan on kävely-matkan päässä, Roomakin. Kipeellä varpaalla kävely oli tuskallista, mutta paikalle päästiin. Sisäänkirjoittautuminen oli sähläystä ranskalaisittain ja odotushuoneessa kaksi tuntia. Sitten käsittelyhuoneeseen. Kaksi sairaanhoitajaa tonkivat jne. ei kait tarvitse tarkemmin selittää, mutta varvas oli selvästi tulehtunut ja sisälsi pusia. Puhuttiin ranskaa ja pärjäsin oudon hyvin, eli osaavat äidinkieltään. Sitten ohjattiin röntgeniin, jossa reipas mieshenkilö sanoi puhuvansa ranskaa, englantia ja arabiaa, minkä tunnisti jo ulkonäöstä. En viitsinyt sanoa, että itsekin puhun muutaman sanan kuten, että Gini on loppunut mutta Tonikia riittää olkaa hyvä tai neljä kaljaa kiitos.
Varvasta kuvattiin ylhäältä ja sivusta. Sitten tohtorille saman tarmokkaan apuhoitajan perässä.
Siellä sitten vasta varvasta tutkittiinkin ja välillä oltiin sitä mieltä, että yhdeksälläkin pärjää vaikka en ihan ollut samaa mieltä. Porukan pomonainen tohtori tuli paikalle ja lopetti leikkaamisesta puhelun ja päätyi vahvaan antibioottikuuriin aluksi. Sitten vasta leikataan ellei tipu sitä ennen pois. Varvas ja jalka käärittiin pakettiin, annettiin kotisairaan hoidolle kirjalliset ohjeet, minulle reseptit antibiootista ja tarvittavista ostettavista haavanhoitoaineista ja kääreistä, sekä jalkaan hankittavasta erikoiskengästä. Vastapäisestä Pharmaciesta saisi kuulemma kaikki. Sain myös lähetteen tulla uudelleen tarkastukseen sunnuntaina klo 11.00.
Pharmaciesta sai kaiken ja kengällä on todella vaikea kävellä, onneksi 10 ja 9 bussipysäkki on sairaalan edessä.
Kipa oli välillä käynyt tilaamassa rotareille läksiäis-illallisravintolan Le Maison Marie kävelykadulta menevän porttikongin viehättävältä sisäpihalta. En tiedä tällä hetkellä miten ilta sujui, mutta toivottavasti upeasti.
Heikki ja Osmo kävelivät meille antamaan konsulttiapua varpaan siteen vaihtamisessa ennen menoansa ravintolaan. Buukkasivat itsensä myös Lufthansan tämänpäiväiseen koneeseen läppäril-tämme ja joivat Kipan kanssa sampanjat. Minun on parasta olla kuivin suin koska syön vahvoja penisilliinejä, joiden tehoa alkoholi laimentaa. Pidän myös kovasti kaikista varpaistani.
Sunnuntaina sitten kaikki sujui mukavasti ja todettiin, että varvas on kovasti paranemaan päin ja sain passituksen tiistaina toiseen sairaalaan L'Achetiin, jossa tapaisin infektologin. Hauskinta reissussa oli, että saimme saman mukavan taksin mennen tullen vaikka väliä oli yli tunti ja Nizzassa on 380? taksia. Matkakin sujui mukavasti ranskaa puhellen, hei mehän osataan jo!!!

Viiniretki

Bussi oli ilmestynyt jo odottamaan hotellille klo 8.30 ja lähes kaikki  olivat paikalla. Lähdimme matkaan hieman ennen yhdeksää. Matkalla esittelin kuljettajamme Ericin ja kerroin ranskan aluehallinnosta sekä roseviinistä hieman. Olin myös kopioittanut hotellin respassa kaikille Riviera Suomi-seuran yhteislaululounaan laulut, joita moniäänisesti sitten Pentin johtaessa laulettiin mennen tullen ja kuskia huvitti niin. Laulettiin Chateau Bernen ravintolassakin, jossa saatiin muilta ruokailijoilta  raikuvat aploodit.
Meitä odotti myyntijohtaja Brigitte, joka puhuin niin hyvää ja selvää englantia, että taisivat englantia osaamattomatkin ymmärtää. Hieno kierros kellareissa, infoa talosta ja viinistä ja päälle kolmen viinin maistajaiset. Chateau Bern on englantilaisomistuksessa ja on laajentunut jatkuvasti. Viimeinen investointi oli läheisen viinitilan osto. Tällä hetkellä tuotanto on 1 miljoona pulloa vuodessa. Pääosin roseta Provencessa kun ollaan vaikka valmistavat he punaista ja valkoista. Provencen tuotantohan on 80% roseta. Hinnat eivät tietenkään ole market tasoa eikä laatukaan vaan paljon korkeammat. He todella tekevät hartiavoimin työtä rosen arvostuksen nostamiseksi ja vievät yhtä laatuaan Suomeenkin. Heillä oli ollut suomalainen, tarmokas harjoittelijatyttö, joka avasi kanavan Alkoon. Viereisessä neljän tähden hotellissaan he pitävät lähes tauotta erilaisia tilaisuuksia ruuasta ja viinistä. Tänä viikonloppuna puhuttiin suklaasta.  Nyt keväällä heillä oli tarjouksia vuoden 2010 viineistään ja hinnat olivat 50% viime vuoden viinien hinnoista. Seuran matkalla syksyllä emme ostanee pulloakaan kun hinnat olivat 12€ pullolta 12 pullon laatikossa. Nyt sai 6€ pullo 6 pullon laatikkoja, joita myös tarttui meidän ja muidenkin matkaan, niin että lasti jouduttiin työntämään nokkakärryillä bussiin ja taas Ericiä nauratti. 
Aivan mahtavan lounaan ja viinien jälkeen haimme viinit ja jatkoimme laulaen matkaa ruotsalaisten omistamalle Rabiega- tilalle.
Rabiega oli Vin och Spritin omistuksessa, joka vastaa meidän Altiaa ruotsissa, ja nykyinen omistaja osti sen heiltä tiloineen ja hotelleineen päivineen muutama vuosi sitten. Omistaja Sven Anders Aakesson on mukavan kodikas mies. Hän otti meidät vastaan rennosti työvaatteissaan ja sanoi, kevättöiden juuri valmistuneen viinitarhassa. Tämä aika on viimeinen, jolloin viiniköynnöksiä voi leikata. Tämän jälkeen ne valuvat liiaksi nestettä kun lehtien ja rypäleiden kasvaminen alkaa.
Hänen tilansa tuottaa noin 40.000 pulloa vuodessa, joten tila on vaatimattomampi kuin edellinen, mutta kunnianhimoa ei puutu. Sven valmistaa pääosin punaviiniä mutta on hänellä valkoista ja roseetakin. Maistoimme varmaan kymmentä viiniä, eri värisiä ja eri vuosilta, sekä hänen Marciaan, joka oli ollut tammitynnyrissa kuusi vuotta. Marchan on ranskalainen vastine italialaiselle Grapalle ja yleensä valkoista kuin vesi. Mutta Svenin Marc oli ihan konjakin väristä, johtuen tammikypsytyksestä ja maistui pehmeämmälle ja täyteläisemmälle kuin vedenväriset laadut. Otimme puolen litran pullon ja laatikollisen punaviiniä. Muutkin tekivät taas ostoksia. Joutuvat varmaankin juomaan osan kun ei laukkuihinkin.
Laulellen sitten ajettiin takaisin Nizzaan ja Eric tiputti minut ja Kipan Magnan linja-autopysäkille ja vei muut ja meidänkin viinit porukan hotelliin. Oli sovittu että kun torstaina tulemme hakemaan golfareita Provencaleen niin saamme viinit takaluukkuumme. Eric varoitteli, että n'oublie pas ja minä sanoi non non.
Eli oli hyvä matka ja aikataulu piti ilman kiireitä. Olimme Nizzassa noin klo 17.00. Ns. koko päivän retki.